Lue keskustelun säännöt.
Nalkuttava ja sekaantuva mummo
05.12.2011 |
Olen kurkkuani myöten täynnä äitiäni. Hän nalkuttaa AIVAN KAIKESTA lapsiini liittyvästä ja moittii ihan suoraan koko ajan minua huonoksi äidiksi.
Oma lapsuuteni ei järin kaksinen ollut, jouduin omilleni 14-vuotiaana.
Nyt tää samainen nainen muistaa kaiken tarunhohtoisena ja täydellisenä ja jäkättää aivan kaikesta!
Jutut ovat täysin absurdeja: 5-vuotias on kuulemma liian pieni menemään puolipäiväisesti päiväkotiin, lapsilta ei saa vaatia yhtään mitään (5-vuotias pitää pukea, ei saa vaatia pukemaan itse), kaikki ruoka pitää tehdä aina ihan alusta (siis tyyliin kylvää itse vilja ja jauhaa jauhot) jne.
Kahdesti kuussa käyvä siivooja on käsittämätöntä ylellisyyttä (meillä oli lapsuudenkodissa kotiapulainen, vaikka äiti oli kotona...) jne. jne. jne. jne.
ARGH!
Kommentit (10)
Miten on mahdollista, että annat sekaantua vaikka kerrot olleesi omillasi jo 14-vuotiaana?
Jospa antaisit olla sen verran etäisyyttä, että äiti ei olisi ihan niin minuutintarkkaan selvillä kaikesta siitä, mitä sinun kodissasi ja perheessäsi tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mummo olekaan selvillä! Hän vain tunkee, tunkee, penkoo, utelee muilta ja luulee tietävänsä asiat.
Meillä kyläillessään penkoo kaapit ja laatikot jne.
ap
muihin verrattuna. Muistan vieläkin korvat punottavien, miten sekaantui naapurienkin lastenkasvatukseen kun olin lapsi ja teini.
En voi tajuta, mistä tää käsitys kumpuaa, koska oikeasti hän ei muuta tehnytkään kuin valittanut ja ruikuttanut sitä kotona oloa eli teki kaikin keinoin tiettäväksi, että lapset ovat pelkkä rasite ja/tai korkeintaan pätemisen väline.
ap
Tuntuu että hän on epäonnistunut elämän kaikilla muilla sektoreilla, että pitää päteä vain äitiydellä ja arvostella muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jouduit omillesi 14-vuotiaana?
Itsekin aikuistuin samanikäisenä, kuvassa oli alkoholi ja sarja älyttömän huonoja päätöksiä vanhemmilta. Nykyisin olemme ystäviä äitini kanssa, mutta se vaati monen vuoden katkeruuden purkamisen ja tiukkaakin tiukempia keskusteluja. Tosin nyt vanhemmiten (hän on jo ollut kauan eläkkeellä) joskus joudun aika miedosti muistuttamaan häntä olemasta besserwissermäinen.
Jossain vaiheessa mietin itsekin välien katkaisua, mutta se että päätin purkaa mieleni ja tiukasti kertoa miltä elämäni teininä tuntui, on auttanut itseänikin päästämään irti pahoista fiiliksistä. Ja nyt kun itsekin olen jo iäkkäämpi, olen tajunnut että kukaan ei ole täydellinen, mutta toimeen tuleminen vaatii tasa-arvoista aikuista suhdetta äidin ja tyttären välille. Jotkut eivät vaan halua päästää irti lapsesta ja käyttävät kaikki konstit jotka lapsuudessakin tehosivat (syyllistäminen, painostaminen, marttyrointi jne.), koska ovat huomanneet että sellainen tehoaa.
Minun äitini on aina ollut varsinainen selittäjä, jonka oma vika mikään ei ole. Päätin tarttua tähän joka kerta, kun asia ei mielestäni ollut mennyt niinkuin hän kertoi. Kysyin syitä, en hyväksynyt mitään puolivillaista mutku-juttua, ja lopulta me molemmat jouduimme miettimään mitä oikeasti oli tapahtunut.
Tähän tietenkin kului aikaa ja tupakkia, mutta jos ei tahdo laittaa välejä kokonaan poikki heti, niin tätä kannattaa koettaa. Jos joku asia hiertää koko ajan, niin onhan se saatava tavalla tai toisella muuttumaan.
Tämän tapauksen kanssa ei keskustelu onnistu, siitä saa vain migreenin.
On syytön pikkupulmunen, jota julma maailma murjoo, eikä kukaan ymmärrä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tapauksen kanssa ei keskustelu onnistu, siitä saa vain migreenin. On syytön pikkupulmunen, jota julma maailma murjoo, eikä kukaan ymmärrä. ap
olen samaa mieltä: ARGH
Ottaisin ensin aikalisän, pari kk. Toki kertoisin miksi, eli ne jutut jotka sinua eniten riepoo hänen käytöksessään. Jos kaikki hänen juttunsa on vaan turhaa valitusta, ei tällainen pieni irtiotto tee pahaa, se antaa sinulle hengähdystauon ja ehkä antaa mutsille ajattelemisen aihetta. Siitä on sitten parempi yrittää sitä juttelua uudelleen.
sinut yksin jo 14-vuotiaana? Joutuiko hän mielisairaalaan vai miten sinä nyt ihan omillesi jouduit jo alaikäisenä? Ei sen pitäisi olla Suomessa edes mahdollista, koska silloin lapsi sijoitetaan/otetaan huostaan.
No oli miten oli, miksi edes yrität. Katkaise välit, raa'asti. Sanot selvästi äidillesi, että "NYT loppuu tuo jatkuva arvostelu ja minun äitiyteni kyseenalaistaminen. Koska et osaa olla nätisti, en halua sinua kotiini haukkumaan minua.
Takaisin pääset vain pyytämällä vilpittömästi anteeksi ja korjaamalla tapasi."
Onhan tuo karua, mutta mieti, mitä sinä tai lapsesi NYT saatte suhteesta mummoon. Kuvauksesi perusteella ette oikeastaan yhtään mitään muuta kuin pahaa mieltä. Lisäksi äitisi rapauttaa sinun arvovaltaasi ja kasvatustasi kyseenalaistamalla perheenne säännöt (niistä saa olla eri mieltä ja keskustella aikuisten kesken, muttei lasten kuullen eikä aikuisten keskenkään intää ja jäkättää!).
pääset helpommalla. Miksi tuhlaisit energiaasi tuollaiseen akkaan!