Mitä ajattelisit, jos saisit mieheltäsi joululahjaksi 1500 euron timanttisormuksen?

Koska se vinkkaamani koru ei ollut sormus, ja sillä oli hintaakin enemmän kuin 1500.

joten otan rahana kiitos.

Ajattelisin, että mieheni haluaa osoittaa rakkauttaan.

Ensinnäkin, olen sanonut etten halua _ensimmäistäkään_ lahjaa.

Toisekseen, kymmenen vuoden paasaus ylihintaisten korujen turhuudesta olisi mennyt hukkaan. En pidä koruista, en halua koruja, en käytä niitä enkä osaa niitä arvostaa.

...kans ufotutkijoille asiaa. Missään tapauksesssa tämä mieheni ei tuollaista lahjaa antaisi.

jolloin olen vaahdonnut raaka-aineiden riittämättömyydestä, ihmisoikeuksista, kaivostoiminnan saastuttamisesta ja suuresta epäoikeuden mukaisuudesta maailmassa, se ei ole vieläkään tajunnut kuka olen ja mitä ajattelen.

Veritimantti (myös konfliktitimantti[1] tai sotatimantti[2]) tarkoittaa sota-alueelta kaivettuja timantteja, jotka myydään sodan tai kapinan rahoittamiseksi. Esimerkiksi Sierra Leonen kapinallisarmeija rahoitti veritimanteilla vuosina 1991–2002 käytyä sisällissotaa.[3] Myös Kongon demokraattisesta tasavallasta, Angolasta ja Liberiasta on viety veritimantteja.[1]

Veritimanttikaupan estämiseksi on kehitetty ns. Kimberleyn prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa etteivät kapinalliset voi rahoittaa timanttien avulla sotaa. Järjestelmä otettiin käyttöön 2003 ja siihen kuuluvat maat ottavat vastaan timantteja vain toisista prosessiin sitoutuneista maista. Tuottajamaassa viranomaiset varmentavat timanttien lähteen ja pakkaavat ne sinetöidyihin laatikoihin. Maahantuojavaltioissa puolestaan varmistetaan aitoustodistus ja sinetti. Global Witness -kansalaisjärjestön mukaan 1990-luvun puolivälissä maailmalla myydyistä timanteista 15 prosenttia oli peräisin konfliktialueilta, mutta 2000-vuosikymmenen puoliväliin mennessä osuus oli pudonnut prosenttiin.[2]

Veritimanttikaupasta on tehty muun muassa elokuvat Blood Diamond – veritimantti ja Kuolema saa odottaa.

Luultavasti tulisi ero ja heittäisin hanskat tiskiin.

Haukkuisin mieheni pataluhaksi järjettömästi törsäilystä.

ilahtunut!



Ihme nirppanokkia täällä, ei kelpaa, en halua.



Mä ottaisin ilolla vastaan ja kantaisin sitä ylpeänä! Jos mies haluaisi sellaisen mulle ostaa, niin miksi ihmeessä kieltäytyisin. Ai koska sillä voisi lyhentää asuntolainaakin? Ou pliis.

Heitin ajatuksella rouvalleni / Lasteni ainoalle Äidille.

Kaikki on sen bling blingin perään ja tulojen mukaan mennään.

Pääasia on et lapsilta ei puutu mitään ja mitä ne kasvunsa aikansa tarvitsevat.

Mitä iloa siitä timantista on jos lasten menoista kinastellaan..

Toisin sen kuun taivaalta vaimolleni, jos minulla olisi mahdollisuus..On se sen verran ihana ihminen ja parempaa kaveria en maan päällä saa.

Päivä kerrallaan ja tingin omista menoista sen mitä perhe vaatii ja tarvitsee.

MrVili

koska tiedän miehenkin tietävän, etten kaipaa kalliita koruja tai osaa edes arvostaa niitä hintaansa nähden. Ainakin oisin keksinyt rahalle paljon muuta fiksumpaa käyttöä... ja niin luultavasti mieskin.

ja miehen sitten vien neurologisiin tutkimuksiin, eikö se vielä tunne mua tuon paremmin. Mä en tykkää timanteista, enkä juurikaan sormuksista.

- mistä ihmeestä se on saanut noin paljon ylimääräistä rahaa?

- miksi ihmeessä se mulle timanttisormusta ostaa, kun en tykkää helyistä kivien kera

- yrittääkö se lepyttää mua, eli onko tehny jotain?

- en vois ymmärtää, miks haaskaa rahaa





Mut en kuitenkaan sanois miehelle (heti) näitä ajatuksia. Hän on kuitenkin todennäkösesti ehkä saanu ylennyksen töissä/säästäny rahaa, halunnu yllättää mut ja ostaa jotain hänen mielestä kaunista. Miehet ku harvoin tietää, mistä heidän oma nainen tykkää. Pitäs tietää, mut hei... Ne on miehiä. Sieltä marsista päivää.



Joulun jälkeen pyytäisin viemään sormuksen sitten takaisin ostopaikkaan (toivon, ettei siis olisi kaiverrusta), jotta voitaisiin vaikka lähteä matkalle kahdestaan ja jakaa yhteiset muistot. Mieluummin jotain sellaista kuin kliseinen ja kylmä kivikoru.

Toisaalta olisin otettu, eka ajtus olisi että hän on saanut töistä iison bonuksen.

Toisaalta, minusta 1500 on liikaa sormuksesta, etenkin kun en pidä muita kuin vihkisormuksia, enkä tykkää että sormuksen kivi on koholla, ja inhoan sitä että se tarttuu ja raapii joka paikkaan.

Tuolla rahalla menisin mieluiten matkalle.

ihastelisin sormusta ja kiittäisin kauniisti, mutta miettisin salaa että on hirveän surullista että mies luulee tällaisin teoin parantavansa suhdetta, jonka ongelmat ovat oikeasti ihan muualla.

20 vuotta naimisissa eikä yhtään 'kunnon' lahjaa mieheltä minulle vielä tähän mennessä. Kihla- ja vihkisormuksetkin kivettömiä, joten tuo lahjasormus olisi tosi nappi juttu!