NARSISMI oli 80-luvulla paha luonnehäiriö ja nyt se on ihan "normaalia", se on lähes kaikilla somejulkkiksilla ja muilla tyhjäntoimittajilla
ja leviää kuin pandemia
Suomen tunnetuin temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen avaa, miksi käytös, joka 80-luvulla olisi tuonut luonnehäiriön diagnoosin, on nykyään kulttuurimme normi. Keskustelussa puretaan itsekkyyden ja itsenäisyyden ero, kurlingvanhemmuus, lapsuuden katoaminen ja se, miksi Suomi on maailman outlier nuorten suhteessa vanhempiinsa. Keltikangas-Järvinen esittää kovaa kritiikkiä persoonallisuustesteihin nojaavaa rekrytointia kohtaan ja selittää, miksi tunteista puhumisen kulttuuri on johtanut ahdistuksen räjähdysmäiseen kasvuun. Lopuksi pohditaan, kasvattavatko koulu ja varhaiskasvatus systemaattisesti itsekkyyteen ja mitä asialle voisi tehdä.
00:00 Liisa Keltikangas-Järvinen ja Itsekkyyden aika
01:01 Globaalius erottaa nykyisen itsekkyyden ajan aiemmista
02:01 Itsekkyys ja itsenäisyys ovat eri asioita
03:20 Narsismi kuvaa kulttuurin muutosta, ei häiriötä
05:13 Perimä, kasvatus ja kulttuurin voima
07:43 Kasvatusideologiat ohjaavat vanhempia itsekkyyteen
09:22 Helikopterivanhemmuus ja kurlingvanhemmuus
11:40 Lapsuus on katoamassa ja lapsikäsitys vääristynyt
13:29 Lapselle aikuisen oikeudet ja velvollisuudet
14:29 Paluu uusimman aivotutkimuksen mukaisiin kasvatustapoihin
15:30 Temperamentti, introversio ja ekstroversio jatkumona
17:56 Hyvä tyyppi ihanteena koulussa ja työelämässä
19:44 Suomi outlier vanhempien ylpeyden tavoittelussa
23:24 Yksinäisten ihmisten maailma ja sen seuraukset
23:43 Psyykkisten ongelmien massiivinen kasvu ja itsediagnosointi
25:01 Vahvistaako kulttuuri uhriutumista vai selviytymistä
26:17 Freudin määritelmä mielenterveydestä ja entisajan ihmiset
27:15 Somen kausaliteetti mielenterveysongelmiin
28:56 Tyttöjen ja poikien erot somen vaikutuksissa
32:38 Tekoäly, laumaeläimen aivot ja kosketuksen merkitys
35:51 Johtajuuspuhe ei kohtaa psykologisia totuuksia
36:52 Epätieteellinen rekrytointi ja persoonallisuustestien heikko ennustearvo
40:17 Haastattelijan persoona selittää valinnan lopputuloksen
41:29 Suvaitsevaisuuden kapeutuminen ja Overtonin ikkuna
44:02 Saako loukkaantumisen kääntää käytökseksi
46:00 Perustunteet, tunteiden informaatioarvo ja metatunteet
50:52 Polynesialainen kulttuuri ja tunteiden säätely mielessä
54:12 Kehuminen, ulkoinen ja sisäinen palkinto
57:26 Hedonismi ja ikuinen riittämättömyys
58:01 Avshalom Caspi ja vaahtokarkkitesti
1:00:34 Mitä onnellisuustutkimus oikeasti mittaa
1:02:21 Instituutiot kasvattavat itsekkyyteen ja yhteinen tieto katoaa
1:07:03 Tiede etenee evidenssin eikä mielipiteiden varassa
1:09:23 Sisäpiirikeskustelu diagnooseista jatkuu
Kommentit (4)
Presidentti päivittää omaa naamaa useamman kerran viikossa someen.
Vaikka en kaipaakaan ihan sinne luterilaisen körttiläis-Suomen aikakaudelle, missä mottona olivat "älä ole turhan ylpiä" ja "se jolla onni on, onnen kätkeköön" - niin kyllä tämä aika vastenmieliseksi on mennyt. Jopa sosiaalisen median alkuaikoina, kun ihmiset käyttivät facebookia ja instagram oli suhteellisen uusi keksintö, ihmiset laittoivat arkisia kuulumisia ja kuvia. Sitten lähti huomiotalous ja sitä suosivat algoritmit lja omahyväinen narsismi) raketin lailla nousuun. Tavistenkin täytyy keksiä päästään tarinoita kuinka lapseni sanoi tälleen nasevasti linja-autossa ja kaikki nousivat taputtamaan, ihan siksi että saisivat edes hetken huomiota osakseen.
Olen sulkenut kaikki tilit vuosia sitten. Iltapaskoja välttelen. Oikeastaan olen ylipäätään alkanut välttelemään ihmisiä.
Sama, kuin nro 3. Laitoin sometilit pois ja välttelen nuoria ihmisiä. Liian raskassoutuiseksi meni yhteiskunta. Yli 30+ ihmisissä paljon mukavia ihmisiä.
Pitää katsoa tuo video. Tuo ilmiö on huomattu. Varsinkin Z-sukupolvi ja heitä nuoremmat on kasvatettu kyltymättömiksi narsisteiksi, joita ei voi muuta kuin vihata.