Olen ilm maailman aitoa äiit joka ei jaksa lastensa kaverikyläilyjä

nuo kakarat, jotka roikkuu illat kioskilla ja hajottaa joka paikan ja räkii kaupan edessä jne.



Nämä on nähtävästi juuri niitä lapsia, jotka ei saa olla kenenkään kotona vaan kokoontuvat sitten jonnekin kaupan pihalle tai kioskin nurkalle roikkumaan ja tapaamaan toisia.



Onneksi omat nuoret ovat pysyneet pois näistä jengeistä kun ei ole ollut tarvetta sellaiseen. Kotona kun on saanut olla kavereita niin paljon kuin haluaa.

Vanhemmat haluaa kaverikyläilyille vastavuoroisuutta.

Saan myös itse sitä vapaata.

Vanhemmat lapset eivät roiku kaverin äidin kintuissa.

Ei kukaan halua luokseen sellaista lasta kenen luokse oma lapsi ei koskaan pääse.

Varmasti lapsista on rasitusta, mutta se on tarkoitettu jaettavaksi.

Ulkona on hyvä olla tiettyyn rajaan asti.

Lapsilla myös oikeus tulla sisälle niin halutessaan.

Oikeasti minä säälin perheitä joiden kotiin ei pääse.

Kertoo minulle asiasta ei niin kivat vanhemmat ja eivät kauheasti ajattele omia lapsiaan.

Sinkkonen sanoo, että hyvään vanhemmuuteen kuuluu kaversisuhteiden tukeminen.

Vanhemmuus on muutakin kuin taapero aikaa ja päiväkotia.

Onhan se vavaa vanhemmuutta, kun ei tunne lasten kavereita ja näin kaikkia ongelmia pääsee syntymään, kun luuhataan siellä ulkona.