Lue keskustelun säännöt.
Eropäätös ahdistaa
30.11.2011 |
Päätin eilen,että otan eron miehestäni.Olemme monen mielestä unelmapari,mutta totuus on toinen.Mies ei suostu keskustelemaan mistään asioista kun kysymys on tunnepuolesta,vain "oikeista"asioista puhutaan..
Vuosien myötä olen myös kärsinyt siitä,että minua ei suudella koskaan,saan samanlaisen suukon kun lapset.
Saattaa kuulostaa tosi oudolta,mutta koen että minua pidetään jotenkin etäällä ja nyt 8 vuoden miettimisen jälkeen olen tehnyt päätöksen.Silti tuntuu että ei ole tarpeeksi hyvä syy lähteä =(.
Kommentit (3)
Jos eropäätös ahdistaa, niin ehkä se ei ole oikea.
Meillä meni mieheni kanssa todella huonosti vielä puoli vuotta sitten. Olimme ajautuneet toisistamme tunnepuolella todella etäälle. Koin koko ajan, että mieheni ei arvosta, rakasta, ei halua minua. Ei panosta perheen onneen ja minun onneen vaan on tahallaan minusta kaukana, ei ota mun tunteita huomioon. Olin hillittön marttyyri ja kärsin kruunuani kiillottaen. Välillä riitojen yhteydessä annoin kiukkuisena tulla ja haukuin miehen. Ja mies vetäytyi edelleen ja enemmän...
Mitenkäs meille sitten kävi? Minä petin miestäni ja suunnittelin eroa omassa pienessä päässäni. Lopulta asiat tuli ilmi ja edessä oli todella pysäyttävä kriisi. Olin asennoitunut, että nyt tämä loppuu ja lusikat menee jakoon, muuta tietä ulos tilanteesta en nähnyt. Koin, että olin todella jo vuosikausia kärsinyt, siis suurimman osan 10v. avioliitostamme. Ja että nyt se loppuu.
Mies olikin erolla uhatessani ihan täysin eri mieltä. Missään tapauksessa ei halunnut erota. Halusi antaa anteeksi pettämisen. Halusi muuttaa omaa tapaansa toimia. Halusi mennä pariterapiaan ja pelastaa perheemme. Olin ihan puulla päähän lyöty! Miksi tuo mun kanssa haluaa olla, kun ei kerran rakasta, ei hellittele, ei puhu kauniisti?! Mutta eihän asiat ole ikinä noin mustavalkoisia ja syy vain toisessa. Miehelläni on ollut aina erilainen suhtautuminen näihin asioihin. Hän ei osannut ilmaista tunteitaan luonnollisesti ja koki toisaalta minut "uhkaavana" vaatimuksinen. Hän mieluummin vetäytyi, kun altisti itsensä sille, että vaimo joka tapauksessa pettyy häneen ja hän joka tapauksessa tekee asiat väärin, sanoo väärällä tavalla jne. Oli mieluummin tekemättä ja sanomatta.
Pariterapia on meillä auttanut todella todella paljon! Olemme oppineet näiden kuukausin ajan kuuntelemaan, puhumaan, ottamaan toisemme huomioon. Vaalimme molemmat meidän suhdetta ja olemme sitoutuneet pitämään sen hyvänä.
Nyt kun ajattelen, että puoli vuotta sitten olin ihan varma, että haluan erota, niin tulee ihan outo olo! Enhän minä missään tapauksessa halua erota! Minulla on hyvä mies, hyvä isä lapsilla. Mies joka rakastaa minua ja jonka tapa rakastaa on ihan yhtä hyvä ja oikea kuin minunkin. Olen oppinut lukemaan miehen tunteita ja tiedän, että olen hänelle tärkeä. Mies on oppinut lisää minusta ja tietää, mitä minä haluan ja antaa sitä: läheisyyttä, suukkoja, aikaa. Laittaa telkkarin kiinni ja tulee tuijottamaan mua silmiin, kun pyydän :)
Mutta tässä jotain ajatuksia. Mieti vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla #3 on hyviä ajatuksia. Minulla miehenä on aivan samanlainen tilanne kuin ap:lla. Haluaisin läheisyyttä, suutelemista ja syvällistä keskustelua. Keskustelunavauksiini vastataan "älä nyt taas aloita" tai vastaavaa.
Hommasin salasuhteen jossa tunnetasolla synkkasi todella hyvin. Kerroin suhteestani vaimolleni ja miten mulle olisi aivan siltä istumalta mahdollisuus aloittaa toinen elämä.
Ei täälläkään siitä mitään huonoa seurannut vaan vaimo on oleellisesti enemmän panostanut suhteeseemme. Keskustelut nyt edelleen on vähän pinnallisia.
Erota nyt sen takia, kun sinua ei suudella??