Ero aiheutti oireita lapsille

Aika harva vanhempi myöntää, että ero aiheuttaa lapsille oireita. Siskoni juuri erosi miehestään ja tunkee lapsiaan koko suvulle hoitoon, että pääsisi itse hoidattaan itseään miehille.. raivostuttavaa.

että erotaan ihan turhan takia. Itsekkyys pääsyynä. Pitää olla sitä alkuhuumaseksiä, eikä normaali elämä kelpaa.

Monihan vielä luulee, ettei ero vaikuta lapseen. Minä olen edelleen katkera omalle äidille, kun jätti isän toisen miehen takia. Muistan kyllä kuka hajoitti perheen. Olen itse nyt 32 vuotias ja isin tyttö henkeen ja vereen.

ei haluta enää rakastaa perhettä. Jos kaikki on liian hyvin, niin siksi juuri erotaan.

aika raju kohtalo. Onhan se ikävää kun lapset puhuvat siitä ajasta kun olimme vielä perhe, että SILLOIN ENNEN VANHAA KUN KAIKKI OLI VIELÄ HYVIN

Onko muita joiden lapsilla on esiintynyt vastaavaa?

ap

ja siten riskitekijä emotionaaliselle kehitykselle.

Aika harva tulee sitä ajatelleeksi.



Jos lapsen elämä muuten on vakaata ja ero hoidetaan lapsen etu tärkeimpänä toimintaa ohjaavana tekijänä, ja lapsella on muuten hyvä perusturvallisuus ja selkeät rakenteet elämässä, erosta todennäköisesti selviää ilman että lapsen tasapaino liiaksi vaarantuu.



Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Onneksi lasten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa ja toivottavasti saat siihen jostain apua.

Näin mummona voin sanoa, että kyllä oman poikani lapset kärsivät todella paljon. Hoidin 4 -ja 6- vuotiasta lasta kun poikani erosi vaimostaan.



Onhan se kamalaa kuunnella, kun 4-vuotias kertoo kuinka äidin uusi kaveri nousee yöllä äidin päälle ja äiti kiljuu.



Ja myös tämä raastoi sydäntä: eikö isi enää rakasta meitä kun se toi meidät taas tänne yöksi...

että kahden viikon ajan oli vain yksi vanhempi kerralaan kotona. Mietin silloin, millainen katastrofi ero olisi tälle lapselle - vaikka ei ollakaan eroamassa.

minäkin olen edelleen äidilleni katkera kun hajoitti perheemme. Ei sitä unohda koskaan. Vaikka vanhempieni ero oli "siisti" ja esimerkillinen. Silti muistan eroajan ahistavana edelleen. nyt olen 22

pitkäaikaisesta miehestään kun heidän yhteinen lapsensa oli noin 10-vuotias. Lapsi otti eron todella raskaasti ja joutui käymään psykoterapeutillakin asian vuoksi. Tässä tapauksessa ero tuli sen vuoksi, että olivat olleet miehen kanssa teinistä asti yhdessä ja jotain kai suhteesta puuttui. Nainen tapasi töissä uuden miehen joka olikin lopulta ihan hullu, valehteli naisesta hänen selkänsä takana perättömiä ja taisi olla väkivaltainenkin. Lopulta palasivat alkuperäisen miehensä kanssa yhteen ja lapsikin on tuntunut eheytyvän yhteenpaluun jälkeen. Paljon paloi erossa rahaa, voimia ja jätti varmasti lapseen pysyvät jäljet joka tapauksessa.

minäkin olen edelleen äidilleni katkera kun hajoitti perheemme. Ei sitä unohda koskaan. Vaikka vanhempieni ero oli "siisti" ja esimerkillinen. Silti muistan eroajan ahistavana edelleen. nyt olen 22

Minä olin 5-vuotias kun vanhempani erosivat. Myös minä muistan kuinka vihainen olin isän ja äidin uusille "kavereille". Kaikki uudet seksiystävät olivat kavereita vain. Lapsi on viisas, ei tyhmä. Olen tästä vanhemmilleni kuittaillut elämän varrella... Se että jokin muu mies kuin oma isä koskettelee äitiä on lapselle kova paikka. Minä menin aina väliin tai kiukuttelin.

Meille tuli ero miehen juomisen takia. Yläasteikäiset alkoivat oireilla ihan kauheasti, kun löysin uuden miehen kanssa onnen, jota kestikin vain hetken.



Onneksi lasteni isä lopetti juomisen ja ollaan taas yhdessä ja onnellisempia kuin koskaan kokemuksista kasvettuina. Lapset voivat hyvin ja ovat niin onnellisia puolestamme!

Ilettää!

tämä on niitä aiheita, joihin kukaan ei halua vastata. On liian kova paikka myöntää, että on aiheuttanut lapselleen turhaa tuskaa. Tai selittelee oireet jotenkin muuten...

mitä olette kuulleet lasten lasten suusta kun vanhemmat erosivat?

Lapset tuntevat itsensä hyljätyksi ja että äiti ja isä yrittävät päästä heistä eroon... syyttävät itseäänkin

Minun kullanmurut esittivät aikanaan todella vaikeita kysymyksiä kun tytär erosi miehestään. Sen muistan selvimmin kun lapset olivat erittäin läheisyyden kipeitä, pelokkaita ja levottomia. Tekivät enemmän ilkeyksiä.. se taisi olla enemmän sitä huomion hakua.

Olen edelleen päätökseeni tyytyväinen. Kauhistuttaa ajatuskin, että olisin vielä siinä suhteessa. Erosta jo aikaa 16 vuotta. 7 vuoteen en ole exää nähny enkä ole puhunu hänen kanssaan ja ei kyllä kiinnostakaan.



Pojat olivat paljon isällään ja vaikka muutimme 700 km päähän, niin yhteys säilyi. Toinen pojista muutti ala-asteikäisenä isälleen, mutta tuli sitten takasin 5 vuoden jälkeen. On sukset niin pahasti ristissä isänsä kanssa etteivät ole 2 vuoteen olleet tekemisissä ollenkaan.



Uusi mieheni on tasavertanen huoltaja sekä näille minun pojille, että yhteisille lapsille. Olen välillä sanonut, että mieheni on melkeen parempi äiti kuin minä :)



Ainakin luulen, että pojilleni ei erosta traumoja jäänyt (ei ainakaan pahoja). Molemmat nyt aikuisiässä.

että oliko se sittenkään oikea ratkaisu. Kyllä tässä uusioperhekuviossa on paljon enempi ongelmia. Eikä se mies kyllä vaihtamalla ole parantunut.. samat ongelmat on uudessakin miehessä, eri muodossa vain.



Teini-ikäiset lapset edellisestä liitosta ovat kyllä aikanaan kärsineet. En vain pysty kirjoittamaan miten.. syyllisyys painaa.

äitini ja isäni erosivat kun olin 18-vuotias. Ero ei tullut yllätyksenä lähipiirille ja olin itsekin eron puolella, vaikka äitini suru tuntui pahalta.



Nyt isäni on sitten eronnut naisesta, jonka matkaan lähti kun jätti äitini. Isäni toiminta hävettää meitä aikuisia lapsia ja surettaa entisen naisystävän puolesta. Hän on todella ihana ihminen. Isäni puolestaan, no, eron syy oli se, ettei saanut tarpeeksi seksiä. Sama syy oli silloin kun jätti äitini. Nyt on sitten niin maireaa ja soittelee onnesta soikeana uuden naisystävänsä luota kuinka hänen on hyvä olla. Se jos mikä on kuvottavaa kun tietää mikä on ollut erojen taustalla. Isäni on jo yli 60-vuotias mutta vaihtaa silti naista pi**n perässä.



Ei siitä traumoja ole tullut, mutta on se meistä lapsista kiusallista. Etenkin kun joutuu omille lapsille perustelemaan, että vaari ei olekaan enää "Seija"-tädin kanssa vaan "Pirjo"-tädin.