Lue keskustelun säännöt.
Vauva lehti 11/2011 ja 12/2011 - ristiriitaisia artikkeleita vauvojen hoitamisesta (mm. nukutus)
04.12.2011 |
Joo, sanottakoon tähän alkuun, että olen huudatusunikoulujen vastustaja.
Olinkin aika ärsyyntynyt marraskuun vauva numerosta, jossa oli iso uninumero, että huudattaminenkin on ihan hyvä juttu kuulemma ja voi aloittaa jo 4-6kk ikäiselle. Ja että sellainenkin versio on ihan jees, eikä vahingoita vauvaa mitenkään, että siis jätetään yksin pinnasänkyyn illallla huutamaan ja selviytymään tulevasta yöstä ja seuraavan kerran tullaan aamulla hakemaan. Että ei haittaa yhtään. Ei vahingoita vauvan mielenterveyttä mitenkään.
Ja nyt tämä joulukuun numero. Sivutolkulla juttua siitä, kuinka läheisyys ja kosketus on elintärkeää vauvalle. Oho, mikäs tämä näkökulma sitten oikein on?! Eikös se huudattaminen ollutkaan ihan jees juttu...Vai onko se niin, että illan tullen vauva muuttuu napista painamalla tunteettomaksi robotiksi, jonka voi hylätä huutamaan ja selviytymään pahasta olostaan yksin. Aamulla sitten painetaan nappi päälle ja hoivataan ja hellitään, että vain päiväsaikainen läheisyys merkitsee, ei se yö. (tämä oli sitten sarkastinen heitto)
Suora siteeraus joulukuun numerosta:
"Kun vanhemmat pitävät lasta lähellään, auttavat tätä rauhoittumaan ja muuttamaan kurjan olotilan hyväksi mieleksi, yhteydet aivojen rauhoittumista säätelevällä alueella vahvistuvat. Pohja yksilölliselle stressinsäätelyn mekanismille luodaan jo vauvana.
Normaali terve vauva tarvitsee paljon kosketusta. Kosketuksella ja fyysisellä läheisyydellä on iso merkitys vauvan psyykkiselle hyvinvoinnille, kertoo psykologi."
Kommentit (25)
Että jos päivällä saa kosketusta, läheisyyttä ja tarpeisiin vastataan, vauva kestää yöllisen hylkäämisen.
Olen eri mieltä. Varmasti huudattamalla olisi päässyt helpommalla. 7-vuotiaani haluaa joskus, että tulen hänen sänkyynsä kunnes hän nukahtaa. 11-vuotias osaa jo nukahtaa ja nukkua yksin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä marraskuun numeron bullshitistä. Ja haastateltu asian suosittelija oli sentään sukulaisnainen... Varmaan päätynyt puolustamaan kantaansa, kun ei itse ole muuta keinoa löytänyt...
Olen ap sun kanssa ihan samaa mieltä koko asiasta, ja hoidan ainakin omat lapseni inhimillisesti, ja olen aina hoitanut. En halua itse nukahtaa pahalla mielellä tai itkien, eikä mun lastenikaan tarvitse.
On siis tärkeää tuoda esille molempien näkökannat.
ettei 4kk ikäistä voi jättää yöksi yksin huutamaan sänkyynsä ja mitä sellaisesta kohtelusta seuraa? Onhan aiheesta kirjoiteltu vaikka kuinka.
Siinähän olis helppo unikoulu, vauva sänkyyn huutamaan ja mamma lähibaariin ettei tarvii huutoa kuunnella....
Taitais tuon "asiantuntijan" neuvoilla lähteä lapset huostaan jos alkaisi äiti avautua moisesta unikoulusta vaikkapa neuvolassa.
tuosta vauvojen nukuttamisesta pieni artikkeli. Siinä asiantuntija sanoi, että käytäntö on osoittanut, että uniongelmilta vältytään kun lapsi nukkuu alusta asti omassa sängyssä eikä häntä oteta sieltä viereen. Mua vähän hymyilytti. En epäile ollenkaan etteikö asiantuntija olisi oikeassa. Meillä se nyt vaan on mennyt niin, että nillä jotka on nukkuneet alusta asti omassa sängyssään ei alunperinkään ole ollut uniongelmia. Ei heitä ole tarvinnut lohdutella ja hyssytellä pitkin yötä. Sillä lapsella, joka nukkuu (vieläkin) sänky kiinni sängyssämme ja nukahtaa vain viereen, on aina ollut vaikeuksia nukkua. Jos vain oltais mitenkään saatu hänet nukkumaan omassa sängyssään, oltaisiin se tehty. Mut lapset on niin erilaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä jos lapsi nukkuu omassa huoneessa, hän herää takuuvarmasti joka ikinen yö, mut jos nukkuu meidän vieressä niin saadaan katkeamaton yöuni :)
Ja meillä jos lapsi nukkuu omassa huoneessa, hän herää takuuvarmasti joka ikinen yö, mut jos nukkuu meidän vieressä niin saadaan katkeamaton yöuni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä jos lapsi nukkuu omassa huoneessa, hän herää takuuvarmasti joka ikinen yö, mut jos nukkuu meidän vieressä niin saadaan katkeamaton yöuni :)
kun lapsi nukkuu omassa huoneessa niin kaikki nukkuvat hyvin, jos lapsi nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, niin kukaan ei nuku hyvin, koska lapsi heräilee öisin. Puolivuotiaana siirrettiin omaan huoneeseen, koska rupes kukkumaan aamuöisin liikaa.
Ensimmäiset 1,5 viikko nukkui samas sängys meidän kaa, sen jälkeen pinnasängys äidin puolella parisängyn vieressä ja noin 4 kk ikäisestä pinnasänky siirrettiin muutaman metrin päähään parisängystä ja sit puolivuotiaana omaan huoneeseen. Viimeisin siirto oli äidille kamala, mutta rupes olemaan liikaa katkonaisia öitä ja valvomisia, niin päätettiin eka kokeilla mitä tuumaa jos nukkuu toisessa huoneessa. Menikin liian hyvin (poika nukkui läpi yön!), joten sinne sitten jäikin nukkumaan :)
Jos luette vielä vanhempia lehtiä, niin niissä olisi vielä erilaisempia ohjeita, myös ruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-väitehän perustuu tähän yhteen kirjaan, jossa esitellään aihetta koskevaa tutkimusta. Tutkimuksissa ei ole löydetty todisteita siitä, että huudatusunikoulu olisi vahingoittanut lapsia tai kiintymyssuhdetta.
Arkijärki sanoo toisin, ja jos katsotaan asiaa lastenpsykologian näkökulmasta, tämänhetkisen tietomme mukaan tosiaan ON tärkeää, että lapsen tarpeisiin vastataan. Mutta kukaan ei tiedä, missä kulkee se raja miten paljon voi jättää vastaamatta, jos taas toisina hetkinä lapsen aivot saavat mahdollisuuden kehittyä hyväksyvässä ja nopeasti tarpeisiin vastaavassa vuorovaikutuksessa.
Me emme yksinkertaisesti tiedä.
En missään tapauksessa itse haluaisi ryhtyä mihinkään huudatusunikouluihin ellei olisi kysymys suunnileen elämästä ja kuolemasta. Itse pidän todennäköisenä, että vaurioita voi syntyä, vaikka sitä ei tutkimuksessa saataisikaan näkyviin.
-väitehän perustuu tähän yhteen kirjaan, jossa esitellään aihetta koskevaa tutkimusta. Tutkimuksissa ei ole löydetty todisteita siitä, että huudatusunikoulu olisi vahingoittanut lapsia tai kiintymyssuhdetta.
Arkijärki sanoo toisin, ja jos katsotaan asiaa lastenpsykologian näkökulmasta, tämänhetkisen tietomme mukaan tosiaan ON tärkeää, että lapsen tarpeisiin vastataan. Mutta kukaan ei tiedä, missä kulkee se raja miten paljon voi jättää vastaamatta, jos taas toisina hetkinä lapsen aivot saavat mahdollisuuden kehittyä hyväksyvässä ja nopeasti tarpeisiin vastaavassa vuorovaikutuksessa.
Me emme yksinkertaisesti tiedä.
En missään tapauksessa itse haluaisi ryhtyä mihinkään huudatusunikouluihin ellei olisi kysymys suunnileen elämästä ja kuolemasta. Itse pidän todennäköisenä, että vaurioita voi syntyä, vaikka sitä ei tutkimuksessa saataisikaan näkyviin.
En uskaltaisi huudattaa, koska sen traumatisoivasta vaikutuksesta ei koskaan voi olla täysin varma. En ottaisi riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
illuusiossa, että vauva-lehden artikkeleihin pätevät tieteen kriteerit. Hoh, hoh.
hienoa, että vauva-lehdessä esitellään useampia näkökantoja asioihin. Ei olisi hyvää journalismia kannattaa sokeasti yhtä asiaa, vaan aina on parempi tuoda kaikki näkökannat esiin. Ei vauvalehti ole minkään tietyn kasvatuspolitiikan äänenkannattaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
illuusiossa, että vauva-lehden artikkeleihin pätevät tieteen kriteerit. Hoh, hoh.
niin huomaisit, että kyseessä on erään tutkijan (lääkärin) haastattelu ja kirja.
eivät ole tieteellisiä artikkeleita. Tieteelliset tutkimukset ovat asia erikseen, joten turha ivata.
mutta pakko vähän korjata. Unikoulussa lasta ei hyljätä yksin itkemään ja selviytymään yöstä.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…
"Kotiunikoulun periaatteita ovat lapsen viesteihin vastaaminen, lapsen rauhoittaminen koskettamalla ja lapsen turvallisuuden tunteen kannalta merkityksettömien nukahtamistapojen välttäminen."
mutta muistui mieleen vuosi 1991. Ainakin Porvoossa olis iihen aikaan lastenosastolla vallalla tuo huudatusunikoulu. Sain sairaalaan passituksen vauvan kanssa, joka parkui tieskö monetta kuukautta ja olin itsekin jo niin väsynyt, että en muista niistä ajoista paljoa.
Vieläkin tuntuu hirveältä ajatella mitä lapselleni silloin tehtiin ja miten minut saatiin vakuuttumaan siitä, että on pystyttävä olemaan pois lapsen luota. MInut lähetettiin yöksi kotiin nukkumaan ja vauva parkui osastolla yönsä niin, että aamulla ääni oli pois ja silmien ympärillä verenpurkaumia. Häpesin sitä, että itseäni itketti katsoa häntä.
Kun aikanaan kotiuduimme, vauva nukkui noin 1kk ajan öitään, mutta parkuminen jatkui myöhemmin.
Tuntuu ihan hirveältä, että auktoriteettien edessä nuorena ja epävarmana annoin viedä lapsen parkumaan yksin. Se ei jotenkin vain käy järkeeni nykyään, ei lapsi huuda turhaan.
Lisäksi myöhemmin paljastui, että hän huusi "erikoisuuttaan", lievästi kehitysvammainen ja autistispiirteinen, dysfaattinen poika.
mutta pakko vähän korjata. Unikoulussa lasta ei hyljätä yksin itkemään ja selviytymään yöstä.
<a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…" alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…;
Vauva lehdessä 11/2011 on otsikko:
Unikouluja on monenlaisia
Sitten siellä on otsikot:
Tassutusmenetelmä
Pistäytymismenetelmä
Tuolimenetelmä
Huudatusunikoulu
Huudatusunikoulun alla lukee mm. näin:
" Laita lapsi sänkyyn, kun hän on uninen, mutta vielä valveilla.
Sano hyvää yötä ja poistu paikalta.
Älä huomioi itkua ja protestointia. Mene lapsen luo vain, jos arvelet, että hänen turvallisuutensa on uhattuna"
Tapoja on monia, mutta on myös se oikeakin tapa.