Lue keskustelun säännöt.
ristiriitainen tilanne: lasten kaverikyläilyt
01.12.2011 |
Lapsillamme on muutamia kavereita ja he kyläilevät vuorotellen toistensa luona. Yksi mielestäni ihan kiva kaveri, jonka kanssa leikit ovat sujuneet haluaa kyläillä usein. Nyt omat lapseni ovat ilmoittaneet, etteivät halua enää häntä kylään/mennä hänen luo. Ensin eivät kertoneet syytä, mutta nyt paljastivat, että tämä lapsi kiusaa joskus. Kiusaaminen on ilmeisimmin harvoin tapahtuvaa. On kai joskus tönäissyt tai lyönyt. Päiväkodissa lapset leikkivät kuitenkin tietääkseni joka päivä tämän lapsen kanssa eikä suurempia ongelmia ole. Tämä toinen lapsi on kovin innokas aina tapaamisiin ja omat lapseni eivät siis niin usein haluaisi nähdä. Miten toimisitte tässä tilanteessa? Kunnioittaisitteko omien lapsien päätöstä, etteivät halua tämän yhden kanssa nyt kyläillä vai kannustaisittekö ystävyyteen ja sopisitte silti kyläilyjä??? Kyseessä on siis päiväkoti-ikäiset lapset ja vanhemmat järjestävät kyläilyt. Tunnen olevani myös ikävässä välikädessä, koska olen näin ollen aina se, joka joutuu sanomaan, että nyt kyläily ei sovi. Keskustelisitteko lasten vanhempien kanssa tilanteesta? Kyseessä on myös sen verran pieni paikka, että kaveruus tulee eteen jollain tavalla joka tapauksessa koulussa tai harrastuksissa.
Kommentit (5)
kannattaa myös katsella tarkemmin, onko oikeaa kiusaamista jne ja niistä sitten juttelette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydä heidät vaikka kahville kun tuovat lapsiaan leikkimään..Ei tuon ikäiset vielä osaa kiusta niin etteikö asioista voisi sopia.
meillä oli naapurin lapsen kanssa ihan vastaava tilanne. SOvittiin sitten niin, että otetaan aika ohjatut leikit eli vanhemmat vahtasi vieressä ja puuttui heti jos alkoi mennä väärään suuntaan.
Kun tuli harjoitetua rauhallista rinnakkaiseloa riittävän monta kertaa, niin leikit jatkuivat sen jälkeen ihan normaalisti. Lapset oli siinä 4-5 -vuotiaita.
Noin pienillä se kiusaaminen on helposti sitä, että eivät kykene käsittelemään omia turhautumiaan, niin keinoksi tulee lyöminen tai töiniminen.
entä onko oikein kannustaa lasta näihin kaverikyläilyihin vaikka hän ei itse haluaisi. Ilmeisesti saa siis päiväkodissa tarpeeksi seuraa ja haluaisi kotona leikkiä rauhassa. Kuitenkin kavereita riittää ja lapsilla on aina kuitenkin hauskaa vaikkei etukäteen niin olisi kiinnostanutkaan.
Jos kaveruus kerran tuleen joka tapauksessa vastaan vielä uudestaan, auttaisin lapsukaisia harjoittelemaan yhdessä oloa aina silloin tällöin, kun se teille kaikille sopii.
Ja oman lapsen kanssa voi varmaan jutella siitä, miten toisten ihmisten kanssa toimitaan. Välillä kivatkin ihmiset ovat hankalampia - on huonompia päiviä, ajattelemattomuutta. Aina voi myös sopia ja pyytää anteeksi.
Itse en lähtisi mihinkään lapsellisiin "mää en ton kanssa leiki" -juttuihin mukaan vaan opastaisin lastani toimimaan mieluiten kaikkien kanssa. Koska sellaiseksihan lopulta kumminkin olisi paras oppia.