Muutin erilleen miehestä ja lapsista.

Teit viisaasti kun otit ritolat.

tulee vaan mieleen onko ne sun lapset yhtä iloisia ja huojentuneita..

niin mahtaa olla pildesi aika kunnossa, kuva?

Jättäisin ukon ja lähtisin lasten kanssa.

enkä ole jättänytkään. Otin lapset,kun erosin juoppolallitaivaanrannanmaali-ukostani.

jos 5 lasta olet tehnyt

niin mahtaa olla pildesi aika kunnossa, kuva?

Hei räkänokka. Lakkaa nukkumassa bilsan tunneilla, niin ei tarvitse näillä palstoilla itseään nolata.

lapsiinhan olet useallakin tavalla yhteydessä. Jos antaisit itsesi vain masentua Sinua alistavassa parisuhteessa, olisit huono roolimalli lapsillesi. Toivottavasti saat tukea, apua ja mahdolisesti terapiaa. Alidteisesta roolista on vaikea päästä irti.



Kaikkea hyvää Sinulle!

Vaan miehen asenne. Luultavasti olis sama tilanne vaikka olis vain yksi lapsi.

Mutta jostain syystä olen ihan älyttömän onnellinen täällä lasten kanssa.



Pidemmän päälle kuitenkin se, joka saa jakaa sen elämän ja arjen lasten kanssa on se voittaja. Me kaikki vanhenemme ja lapset kasvaa ja muuttaa kohta pois.



Joku päivä huomaat olevasi vanha ja et saa koskaan takaisin sitä aikaa lasten kanssa, jonka nyt menetät. Kotityöt ovat siinä aika pikku juttu.

Periaatteessa en kritisoi sitä että öiti jättää lapset isälleen. Koska se isä kyllä varmaan pärjää myös niiden lasten kanssa.



Olen seurannut yli 10-vuotta hyvin lähdeltä sukulaislasten elämää sen jälkeen kun äiti lähti. Ja oli oikeasti oikea ratkaisu että lapset jäi isän kanssa, koska äidillä kaikki keskittyminen meni sen elämättömän elämän elämiseen.



Mutta nyt kun nämä lapset ovat jo nuoria aikuisia alkaa se äidin lähtö näkymään. Vanhin, ennen niin reipas ja ulospäinsuuntautunut tyttö omaa todella huonon itsetunnin. Ja nuorin tytöistä on tunnesyöppö ja se kyllä näkyy päällepäinkin. Ja keskimmäinen, poika nyt ei muutenkaan enää ole paljoa äitinsä kanssa tekemisissä.



Jos te naiset jätätte ne lapset isälle niin hoitakaa se niin että ne lapset ei kärsi missään vaiheessa siitä teidän lähdöstä.



Onneksi näillä lapsilla on ollut hyvä huolehtiva isä ja myöhemmin hyvä äitipuolikin.

Tiedän että se yrittää siellä kaikkensa hoitaakseen hommat. Mun suoritus kun ei kelvannut, niin se yrittää näyttää. Lapset on 6-17 vuotiaat ja nuorin on meidän ainoa tyttö joka on miehen silmäterä.



Luulen että lapsille on näin parempi. Mulla alko oikeasti kilahtaa. Karjuttiin miehen kanssa toisillemme päivittäin, mä kiroilin ja huusin tappavani hänet (mikä ei ole muuten tapaistani). Kaikki oli ahdistuneita tilanteesta. Nyt ei tarvi kuunnella tappelua. Mä voin jutella lasten kanssa mesessä ja Skypessä, ja toipua itsekseni paskasta elämästä, nauttia omasta ajasta jota ei ole koskaan ollut. Lasten runsaitten harrastusten takia kaikki illat on ollut kuskina toimimista ja sinne väliin jotenkin ruuat ja siivoukset ja ties mitä... Mä olen tehnyt sen kaiken yksin ja haukkujen saattelemana. Onneksi se on loppu nyt!



ap

Tiedän että se yrittää siellä kaikkensa hoitaakseen hommat. Mun suoritus kun ei kelvannut, niin se yrittää näyttää. Lapset on 6-17 vuotiaat ja nuorin on meidän ainoa tyttö joka on miehen silmäterä.

Luulen että lapsille on näin parempi. Mulla alko oikeasti kilahtaa. Karjuttiin miehen kanssa toisillemme päivittäin, mä kiroilin ja huusin tappavani hänet (mikä ei ole muuten tapaistani). Kaikki oli ahdistuneita tilanteesta. Nyt ei tarvi kuunnella tappelua. Mä voin jutella lasten kanssa mesessä ja Skypessä, ja toipua itsekseni paskasta elämästä, nauttia omasta ajasta jota ei ole koskaan ollut. Lasten runsaitten harrastusten takia kaikki illat on ollut kuskina toimimista ja sinne väliin jotenkin ruuat ja siivoukset ja ties mitä... Mä olen tehnyt sen kaiken yksin ja haukkujen saattelemana. Onneksi se on loppu nyt!

ap

huolimatta äärimmäisen itsekäs teko lapsia kohtaan. Sitä se vanhemmuus nyt vain on, että lapsista joutuu huolehtimaan ja jättämään omia menoja taka-alalle. Se, että mies on itsekäs, ei poista sitä tosi asiaa, että samalla tavalla toimiva äitikin on itsekäs.

Mutta jostain syystä olen ihan älyttömän onnellinen täällä lasten kanssa.

Pidemmän päälle kuitenkin se, joka saa jakaa sen elämän ja arjen lasten kanssa on se voittaja. Me kaikki vanhenemme ja lapset kasvaa ja muuttaa kohta pois.

Joku päivä huomaat olevasi vanha ja et saa koskaan takaisin sitä aikaa lasten kanssa, jonka nyt menetät. Kotityöt ovat siinä aika pikku juttu.

suurimmaksi osaksi vielä kotiäitinä, ja käytännössä yksinhuoltajana avioliitosta huolimatta. Koskaan ei mies oo kummemmin huomioinut, tukenut tai auttanut mua. Sen oon vielä kestänyt, vaikka välillä hammasta purren. Mutta sitä en enää kestänyt että mua alettiin lytätä, haukkua ja halveksia oikein ääneen ja jatkuvasti. Pari vuotta meni niin ja sitten päätin lähteä.

ap

Onnea vaan.

Kyllä mulla on oikeus olla itsekäs, eli ajatella omaa elämääni. Olen ajatellut lapsia niin pitkälle kuin olen pystynyt, mutta nyt tuli stoppi vastaan.

Jos mä olisin ottanut lapset, ne olisivat saaneet huomattavasti huonomman elintason, joutuneet auton puutteessa luopumaan harrastuksistaan, ja lisäksi päätyneet elämään risasen äidin kanssa, joka enää pystyy juur ja juur hoitamaan työnsä ja makaamaan loppuillan. Iloa niille?

Tai sitten tää äiti olis laittanu sen miehen fileerausveitsellä lihoiksi ja päätyny vankilaan, lapset sijoitukseen. Vielä kivempi vaihtoehto?



Kyllä tää on ehdottomasti paras.



ap

Totta kai oon. Mutta nyt mulla on mahdollisuus koota tää elämä.

todellakaan jättäisi lapsiani tuon takia. Todella itsekästä. Se voi olla ja onkin lapsille kova juttu kun äiti häipyy. En hyväksy! Potkisin mielummin miehen ulos tai lähtisin itse lasten kanssa, mutta silloin tilanteen pitäisi tosissaan olla siinä pisteessä ettei muuta vaihtoehtoa ole.

ei ole lapsiaan hylännyt vaan on heihin yhteyksissä. Todennäköisesti enemmänkin, kunhan saa itsensä koottua.

Tsemppiä!

mutta mikset lempannu ukkoa ?Oisit voinu asua lasten kanssa ja katella kivaa uutta miestä!