Olen ilm maailman aitoa äiit joka ei jaksa lastensa kaverikyläilyjä

että tällä hetkellä ne lapsesi haluavat kaverinsa kotiinsa ja että sinä tutustut heihin.



Ei mene kuin viisi vuotta niin ne lapset haluaa olla ties missä. Ja antaisit aika paljon, jos tuntisit kaveritkin kunnolla!

kun lapsilla on kavereita, itse pääsee vähän helpommalla. Meidän ja naapurien tenavat leikkii yhdessä ulkona kun keli sallii (nyt ei ulkona ilta-aikaan kyllä mitään tekemistä, ennenkuin tulee lunta enemmän, sitten taas riittää lumilinnojen tekemistä ym.) ja vuorotellen kyläillään toisissaan. Ei toki mitään aamusta iltaan hoitovuoroa vaan tunnin parin visiittejä maksimissaan. Sen ajan tenavat touhuaa ja keksii tekemistä keskenään eikä tarvi koko ajan keksiä tekemistä tai rajoittaa omien lasten touhuja (kun keksivät sellaista, jota ei saisi tehdä). Ilta sujuu ihan vikkelästi, kun tenavilla on kivaa tekemistä keskenään. Toki vähän pitää perään katsoa mutta ei yleensä meno mitään kauheaa ole, ei tarvi siivota jälkikäteen koko taloa tms.



Eri asia tietysti on nämä tenavat, jotka aamusta ovat tulossa kylään ja olisivat iltaan asti, ruoka-ajat ym. mukaan lukien. Tällaista en jaksaisi, paitsi kun erikseen sovittu esim. omien serkkujen yökyläilystä tms.



Kohtuus kaikessa ja vuoroin vieraissa niin hyvin menee.

kuin meillä. Muualla kun ei saa tehdä mitään, tai ei ole pihaa (jossa eivät kyllä juuri koskaan halua edes leikkiä), tai ei ole tarpeeksi suurta koiraa(!), tai pitää vahtia pikkusiskoa, tai on äiti jonka pitää saada nukkua kun sitä väsyttää, tai ei ole ketään kotona eikä pääse sisään tai on pahaa ruokaa tai mitä milloinkin. Teen itse töitä kotona, ja osittain siitäkin syystä (aikuisen kaipuusta) osa tunkeaa tänne, mutta silloin on keskittymisrauha kaukana. Suuren osan ajasta pidän järjestystä porukoille, tai perustelen aina uudestaan, miksi nyt pistän viisi viimeksi tullutta huutamasta pihalle, tai soitan vanhemmille ja ilmoitan, ettei meille nyt todellakaan tulla sitten jouluaattona. Tottelemaan ja poistumaan saan lössin kyllä, se ei ole ongelma, vaan pikemminkin siinä, että sovitut asiat eivät pysy heillä päässä tuntia, paria kauempaa.

ja ennen vanhaan syötiin pettua, kuljettiin kerjuulla ja saatiin selkää... Oi niitä vanhoja hyviä aikoja!

Kyllä meidän mukulat leikkii pihalla ihan tänä päivänäkin niitten kavereittensa kanssa. Eikä niitä tarvi sinne edes patistaa.

Mitä vierailijoihin sinällään tulee niin onneksi omien lasten kyläilevät kaverit ovat sellaisia, joita jaksaa sisätiloissakin katsella - ja ennen kaikkea kuunnella. Miten voikin joillakin tenavilla olla ääni kuin sumutorvi - ja kaikki huudetaan keuhkojen koko voimalla?!!

Ja muuten, kyllä ne teinitkin voivat kyläillä ihan toistensa kotosalla. Kaikki 10v+ ei notku jossain kaupungilla/mestoilla - eivät edes tajua sellaisen viehätystä.

että lasten pitää myös totella talon tapoja.



Minäkin teen töitä kotona tai työhuoneella (jonne myös tulee kavereita).



Ihan tyly linja, että jos ei osaa olla tai muista sääntöjä, joutuu vähintään käyntikieltoon!



Mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Paitsi yhden naapurin lapsi, joka olisi naapureissa kellon ympäri. Lopulta hän varasti meiltä rahaa, kun hänet oli taas dumpattu hiihtolomaviikoksi naapurien hoteisiin, vanhemmat töissä aamuseitsemästä iltakymmeneen. Silloin minä pyysin äidin meille ja sanoin suoraan, että teen ls-ilmoituksen, jos lapsesta ei aleta kotona pitää parempaa huolta!



2

ainoo, minäkään en jaksa sitä...inhottavinta on se kun kaikki paikat pitää penkoo, jopa keittiön kaapit ja laatikot...meillä käyvät lapset eivät jaksa keskittyä leikkimiseen vaan riehumiseen ja sotkemiseen..sit mun oma poika itsee näiden vierailijoiden jäljiltä kun hän olisi halunnut leikkiä...

Aattelet vaan että miten sinulla olisi mukavaa. vaikka koti on yhtä lailla heidän koti ja myös heidän tarpeet on otettava huomioon.



Usko pois että muitakin väsyttää mutta eihä se aina voi mennä niinku oman mielen mukaan jos perheessä on muitakin jäseniä.

oonkin sanonut mun lapsille, että miltä heistä tuntuisi, jos minä joka päivä toisin meille työkaverini iltaa istumaan?

vai täytyykö aikuisen komentaa siihen? Minä ainakin suhtautuisin paljon myötämielisemmin kaverikyläilyihin (meille olisi joka päivä tulossa 2 - 10 kymmenvuotiasta kaveria), jos kaikki eivät olisi livahtamassa ovesta ulos sillä hetkellä, kun pitäisi siivota omat sotkunsa tai vähintään kääntää olohuoneen huonekalut takaisin oikein päin. SIlloin alkaa ainakin hillitty väittely, kuka minkäkin tavaran on mihinkin laittanut ja kuka ei ainakaan halua tehdä mitään ylimääräistä... Aikuinen on tavallaan sidottu kotiin myös kaverien leikkien ajaksi, koska muuten kotiintultua on vastassa hävityksen kauhistus, monia harmittaa sekin.

Me on oltu yhteisillä matkoillakin työkaverieni kanssa.



Ylimalkaan meillä lapset tykkää vieraista ja tykkää käydä kylässä.



Sekin on osa tapakasvatusta - ja hyvää vanhemmuutta.



Että lapset oppii käyttäytymään erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.

naapuruston lapset painavat tuolla ulkona päivät pitkät - toki joskus tulee kaveri sisällekin jos on huono ilma tms. Mutta aika harvoin itseasiassa.

Kyllä siivoavat. Omat on alusta alkaen opetettu siihen, että leikkien jälkeen sotkut siivotaan ja he sitten pitävät huolen siitä, että kaveritkin osallistuvat (tarvittaessa toki käydään asiasta erikseen huomauttamassa).

Itselläni kokemus perheestä, jonka lapsi halusi olla luonamme ihan jokainen päivä oli sitten arki tai viikonloppu. Kotiutui luoksemme liiankin hyvin ja vaati palvelua ja huomiota enemmän kuin oma lapsemme ikinä...Ajan kuluessa alkoi henkinen ja fyysinen väkivalta lastamme kohtaan ja laitoimme pelin lopullisesti poikki.

niin miksi "tarvittaessa" pitää kuitenkin käydä erikseen huomauttamassa? Mikä se sellainen tarve sitten kuitenkin on?



Ohis

35: Jos kerran ilman muuta siivoavat,niin miksi "tarvittaessa" pitää kuitenkin käydä erikseen huomauttamassa? Mikä se sellainen tarve sitten kuitenkin on?

Ohis

kyläilevät saattavat joskus pullikoida tätä vastaan jos kotona ei ole samaa tapaa. Silloin on joskus tarvittu aikuinen sanomaan, että meillä tehdään näin.



Omien lasten kanssa tästä ei tarvi vääntää ikinä - se vääntö on tehty jo vuosia sitten. :)

ja lapset eivät viihdy niin paljoa ulkona kuin aikaisemmin. Lapsesi tulee olemaan seurankipeä, hänellä on ystäviä, mutta touhu ei voi olla yksipuoleista. Vuoroin vieraissa. Välillä teidän lapsi muualla, välillä teillä nurkissa vieraita? Varustudu siihen, että kavereita tulee teillä pyörimään ja se on toisaalta kivakin, kun aina se on parempi, että lapsella on kavereita kuin ei ole lainkaan. Kuinka monen syrjityn ja yksinäisen lapsen vanhemmat ottaisi ilomielin vieraita kylään, jos vaan joku tulisi? Jokainen meistä haluaa, ettei oma lapsi ole se syrjitty ja sen takia pitää ne kaveritkin nurkissa hyväksyä.

mutta luulen olevani kuin ap. Nautin oman perheen kanssa touhuamisesta, ja rakastan omia lapsiani, mutta en ole ikinä välittänyt lapsista noin yleisesti. Voin uskoa, että savu nousee korvista, jos lähistön kakarat tuppaavat meille mellastamaan. Vähän luulenkin, että teen sellaisen säännön, että ulkoleikkejä, kiitos, ellei keli ole ihan mahdoton.

ei se silti tarkoita sitä etteikö meillä saisi olla tai että olisin lapsivieraita kohtaan tyly. Tosin sen verran "ilkeä" olen että olen sanonut että joka päivä ei saa tuoda vieraita kotiin.

Olin todella kiltti lapsi ja menestyin koulussa ja minua aina kehutiin ja olin aina niin.....yksinäinen.

Kiltti olin kun äitiä piti aina miellyttää kun se ei tosiaan jaksanut kavereita, eikä mitään.

Nautin kun omilla lapsilla on yökavereita ja kikattavat yhdessä ja päivällä on eteinen täynnä kenkiä. Se kaikki jäi puuttumaan minun lapsuudestani ja en nyt ihan katkera ole siitä, mutta todella surullinen. Äitini kanssa minulla ei ole enää oikein mitään välejä kun äiti on edelleen väsynyt ja ei jaksa mitään jne..

jos se siitä on äidiksi sopiminen kiinni niin sitten en ole sopiva äidiksi.

Pientä lohtua asiaan sentään tuo se miten menstyvät koulussa ja kaveripiirissä siellä ja miten mm opetajat kehuvat käytöstä ym.

Ja täytyy kyllä ihmetellä vähän sinnekin päin että miten teillä pyhäpäivänä hyppää kaverikööri, miksei heitä kaivata kotona??

ap

Meillä on nytkin 6 kaveria kylässä. Minusta se nyt vaan kuuluu toimenkuvaan.

huomaa eron todella selkeästi. Viikonloppuisin meille kertyy nuoria ja viettävät aikaa meillä. Niissä perheissä, missä ei ole jaksettu kaverikyläilyjä, lapset on roikkuneet kaupungilla kavereidensa luona ja ovat nyt 12-15 vuotiaina jo tupakka suussa ja kaljakassi kädessä öriseviä murkkuja.

Nuoret on tykänneet kulkea meillä ja nyt isompana moni sanoo, että on kurja kun heille ei voi tulla kun äiti aina siivoaa ja on väsynyt. Kuinka kiva kun meillä saa paistaa lättyjä ja olla kuin kotonaan.

Se on osa hyvää vanhemmuutta. Näin sanoo Jari Sinkkonenkin.

Todella asiatonta lähteä syyttelemään muita, kun päästävät lapsensa pyhäpäivänä kylään.

Pyydettiin munkin lasta tänään kaverin luokse kyläilemään.

Onneksi päästiin naapureiden perheestä eroon, kun niille ei koskaan päässyt kaverikylään. Ei kaivata sellaisia kavereita ja nyt niiden poika on täysin yksinäinen.