Olen kirkosta eronnut ex-uskovainen ja teologian maisteri. Kysymyksiä?

En ole itsekään pappi, en tietenkään kun en naispappeutta hyväksy. Mutta kun näitä uskonsa menettäneitä on ihan liikaa pappeina :(



t. se, jolle vastasit, kakkonen, teologian maisteri ja nainen

Terveisiä tutulta, paitsi en tiennyt että olet maisteri. Onnea.

Lainaus unohtui...

No sitä ei tarvi minulle kertoa En ole itsekään pappi, en tietenkään kun en naispappeutta hyväksy. Mutta kun näitä uskonsa menettäneitä on ihan liikaa pappeina :(

t. se, jolle vastasit, kakkonen, teologian maisteri ja nainen

missään olosuhteissa tekisi automaattisesti oletusta, että toinen TM on/ on ollut pappi kun niin suuri osa teologeista ei ole...

Aika monelle muulle se sitten "täytyykin" kertoa. Suurin osa ihmisistä luulee, että teologit ovat aina pappeja.

... en usko sinun olevan teologian maisteri. Et osaa kirjoittaa niin pohtivasti "uskosta luopumisestasi" kuin teologiaa opiskellut ja teologiaa pohtinut osaisi.

Ap lienee tällainen, joka olettaa että teologit ovat uskovaisia, ja siten oletti myös, että uskonsa menettänyt teologi olisi jotenkin erityisen kiinnostava avauksen aihe.

Onko se sitä, että tekee pakotettuna (vaikka harvapa uskovainen sitä myöntäisi) jotain hyvää toisille? En myöskään ole kovin suuri laskelmoidun ajattelun fani. Siis tarkoitan tuota "jos Jumala onkin olemassa, voin pelastua uskomalla...".

Siksi ettet alistu sen "diktaattorin" valtaan? Vai mistä sinä meikäläisiä mollaat? On hienoa suurella paukkeella lyödä päänsä kallioon koska on halveksittavaa myöntää että se on siinä ja se on syytä ottaa jotenkin huomioon?

Minä olen varma siitä että Jumala on olemassa. Historian todisteet (Raamatusta) vakuuttavat minut. Jopa siitä että Jeesus kuoli meidän puolestamme ja paljasti tämän "diktaattorin" kiihkeän rakkauden meitä kohtaan. Ja ei, minua ei silti huvittaisi tehdä mitään hyvää toisille. Oikeastaan en juurikaan tee mitään hyvää toisille. Mieluummin pelaan omaan pussiin. Ehkä uskoni pitää itsekkyyttäni jossain rajoissa. Juoksisin esim. heti pettämään miestäni, jos en tietäisi sen vahingoittavan suhdettani Jumalaan. Kuitenkin loppuviimeksi kyseessä on armo, eikä omalla elämällä ansaittu asia.