Kaksosraskaus loppuvaiheessa ja toimintakyky.

joilla on niin kiire kiillottaa omaa sädekehäänsä, että missaavat ap:n alkuperäisen kysymyksen: kyllä, tietenkin on järkevää varautua etukäteen mahdollisen avuntarpeeseen, kaksosraskaus on lähtökohtaisesti riskiraskaus ja tosiaan loppua kohti on todennäköistä että vauhtia pitää hillitä. Se, että jollain on mennyt kaikki putkeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Jos on mahdollista saada apua, niin totta kai sitä on järkevä hankkia.

Kaksosraskaus ei ole automaattisesti 99 % todennäköisyys menehtyä ennen lasten syntymää noutaessaan postia laatikosta.

monikymmenkertaiset verrattuna yksösraskauteen. Siksi kannattaa oikeasti kuunnella jaksamistaaan, levätä mieluummin vähän varmuuden vuoksi kuin rehkiä liikaa. Minulla esimerkiksi keskoskaksosista toinen kuoli ja toinen jäi eloon. Mietin kyllä, olisiko ihan niin paljon kannattanut raskausaikana rehkiä, mutta kun ei ollut sukulaisapuja ja jonkun oli pakko hoitaa lastenhoito, kauppakassien raahaamiset ja lumityöt miehen pitkien työpäivien aikana. Ja kohdunsuulla ei ollut mitään hälytysmerkkejä, jos olisi ollut, olisin tietysti vain levännyt ja olisi hoidettu hommat sitten jotenkin palkatulla avulla tms.

joilla on niin kiire kiillottaa omaa sädekehäänsä, että missaavat ap:n alkuperäisen kysymyksen: kyllä, tietenkin on järkevää varautua etukäteen mahdollisen avuntarpeeseen, kaksosraskaus on lähtökohtaisesti riskiraskaus ja tosiaan loppua kohti on todennäköistä että vauhtia pitää hillitä. Se, että jollain on mennyt kaikki putkeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Jos on mahdollista saada apua, niin totta kai sitä on järkevä hankkia.

Kaksosraskaus ei ole automaattisesti 99 % todennäköisyys menehtyä ennen lasten syntymää noutaessaan postia laatikosta.

monikymmenkertaiset verrattuna yksösraskauteen. Siksi kannattaa oikeasti kuunnella jaksamistaaan, levätä mieluummin vähän varmuuden vuoksi kuin rehkiä liikaa. Minulla esimerkiksi keskoskaksosista toinen kuoli ja toinen jäi eloon. Mietin kyllä, olisiko ihan niin paljon kannattanut raskausaikana rehkiä, mutta kun ei ollut sukulaisapuja ja jonkun oli pakko hoitaa lastenhoito, kauppakassien raahaamiset ja lumityöt miehen pitkien työpäivien aikana. Ja kohdunsuulla ei ollut mitään hälytysmerkkejä, jos olisi ollut, olisin tietysti vain levännyt ja olisi hoidettu hommat sitten jotenkin palkatulla avulla tms.

Suurin osa kaksosten odottajista kykenee kävelemään, syömään, noutamaan postin laatikosta, käymään kaupassa, istumaan autossa ja jopa siivoamaan. Mutta tietty kannattaa vain olla ja antaa lihasten surkastua. Eikä ne lapset oikeastaan happeakaan tarvitse, miksi turhaan käydä ulkona

joilla on niin kiire kiillottaa omaa sädekehäänsä, että missaavat ap:n alkuperäisen kysymyksen: kyllä, tietenkin on järkevää varautua etukäteen mahdollisen avuntarpeeseen, kaksosraskaus on lähtökohtaisesti riskiraskaus ja tosiaan loppua kohti on todennäköistä että vauhtia pitää hillitä. Se, että jollain on mennyt kaikki putkeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Jos on mahdollista saada apua, niin totta kai sitä on järkevä hankkia.

Kaksosraskaus ei ole automaattisesti 99 % todennäköisyys menehtyä ennen lasten syntymää noutaessaan postia laatikosta.

mutta jos on mahdollista helpottaa elamaansa, etenkin riskiraskauden aikana, miksei tekisi sita? Itsellani on kokemusta useammasta riskiraskaudesta (ei kuitenkaan kaksos-) ja totta maar otin kaiken saatavilla olevan avun vastaan kun en itse saanut liikkua.

joilla on niin kiire kiillottaa omaa sädekehäänsä, että missaavat ap:n alkuperäisen kysymyksen: kyllä, tietenkin on järkevää varautua etukäteen mahdollisen avuntarpeeseen, kaksosraskaus on lähtökohtaisesti riskiraskaus ja tosiaan loppua kohti on todennäköistä että vauhtia pitää hillitä. Se, että jollain on mennyt kaikki putkeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla menisi. Jos on mahdollista saada apua, niin totta kai sitä on järkevä hankkia.

Kaksosraskaus ei ole automaattisesti 99 % todennäköisyys menehtyä ennen lasten syntymää noutaessaan postia laatikosta.

monikymmenkertaiset verrattuna yksösraskauteen. Siksi kannattaa oikeasti kuunnella jaksamistaaan, levätä mieluummin vähän varmuuden vuoksi kuin rehkiä liikaa. Minulla esimerkiksi keskoskaksosista toinen kuoli ja toinen jäi eloon. Mietin kyllä, olisiko ihan niin paljon kannattanut raskausaikana rehkiä, mutta kun ei ollut sukulaisapuja ja jonkun oli pakko hoitaa lastenhoito, kauppakassien raahaamiset ja lumityöt miehen pitkien työpäivien aikana. Ja kohdunsuulla ei ollut mitään hälytysmerkkejä, jos olisi ollut, olisin tietysti vain levännyt ja olisi hoidettu hommat sitten jotenkin palkatulla avulla tms.

Suurin osa kaksosten odottajista kykenee kävelemään, syömään, noutamaan postin laatikosta, käymään kaupassa, istumaan autossa ja jopa siivoamaan. Mutta tietty kannattaa vain olla ja antaa lihasten surkastua. Eikä ne lapset oikeastaan happeakaan tarvitse, miksi turhaan käydä ulkona

onkin todella kovan luokan riski esim. keskosuuteen verrattuna. Ja siitakin voi toipua.

T: 6 kk vuodelevossa raskaana viettanyt

rv 22 kun innostuin siivoilemaan.Lääkäri manasi että jo on kumma ettei malta rauhottua,itellä olis ollu virtaa vaikka mihin mutta ilmeisesti fysiikka oli eri mieltä.Onneksi vuoto rauhottu ku heitin siivoiluja vähemmälle.Rv34 eteenpäin oli ihanaa mutta hirveän raskasta kropalle.Jokainen voi kokeilla kun laittaa teipillä suuuuren rantapallon mahaan kiinni ja koittaa kävellä,et yksinkertaisesti voi kävellä kovin nopeaa kun jalat vastaa mahaan...uskokaa pois.Kaksosraskaus oli ihanan erilainen(verrattuna 3 aiempaan)mutta fyysisesti Raskas!(mm.vauvojen yhteispaino n.7kg+istukat+lapsivedet+äidin turvotus)Jos saat apua niin PYYDÄ!

kehotan miettimään tarkat suunnitelmat niin ennenaikaisen synnytyksen, vuodelevon, sairaalalevon yms. suhteen :) Sitten jos kaikki sujuukin ihan tanssien, niin on bonusta.

Itselläni on helvetin helpot kaksoset. Parin kuukauden iässä herättiin enää kerran yössä, puoli vuotiaana ei kertaakaan. Hampaiden tulon aikana on yöllä herätty ja huudettu, tutti suuhun ja unet jatkuu. Olen lasten takia joutunut yöllä olemaan hereillä ongelmien takia max 5 kertaa reilu vuoden aikana.



Apua olen saanut, niinkään sitä pyytänyt. Johtuen oikeastaan siitä, että mieheni on kaikki illat töissä ja viikonloput aamusta yöhön. Apua on lähinnä kyyditystä kauppaan.



Pukeminen, ulkovaatteiden, on rankin asia mikä tulee mieleen. Eli ei kovin rankkaa ole ollut :) Ja ahdistavin se, kun molemmilla on itku ja syliin kun ei mahdu kuin yksi (tai tönitään toinen pois).

Joko se on rankkaa tai helppoa, tai jotain siltä väliltä. Ja niin kuin joku sanoikin, niin yhdenkin kanssa voi olla rankempaa.



Ja mitä raskausaikaan tulee, niin itse olin 25 viikolta vuodelevossa melkein loppuun asti (synnytys viikolla 36), kun taas kaveri meni pelkällä jalkojen turpiamisella hyvin loppuun asti.



Nonni, ny on minunkin sädekehä häikäisevän kiillotettu

vetämätön, käveleminen oli kivuliasta liitoskipujen takia ja lääkäri käski käytännössä vuodelepoa. Joten jos vaan jostain apua saat, niin kannattaa ottaa. Ja varsinkin sitten, kun kaksoset ovat syntyneet, sitä apua tarvitaan.

Ap, kuulutko suljetulle Monikko-Onnea keskustelupalstalle? Haehan sinne, sieltä löydät paljon tietoa ja saat vertaistukea :)



Riippuu ensinnäkin paljon siitä millainen kaksosraskaus on. Itsellä esim. se pieniriskisin, epäidenttiset kaksoset. Riskit kasvavat sitten esim. yhteisen istukan myötä, tosin nekin yleensä menevät hyvin, mutta on aina riskimpää.



Itse jäin rankasta fyysisestä työstä saikulle rv16, vuodelepoa kotona kuukausi rv26 eteenpäin, sitten supistelut helpotti ja sain alkaa liikkumaan normaalisti kun viikkoja oli jo enemmän. Syntyivät lopulta rv37.



Pari vuotta mennyt ja ihanaa on ollut. Ihan omin voimin pärjätty. Meillä on kolme vanhempaa lasta.



Onnea odotukseen :)