Lue keskustelun säännöt.
kuinka paljon vanhempanne sponssaavat teitä?
01.12.2011 |
Ovatko esim. auttaneet asunnon ostamisessa, maksaneet vuokraa tms.? Ja onko se teidän mielestänne sopivaa? Mitä mieltä olette ihmisistä, joiden vanhemmat hyysäävät häntä taloudellisesti?
Itse olen pian 30. Vanhempani maksoivat vuokrani koko opiskeluajan ja laittoivat tililleni rahaa säännöllisesti, jotta minun ei tarvinnut ottaa lainaa. Nyt he tahtoisivat ostaa minulle asunnon ikään kuin ennakkoperinnöksi. Olen saanut tästä aika nurjaa palautetta ihmisiltä. Suomessa tuntuu olevan se mentaliteetti, että lapset pärjätköön omillaan heti täysi-ikäisyyden saavutettuaan, vaikka vanhemmat olisivatkin varakkaita. Etelä- Euroopassa taas vanhempien holhousta pidetään itsestäänselvyytenä, oli lapsi minkä ikäinen tahansa.
Vanhempieni tulot ovat moninkertaiset omiini nähden ja he tahtovat jakaa omastaan. Pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa, että annan heidän tehdä sen?
Kommentit (56)
sillä minulla on paremmat tulot kuin hänellä.
Pienet lahjat ja muistamiset puolin ja toisin ovat asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeastaan tarvitsisi. Viimeksi maksoivat meidän koko perheen Floridan-matkan ja siskon perheelle ostivat rantatontin. Eipä niillä oikein muutakaan ole mihin rahansa tuhlaisivat.
Että mistä tämän tyyppiset ihmiset / perheet tietävät, että pärjäisivät ilman apuakin, kun ovat kuitenkin aina saaneet rahallista tukea. Sitä vaan mietin, että kuinkakohan moni oikeasti pärjäisi ja kuinka moni taas vaan sanoo, että pärjäisi kyllä, vaikka todellisuudessa ei ikinä ole tarvinnut pärjätä. Varmasti useimmat todellisuudessa pärjäisivät, kun olisi pakko. Mutta jos sitä apua on aina saanut, niin voisi se olla aikamoinen shokki huomata, miten paljon avustuksen loppuminen todellisuudessa vaikuttaisikin omaan talouteen.Tämä ei ollut nyt mikään henkilökohtainen hyökkäys tuolle, jota satuin lainaamaan. Tuosta vaan tuli mieleeni tämä ihmettelyni, joka mulla on herännyt monen monesta ketjusta jo aiemminkin.
verotietoihini vilkaisemalla, että pärjäisin ilmankin.
Me taas emme anna rahaa ihan siksi, että se muualta tuleva raha näyttää kummasti sumentavan järjenkäytön.
Ja sitten voikin huoletta elää yli varojensa, kun iskä kuitenkin loppupeleissä ne laskut maksaa jos ulosotto uhkaa.
oikeastaan tarvitsisi. Viimeksi maksoivat meidän koko perheen Floridan-matkan ja siskon perheelle ostivat rantatontin. Eipä niillä oikein muutakaan ole mihin rahansa tuhlaisivat.
Että mistä tämän tyyppiset ihmiset / perheet tietävät, että pärjäisivät ilman apuakin, kun ovat kuitenkin aina saaneet rahallista tukea. Sitä vaan mietin, että kuinkakohan moni oikeasti pärjäisi ja kuinka moni taas vaan sanoo, että pärjäisi kyllä, vaikka todellisuudessa ei ikinä ole tarvinnut pärjätä. Varmasti useimmat todellisuudessa pärjäisivät, kun olisi pakko. Mutta jos sitä apua on aina saanut, niin voisi se olla aikamoinen shokki huomata, miten paljon avustuksen loppuminen todellisuudessa vaikuttaisikin omaan talouteen.Tämä ei ollut nyt mikään henkilökohtainen hyökkäys tuolle, jota satuin lainaamaan. Tuosta vaan tuli mieleeni tämä ihmettelyni, joka mulla on herännyt monen monesta ketjusta jo aiemminkin.
että pärjäisimme. Omat tulomme kuussa ovat yli kymppitonnin, joten eiköhän sillä toimeen tulisi. Ehkä vähemmän matkustelisimme, ja pankista pitäisi ottaa asuntolainaa, mutta eiköhän sitä näillä palkoilla saisi. Vakituiset julkisen sektorin virat molemmilla, toinen tohtori, toinen maisteri.
Yleensäkin luulen, että pärjääminen kasaantuu, samoin syrjäytyminen. Pärjäävillä vanhemmilla, joilla on antaa lapsilleenkin rahaa, on pärjäävät lapset. Ja samoin työttömyys tutkitusti periytyy.
Lapsen harrastusta sponsoroivat, lisäksi taloudellisesti saan apua tarvittaessa. Ihan omasta tahdostaan sponsoroivat.
Eiköhän se ole jokaisen oma päätös mihin rahansa laittaa, jaellaanko sitä jälkikasvulle "sponsorointina" vai käytetäänkö johonkin muuhun, esim oman omaisuuden kartuttamiseen. Tai säästetäänkö perinnöksi, mistä joutuu aikanaan maksamaan perintöverot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeastaan tarvitsisi. Viimeksi maksoivat meidän koko perheen Floridan-matkan ja siskon perheelle ostivat rantatontin. Eipä niillä oikein muutakaan ole mihin rahansa tuhlaisivat.
Että mistä tämän tyyppiset ihmiset / perheet tietävät, että pärjäisivät ilman apuakin, kun ovat kuitenkin aina saaneet rahallista tukea. Sitä vaan mietin, että kuinkakohan moni oikeasti pärjäisi ja kuinka moni taas vaan sanoo, että pärjäisi kyllä, vaikka todellisuudessa ei ikinä ole tarvinnut pärjätä. Varmasti useimmat todellisuudessa pärjäisivät, kun olisi pakko. Mutta jos sitä apua on aina saanut, niin voisi se olla aikamoinen shokki huomata, miten paljon avustuksen loppuminen todellisuudessa vaikuttaisikin omaan talouteen.Tämä ei ollut nyt mikään henkilökohtainen hyökkäys tuolle, jota satuin lainaamaan. Tuosta vaan tuli mieleeni tämä ihmettelyni, joka mulla on herännyt monen monesta ketjusta jo aiemminkin.
Olen isotuloinen, samoin mieheni on varakas. Pärjäisimme hyvin ilman vanhempieni apua, mutta kun he haluavat antaa meille rahaa. Ovat kyllä satsanneet lapsenlapsiinsakin, verosuunnittelu kun on keksitty. Eivätkä he ehdi elinaikanaan omaisuuttaan tuhlata vaikka kuinka yrittäisivät, eivät minuun eikä siskooni.
Ymmärsit sikäli väärin, että toimeentulomme ei todellakaan ole vanhempieni varassa eikä ole myöskään matkustelumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sitä pitä pikku hiljaa alkaa siirtämään lapsille, koska itsellä on kaikkea, eikä aikaa ole enää rajattomasti.
Me olemme saaneet mökin, auton, metsää, huvilan ja veneen, pienen saaren ja lisää on tulossa.
Isäni omisti aikoinaan yrityksen, jonka möi isolla rahalla. Nyt hän on 78 ja huonossa kunnossa ja yrittää saada työnsä hedelmiä siirrettyä eteenpäin.
Perintöveroja kannattaa kiertää, koska turha kaikesta maksaa moninkertaiset verot.
Tarjoavat usein vaikka lounaan tai muuta pientä, mutta isot ostokset maksamme itse, erissä jos ei muuten onnistu.
Emme pärjäisi ainakaan tällä hetkellä ilman vanhempiani - tai mieheni vanhempia - mutta omani ovat lähempänä kun tulee lainantarvetta arjessa.
Elämme kuitenkin tulojemme mukaan: en ota lainaa sellaiseen jota emme voi itse lopulta maksaa.
Kiitos äiti ja isä, säästätte meidät paljolta päänvaivalta, sellaiseltakin josta jouduitte itse aikanaan kärsimään. Eipä tässä muuta voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 27-vuotias, naimisissa ja on yksi lapsi. Moneen vuoteen vanhemmat eivät enää olleet sponssanneet mitään enkä olisi missään tapauksessa halunnutkaan heidän rahojaan kun olen tullut ihan mainiosti itsekseni ja mieheni kanssa toimeen. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut sikäli, että itsellä loppui vanhempainrahakausi ja olen hoitovapaalla, ja mieheni taas sairastui vakavasti kesällä ja on ollut jo melkein 5kk saikulla (ja tulee olemaan ainakin vuoden). Eli tulot ovat tippuneet aika radikaalisti meidän perheessä viime kuukausina.
Nyt vanhempani ovat auttaneet jonkun verran, varsinkin lapselle ovat halunneet ostaa vaatteita, vaippoja ynnä muuta. Sellainen apu onkin paljon helpompi hyväksyä ja ottaa vastaan kuin jos antaisivat suoraan rahaa. Sitäkin he ovat kyllä moneen otteeseen tarjonneet, ja muutamia laskuja ovat puolestamme maksaneet.
Vaikka itse en haluakaan ottaa vanhemmiltani apua yhtään enempää kuin on välttämätöntä näin erityistilanteessa, en kyllä pidä sinua mitenkään huonompana ihmisenä jos itse teet toisin. Jos vanhemmat kuitenkin ovat selkeästi varakkaita (omani eivät ole) eikä heidän antamansa apu ole mistään heidän omista tarpeistaan pois, eihän siinä ole mitään pahaa että se jaetaan perheen kesken.
Toki lapsille on hyvä opettaa rahan arvo sekä ahkeruuden ja ansainnan periaatteita, mutta ne ovat enemmänkin ajankohtaisia joskus teini-iässä, ja aikuisena ne joko on opittu tai sitten ei ehkä koskaan opita. Mielestäni opiskeluaika on juuri sitä otollisinta vanhempien apuun, koska silloin lapsi tekee jotakin hyödyllistä tulevaisuuttaan varten mutta se ei vielä tuota hänelle konkreettista hyötyä. Ja tuo ennakkoperintöhomma on ihan fiksu, siinä säästää ihan selviä euroja.
Jos kavereiden nuiva palaute on ainoa asia joka sinua häiritsee, on ihan turha potea huonoa omaatuntoa. Kunhan taustalla ei ole mitään sellaista, että vanhempasi vaikka haluavat päättää kaikista elämänvalinnoistasi puolestasi ja perustelevat sitä sillä että ovat antaneet sinulle kaiken. Tai että välttelisit töihin menemistä kun rahaa saa ilman vaivannäköäkin. Jos ei mitään tällaista ole, niin no problem. :)
Tiedän, että harvan vanhemmilla on edes mahdollisuutta auttaa lapsiaan, vaikka tahtoisivatkin. Itse koen, että vanhemmillani menee niin hyvin, että tuntisivat huonoa omaatuntoa, jos eivät jakaisi omastaan. Olen kuitenkin ehdottanut, että pistäisivät eläkepäivinään rälläten ja sijoittaisivat itseensä. Osittain ovat varmaan sen tehneetkin.
On kuitenkin selvä, että vanhempian jatkuva sponssaaminen syö itsenäisyydentunnettani. Minulla on läpi elämäni ollut heikohko itsetunto ja omanarvontunto. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat omakätisesti rakentaneet elämänsä viimeistä piirtoa myöten. Itse tulen varmaan aina elämään jollakin tapaa vanhempieni varjossa. Mietin olenko epäonnistunut, jos en tule ikinä ansaitsemaan yhtä paljon kuin he. Välillä hävettää, millaisessa yltäkylläisyydessä olen koko elämäni viettänyt. Ja uskokaa tai älkää ahdistun tililleni satunnaisesti mätkähtävistä toimintatonneista.
Hieman nuorempana minulla oli paha identiteettikriisi ja mikään ei tuntunut miltään. Matkustelin pitkin maailmaa, mutta mikään ei täyttänyt. Matkoillani tapasin useita kaltaisiani reppureissaajia. Rikkaita pentuja, jotka tahtoivat yöpyä kaikkein rähjäisimmissä majapaikoissa, koska tahtoivat kokea jotain "aitoa".
Olen myös ollut ihan onnessani, kun olen saanut tehdä oikeita töitä. Ja ihan oikeasti ahkera olen ollutkin; nuorempana siivosin, olin mäkin kassalla, puhelinmyyjänä, laitosapulaisena jne. Tälläkin hetkellä teen työtä kahteen eri paikkaan.
Äänestän vasemmistoliittoa, olen kasvisyöjä ja viime vuosina lopettanut matkustelunkin eettisten syiden takia, en omista autoa ja olen valinnut asuinpaikakseni syrjäisen lähiön. Koen, että olen "maksanut" yhteiskunnalla etuoikeutetun asemani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan saatu ja monta miljoonaa on vielä tulossa.
Ja koko ajan siirretään omaisuutta lapsenlapsille kaikki verosuunnittelun hienoudet hyväksi käyttäen.
Elämme leveästi ja nautimme siitä täysin rinnoin!
että sitä pitä pikku hiljaa alkaa siirtämään lapsille, koska itsellä on kaikkea, eikä aikaa ole enää rajattomasti.
Me olemme saaneet mökin, auton, metsää, huvilan ja veneen, pienen saaren ja lisää on tulossa.
Isäni omisti aikoinaan yrityksen, jonka möi isolla rahalla. Nyt hän on 78 ja huonossa kunnossa ja yrittää saada työnsä hedelmiä siirrettyä eteenpäin.
Perintöveroja kannattaa kiertää, koska turha kaikesta maksaa moninkertaiset verot.
Meillä sama. Satoja tuhansia jo saatu ja lisää tulee. Vanhemmat ovat sen verran sairaita ja raihnaisia, etteivät enää mitenkään pysty tuhlaamaan rahojaan itsenssä vaikka kuinka yrittäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apu vastaan. mielstäni tosi ok jos vanhemmilla varaa. Typerää ajatella että vasta kuoleman jälkeen saisit jotain varoja.
Periaatteessa olen sitä mieltä että tiettyyn rajaan pitäisi selvitä itse, jotta oppisi elämään ja tekemään töitä. Itse muutin 18vuotiaana omasta tahdosta ja olin (ja olen) ylpeä siitä että pärjäsin itse. Apua sain toki tarvittaessa, vanhemmat antoivat joskus rahaa ja kävivät ruokakaupassa, siis puhutaan ehkä 300 e vuodessa. Kävin töissä koko opiskeluajan tietenkin.
Mutta olen varma että jos vanhempani olisivat varakkaita, he kyllä ostaisivat meille lapsille vaikka omat asunnot. Näin ei vain ole. Kai se on ok, kunhan lapsi ei ota tätä itsestäänselvyytenä..
Että mistä tämän tyyppiset ihmiset / perheet tietävät, että pärjäisivät ilman apuakin, kun ovat kuitenkin aina saaneet rahallista tukea. Sitä vaan mietin, että kuinkakohan moni oikeasti pärjäisi ja kuinka moni taas vaan sanoo, että pärjäisi kyllä, vaikka todellisuudessa ei ikinä ole tarvinnut pärjätä. Varmasti useimmat todellisuudessa pärjäisivät, kun olisi pakko. Mutta jos sitä apua on aina saanut, niin voisi se olla aikamoinen shokki huomata, miten paljon avustuksen loppuminen todellisuudessa vaikuttaisikin omaan talouteen.
Tämä ei ollut nyt mikään henkilökohtainen hyökkäys tuolle, jota satuin lainaamaan. Tuosta vaan tuli mieleeni tämä ihmettelyni, joka mulla on herännyt monen monesta ketjusta jo aiemminkin.