Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hyvä liitto, mutta intohimo kadoksissa?

Vierailija
29.11.2011 |

Onkohan toisia mammoja vastaavassa tilanteessa..? Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo pitkään, yli 10 vuotta. Ajanjaksoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, pari kertaa on harkittu eroa mutta aina päädytty takaisin yhteen. Yhdessä on hyvä olla, rakkautta ja läheisyyttä riittää jne. Talousvaikeuksia ei ole, ei väkivaltaa, ei päihteitä.



Ongelma on siinä, että en himoitse miestäni. Kaipaan intohimoa, romantiikkaa jne. mutta mies on jo tavallisen työpäivän jälkeen niin väsynyt että minä saan passata häntä. Seksiä ei tee mieli, ei ainakaan hänen kanssaan. Usein on sellainen olo kuin hoivaisi teini-ikäistä ja tulee tosi likainen olo...miehen tekee kyllä mieli säännöllisesti, mutta minä pakenen. Hänen kaksimieliset kommenttinsa lähinnä yököttävät ja tulee sellainen olo että tekisi mieli käskeä häntä tukkimaan suunsa! Öisin tapaan unissani tuttuja tai vieraitakin miehiä, joiden kanssa koen hekuman hetkiä...koen tästä huonoa omaatuntoa mutta toisaalta tuntuu, että tämä "salainen maailmani" pitää minua hengissä.



Apua...

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja varmasti myös muilla.. :)



Välillä tuntuu että hulluksi tulee. Haluaa kovasti, muttei sitä omaa miestä.

Miettinyt olen paljon ja päättänyt vain alistua tähän. Eroa en näe vastauksena, kun on pieniä lapsiakin.

Toivon, että tilanne helpottuu kun lapset itsenäistyy. Että olisi enemmän aikaa miehelle, "meille".



Älä tunne huonoa omatuntoa mistään, salaisen maailman saat varmasti pitää, niin minäkin teen.. :)

Vierailija
2/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon että asia on juuri noin, siis että lasten kasvaessa liitto paranee. Mies tuli äsken kotiin, naamasta näki että oli ihan kuitti. Söi 2 lautasellista ruokaa ja painui sohvalle lukemaan. Mitään en sanonut, mutta ärsytti niin hirveästi että oli pakko mennä toiseen huoneeseen...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä erotuksella, että en himoitse ketään, en omaa miestäni enkä muita. Yhdessä olemme olleet 8 onnellista vuotta, emme ole koskaan harkinneetkaan eroa eikä ole muitakaan suurempia ongelmia/kriisejä ollut. Seksi on vain itselleni rasite, mies kyllä haluaa aktiivisesti.

Vierailija
4/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon kyllä ajatellut, että tää on vaan sitä, kun ollaan oltu niin kauan yksissä, niin on alettu jo käyttäytymäänkin kuin "vanhapariskunta" ikään. Seksin kanssa mulla on vähän samoin. Siitä on tullut niin ennelta arvattavaa ja mies tahtoo aina keskiviikkona ja lauantaisin. No sitte kun annan touhuta vähän niinkuin vaimolle kuuluvana "velvollisuutena", niin lopulta huomaa, et kyllä siitä nauttii lopunperin itsekin...

Mä olen myös usein unissani vieraan miehen sylissä ja joskus olen jopa eläytynyt noihin uniin niin, että mies on herättänyt ja kysynyt, mikä mulla on, kun voihkin unissani. Silloin on kyllä pikkuisen omaatuntoa kolkuttanut ja hävettänytkin. Joskus myös miehen kanssa rakastellessa, sitä vaan sulkee silmänsä ja alkaa kuvitella olevansa jonkun vieraan pantavana.

Minusta sinä osut täysin naulankantaan tuossa arviossasi, että tämä "salainen maailmamme"

pitää meidät hengissä.

Vaikka sitä jälkeenpäin aina kummeksuu itseään ja käytöstään, mutta mielestäni se ei ole pettämistä, eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, tai kantaa syyllisyyttä. Nehän on vaan meidän keino selvitä eteenpäin elämässä ja pitää parisuhde kasassa ilman fyysistä pettämistä, johon minusta ei kyllä ikimailmassa edes olisi.

Vierailija
5/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


"Paperilla" ollaan ihan loistava pari, mutta se intohimo puuttuu...väsymys syynä yleensä.

Sitten kun lapset saa nukkumaan, ei vaan yksinkertaisesti jaksa.



Muilta miehiltä saan PALJON positiivista huomiota ja välillä tekisin mieli käyttää tilanne hyväkseen.



Pettää en halua (joskus olen niinkin tehnyt, ja silloin myös oman miehen kanssa seksielämä kukoisti...)

Koska siitä tulee vaan paskaa käteen....



Haluaisin haluta omaa miestäni, mutta ei vaan sytytä!

Hän kyllä haluaa minua, mutta pelkää erektio-ongelmia...ja ettei tyydytä minua...



huh..tää on raskasta välillä!

Tunnen olevani parhaimmillani urani huipulla, ulkonäköni on kohdallaan...lapset kauniita ja mies komea...mutta se liekki vaan puuttuu...nyyh!! :(

Vierailija
6/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En pysty enää edes ajattelemaan tuota seksuaalisesti, enemmän veljenä.



Talous kuten talo, autot, miehen luonne, kaikki olis niin turvallista ja hyvin, mutta mieli tekisi luopua kaikesta vain siksi, että saisin tuntea kiihkoa vielä. :/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuohon päätyy, kun yhteistä aikaa ei kertakaikkiaan ole. Entä jos ei kuitenkaan alistuisi siihen mitä on, vaan aktiivisesti alkaisi etsiä yhteistä aikaa, yhteisiä keskusteluhetkiä vaikka sitten kalenteri kädessä? Niistä yhdessäolon hetkistähän se intohimo kuitenkin (kai?) pikkuhiljaa taas lähtee liikkeelle. Ainakin minulla seksin kiinnostaminen on suorassa yhteydessä siihen miten meillä muuten menee - jos ei ole kunnon keskustelua ja toisen kuuntelua puolin ja toisin, että miten toisella menee - niin eipä sitä sitten kyllä makuuhuoneessakaan ole intoa.

Vierailija
8/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitkässä liitossa on haastavaa!! Itse huomasin, että kylmenin miehelleni, kun hän alkoi olla laiska tyydyttämään minua seksuaalisesti. Eli mies alkoi rutinoitumaan seksissa vain omaan tyydytykseen, enkä väsyneenä jaksanut alkaa vaatia "oikeuksiani". Eli pikkuhiljaa mies ei enää ottanut minua huomioon seksissä, tai sitten sillä tavalla ärsyttävän laiskasti ja puolihuolimattomasti!! ARGH!!



Seksi ei enää kiihottanut, kun en enää saanut itse siltä mitään.



Sitten aloin puhua asiasta miehelleni, ja suorastaan pakotin mieheni näkemään puolestani enemmän vaivaa sänkypuuhissa. Hän itsekin ymmärsi oman itsekeskeisyytensä ja itsekkyyden, mutta aluksi oli hänelle kuitenkin vaivalloista ottaa se toinen osapuoli myös huomioon. Lisänä vielä se, että ei se potenssikaan ole enää niitä parhaimpia lähes viisikymppisellä miehellä... Ja kritisoijille tiedoksi, että itse olen aina ollut miestäni huomioiva sänkykumppani, eli pidän kyllä huolen mieheni nautinnosta.



Nyt tämän "kurinpalautuksen" jälkeen seksi on parantunut ja itsekin olen taas syttynyt miehelleni, kun tiedän, että luvassa on kivaa seksiä, kun siihen ryhdytään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä meitä näyttää olevan kuitenkin jonkun verran.... ja olisi kiva kuulla jos joku on saanut jollakin keinolla muutoin hyvän suhteen vielä intohimonkin osalta elvytettyä.

Vierailija
10/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimii satavarmasti. Kokeiltu on ja voin suositella lämpimästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

teoksesta kohdasta parisuhteen kehitysvaiheet...:-) Sellasta se nyt vaan useimmiten on.

Vierailija
12/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos haluaa pitää sen muuten hyvän suhteen. Ja lisäksi siihen intohimon takaisin. Voiko se oikeasti olla aivan mahdotonta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on pelkkä pano- ja hauskanpitokaveri. Ei suhdetta sen takia tarvitse rikkoa.

Vierailija
14/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikenlaisia kausia meilläkin on ollut, mutta aina on avoimesti keskusteltu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tosiaankaan mikään sisarussuhde miehen kanssa vaan selkeästi ollaan romanttisessa suhteessa. Puhumme paljon, koskettelemme/halailemme, läheisyyttä löytyy vaikka millä mitalla. Viestintäkanavat ovat auki. Seksi ei vaan kiinnosta (minua). Tästä on puhuttu vaikka kuinka, mutta siitä ei ole ollut mitään apua.



4

Vierailija
16/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei muuten pidä paikkaansa. Tää on näitä klassisia väärinkäsityksiä siitä, millaista pitkässä parisuhteessa pitäisi olla.

Intohimo on luonnon järjestämä hormonihuuma jonka ainoa tarkoitus biologisesti on suvun jatkaminen. Hormonihumala tyyntyy muutamassa vuodessa. Pitkän liiton onnistuneet edellytykset eivät nojaa intohimoon vaan johonkin ihan muuhun.

Vierailija
17/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies haluaa joka ilta

minua inhottaa se että mies lääppii, puhuu kaksimielisiä jne, itse en halua

viisi lasta vie voimat

Vierailija
18/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tosiaankaan mikään sisarussuhde miehen kanssa vaan selkeästi ollaan romanttisessa suhteessa. Puhumme paljon, koskettelemme/halailemme, läheisyyttä löytyy vaikka millä mitalla. Viestintäkanavat ovat auki. Seksi ei vaan kiinnosta (minua). Tästä on puhuttu vaikka kuinka, mutta siitä ei ole ollut mitään apua.

4

Vierailija
19/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme puolison kanssa olleet yhdessä 20 vuotta.



Intohimoa ei meillä ole enää kummallakaan.



Silti tai ehkä siksi meillä menee suhteessa paremmin kuin koskaan aikaisemmin.



Itse en alentuisi pettämiseen. sen verran kunnioitan vaimoani ja itseäni.

Vierailija
20/31 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?

Epäilin itsekin haluttomuuden johtuvan siitä, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. :(

Suhteemme alkuaikoina olin kiinnostunut seksistä, paljonkin, yhtäkkiä halut vaan katosivat. Voin osoittaa kuukauden tarkkuudella, koska tämä tapahtui. Siitä on nyt viisi vuotta.

4

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme kahdeksan