Kaksosraskaus loppuvaiheessa ja toimintakyky.

Jos vauvoilla kaikki OK eikä itsellä raskausmyrkytystä tms. niin sitä jaksaa ihan samat kuin yhtä odottaessaan.

postilaatikolla kului aikaa esikoisen kanssa 40min, matkaa sinne 400m, olin kuin valas. Minulle tehtiin iso leikkaus viikolla 14, sektiota suurempi, se teetti kyllä lisähankaluuksia lopussa kun arpi venyi ja paukkui. Ei tarvia kotiapua tuossa mutta kun kaksoset syntyy niin sitten kyllä.

Oppaissa painotetaan sitä, että jo rv26 jäädään kaksosista sairaslomalle ja ennenaikaisen syntymän riskin takia pitäisi ottaa loppuaikana tosi rauhallisesti. Kiinnostaisi kuitenkin vielä omat kokemukset kaksosäideiltä.





ap

hitaaksi meno? Vasta ihan lopussako? Millä rv synnytit?

Oppaissa painotetaan sitä, että jo rv26 jäädään kaksosista sairaslomalle ja ennenaikaisen syntymän riskin takia pitäisi ottaa loppuaikana tosi rauhallisesti. Kiinnostaisi kuitenkin vielä omat kokemukset kaksosäideiltä. ap

tilanteessa, jossa esikoinen oli kuopusten syntyessä 1v 5 kk ikäinen. Oppaissa voidaan painottaa ihan mitä tahansa, mutta edes kaksosraskaus ei ole sairaus, jos kaikki menee hyvin. Ja myös yhtä odottaessa voi ihan kaikki mennä pieleen.

Älä ryhdy potilaaksi vain sen takia, että saat lapsia! Se "loppuaikana tosi rauhallisesti" tarkoittaa sitä, että ei kannata juosta maratonia, lasketella tai kiipeillä puissa. Jaksat kyllä elää sitä tavallista elämää kaupassakäynteineen, ulkoiluineen, lastenhoitoineen - paitsi jos päätät, että nyt sitä ollaan sisällä, maataan sängyssä ja lihotaan.

Jäin sairauslomalle raskausviikolla 32 eli paljon mkyöhemmin kuin ohjeissa "suositellaan".

Minä en jaksanut kauheasti mitään enää 35+ raskausviikon jälkeen. Yritin kyllä kovasti käydä kaupassa yms., mutta kyllä se niin oli, että kovinkaan pitkiä matkoja en jaksanut kävellä. Raskaus meni lähes loppuun saakka (syntyivät viikkoa ennen laskettua aikaa) ja olivat isokokoisia (molemmat lähes 4 kg syntyessään). Kaikki muuten meni hyvin, mutta olo oli todella raskas ja sen myötä normaali liikkuminen oli hankalaa. Vatsa oli valtavan kokoinen ja senkin vuoksi liikkuminen hankalaa. Normaaleista kotitöistä selvittiin ihan hyvin kun mies oli illalla auttamassa. Minäkin jäin sairaslomalle joskus 30 raskausviikon jälkeen.

Musta tuntuu hyvin ahdistavalta, kun joka ikisessä paikassa painotetaan ulkopuolisen avun tarvetta. Se luo väkisinkin sellaista oloa, että tämä tilanne on jotenkin niin kauhea, että ilman apua tästä ei selviä.. ja itse kuitenkin haluaisin luoda sellaisen arjen, että siitä edes jotenkuten selvitään omin avuin (kunnassamme saa hyvin vähän kotiapua ja muita verkostoja ei oikeastaan ole).



ap

Pärjättiin, vaikka raskastahan se oli. Meillä oli myös esikoinen 2 v kun kaksoset syntyi. Univelkaa tuli rutkasti ja sumussahan se pari vuotta sitten meni. Nyt kaikki kolme ovat jo isompia ja elämä on helpottunut paljon.



Kannattaa muuten syöttää vauvat samaan aikaan sekä yöllä että päivällä. Tämän neuvon minäkin sain aikanaan ja totesin neuvon hyväksi. Imettäminen tuntui aluksi hankalalta. Kahden vauvan yhtäaikainen imettäminen on melkomoista akrobatiaa aluksi, mutta sitten kun se sujui niin sekin helpotti arkea.



Jälkeen päin olen miettinyt, että esikoinen jäi vähemmälle huomiolle ja "joutui" kasvamaan nopeasti isoksi kun kotona oli kaksi vauvaa ja äidin huomio oli niin paljon vauvoissa kiinni. Joten kannattaa muistaa "huomioida" ja antaa aikaa muillekin lapsille.



Kyllä siitä selviää. Tsemppiä ;)

kaksosten vauva-aika! Turha sitä etukäteen on miettiä, olen sitä mieltä, että 1 koliikkivauva voi olla paljon raskaampi kuin 2 vauvaa, joilla ei vatsavaivoja. Meillä esikoinen oli 5v. kun kakoset syntyivät, ja kaksoset olivat 3v. kun kuopus syntyi.

odotin viimeisilläni kaksosia. Voin koko raskausajan aika hyvin lukuunottamatta rasituksessa tulevia supistuksia. Niitä tuli sen verran paljon, että mut laitettiin sairaslomalle rv 24, vaikka kohdunsuu oli ok. Jaksoin aika hyvin hoitaa esikoisen, vaikka olihan se ulkoilu ihan lyllertämistä. Esikoinen on hyvin menevä tapaus.

kolmevuotias esikoinen kun kaksoset syntyi. Jaksoin hyvin, olin esikoisen kanssa kotona joten mitään sairaslomia ei saanut. Ei ollut apuja syntymän jälkeenkään, mies isyyslomalla kaks viikkoa. Kyllä pärjäät!

Itse olin lähes täysin toimintakykyinen odottaessani esikoiskaksosia vaikka painoa oli tullut 33 kiloa lisää ja raskaus meni yliaikaiseksi. Pari päivää ennen käynnistystä kävelin 7 tuntia putkeen Korkeasaaressakin, tavoitteena toki oli synnytyksen luonnollinen käynnistyminen. Nyt odotan seuraavaa lasta, vatsassa vain yksi, ja viikolla 35 tuntuu että toimintakyky huonompi kuin silloin kaksosia odottaessa, vatsa mukamas painaa enemmän ja hengästyttää enemmän...

mutta läheisellä sukulaisellani on. Raskaus meni tavallisesti kuten minunkin yhden lapsen odotus, mulla oli jopa isompi vatsa vaikka odotin "vaan" yhtä. Mutta auta armias kun ne kaksoset syntyi.

Mulla oli tässä vaiheessa 1 v 9 kk ja vauva kun tämän sukulaisen kaksoset syntyi. Nämä kaksoset oli tämän äidin ensimmäiset.



Se oli yhtä showta "siis sä et oikeesti voi ymmärtää kun sulla on kaksi ERI ikäistä lasta" "kyllä tää KAKSOSTEN äitinä olo on ihan erilaista eikä sitä voi ymmärtää" "miten mä voisin muka mennä mihinkään kun mulla on KAKSOSET" blaa blaa blaa.......



Kaksoset olivat tosi helppoja, nukkuivat samassa rytmissä, pulloruokinta onnistui samalla kertaa molemmille, kaikki sukulaiset auttoivat ja oikeesti tällä äidillä oli koko ajan joku tekemässä ruokaa ja antamassa vapaa päiviä yms.

Äiti sai nukuttua päiväunet joka päivä muutamaan otteeseen...



Ja mä sain aina kuulla kun mun lapset nukkui ihan eri tahtiin, en saanut koskaan levätä, oli uhmaa toisella, meillä ei kukaan käynyt hoitamassa lapsia, ekat 8 kk heräsin about 30 x yössä ja piti jaksaa ilman päiväunia, esikoinen ei ymmärtänyt miksi äiti koko ajan vaan imettäää...yms yms. en nyt jaksa kaikkea tähän raapustaa, että kuinka helppoa mulla oli kun mulla on kaksi ERI-IKÄISTÄ lasta...



Joten mä pyydän kaikilta kaksosten äideiltä, että ei se kaksosuus kyllä merkitse sitä että muiden jaksamista voi dissata vaan sillä perusteella kun on KAKSOSET.



Ehkäpä sellaiset äidit, jotka on saaneet jo esikoisen ja seuraavaksi tulee kaksoset eivät ole tällaisia mutta tämä yksi kokemus on minulle niin hirveä että tavallaan olen loukkaantunutkin sukulaiselleni.



Mutta tsemppiä sinun odotukseesi ja anteeksi tämä vuodatus, se ei ollut tarkoitettu niinsanotusti sinulle vaan oli yleinen tunteenpurkaus :)

Hyvin se menee kun siihen asennoituu oikein.

Äiti joutui jo hyvissä ajoin ennen tuota rv 26 sairauslomalle loppuajaksi ennenaikaisten supistelujen takia. Ei oikeastaan voinut liikkua juuri lainkaan, ei puhettakaan lenkkeilyistä tai siivouksista. Pientä köpöttelyä kotona ja kevyitä askareita ja niiden päälle lepoa ja lepoa.

joilla on niin kiire kiillottaa omaa sädekehäänsä, että missaavat ap:n alkuperäisen kysymyksen: kyllä, tietenkin on järkevää varautua etukäteen mahdollisen avuntarpeeseen, kaksosraskaus on lähtökohtaisesti riskiraskaus ja tosiaan loppua kohti on todennäköistä että vauhtia pitää hillitä. Se, että jollain on mennyt kaikki putkeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Jos on mahdollista saada apua, niin totta kai sitä on järkevä hankkia.

esikoinen rattaissa lumisella tiellä ja iso maha, supistukset ja taustalla se iso äkillinen leikkaus raskausaikana vei kyllä toimintakyvyn alemmas ja vauhdin todella hitaaksi, mutta kotihommia pystyi tekemään hiljakseen ja vessaankin ehti vielä viikon 32 jälkeenkin. Nukkuminen oli vaivalloista ja autossa tuntui että istuu varpaat kurkussa. Päiväunet nukuin esikoisen kanssa mutta olin kyllä kuolemanväsynyt koko ajan. Kyllä se kaksosraskaus oli eri maailmasta kuin yhden lapsen kanssa! vko 37 syntyivät molemmat lähelle kolmekiloisina. Avuntarve riippuu synnytyksen jälkeen varmasti äidin kunnosta ja sinnikkyydestä, mutta en voi sanoa että oma elämäni olisi ollut helppoa ja sujuvaa, ennemminkin olin niin uuvuksissa että välillä ei ollut elämänhaluakaan. Nukuin 10-15 tuntia viikossa ja sitten en lopulta enää ollenkaan. Oli vatsavaivaiset kaksoset ja ihan hulluja huutamaan, karjuivat kilpaa pitkin yötä kun en ollut heitä tarpeeksi nopea ruokkimaan. En halua pelotella, mutta tämä oli totuus omalla kohdalla. Nyt on kolme hyvin samanikäistä lasta ja rankkaa sekin, mutta uneni olen saanut takaisin ja elämänhalukin alkaa palata, usein lapset leikkivät keskenään todella hyvin. Käyn töissä lepäämässä päivisin.

joilla on niin kiire kiillottaa omaa sädekehäänsä, että missaavat ap:n alkuperäisen kysymyksen: kyllä, tietenkin on järkevää varautua etukäteen mahdollisen avuntarpeeseen, kaksosraskaus on lähtökohtaisesti riskiraskaus ja tosiaan loppua kohti on todennäköistä että vauhtia pitää hillitä. Se, että jollain on mennyt kaikki putkeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Jos on mahdollista saada apua, niin totta kai sitä on järkevä hankkia.

Kaksosraskaus ei ole automaattisesti 99 % todennäköisyys menehtyä ennen lasten syntymää noutaessaan postia laatikosta.

Ihan omakohtaisesta kokemuksesta ; minut lääkäri lähes pakotti kotiin vuodelepoon noin rv 27 ennenaikaisten supistusten vuoksi . Ilman tätä vauvat olisivat syntyneet aivan liian aikaisin. Kaksosethan todella usein syntyvät keskosina.



Myös meillä kaksoset itkivät joka ilta yöhön asti ensimmäisen vuoden, ilman mitään syytä. Erilaisia kokemuksia eri kaksosperheissä, näette sitten aikanaan miten teillä. Tsemppiä !

joka osallistui perheen elämään muutenkin kuin hankkimalla rahaa. Ei meillä mitään ulkopuolista apua tarvittu, sillä mies tajusi hyvin varhain, miten systeemi saadaan parhaiten toimimaan. Hän syötti tuplat ennen töihinlähtöään, joten sain nukkua pitkään (tai ainakin 2 lisätuntia), oli perheensä kanssa illat ja ne viikonloput, jolloin ei ollut töissä. Kyllä kaksi ihmistä kaksi (tai meillä 3) lasta yhdessä hoitaa, jos pystyy puhumaan asioista samantien eikä jää odottamaan, että toisesta tulee ajatustenlukija.

Kannattaa selvittää tilenne niin, että apua on saatavilla tarvittaessa, niin voi hyvillä mielin odotella :) Onpahan sitten tilanteeseen apua kysyttynä jos tarve tulee. Oikein paljon onnea tulevista kaksosista ja voimia teille koko perheelle! :)