Hyvä liitto, mutta intohimo kadoksissa?

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?

Epäilin itsekin haluttomuuden johtuvan siitä, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. :(

Suhteemme alkuaikoina olin kiinnostunut seksistä, paljonkin, yhtäkkiä halut vaan katosivat. Voin osoittaa kuukauden tarkkuudella, koska tämä tapahtui. Siitä on nyt viisi vuotta.

4

Tapahtuiko silloin mitään erikoista? Etkä siis käytä mitään hormonaalista ehkäisyä.. Tosi outoa,jos ennen olet halunnut ja yhtäkkiä ei vain enää haluta:/

Itselläni hormonaalinen ehkäisy vie kaikki halut..

Menimme siis esim. naapurikaupunkiin johonkin konserttiin, syömään hyvin ja hotelliin yöksi. Täytyy päästä irti arkiympyröistä, kahdenkeskinen aika kotisohvalla ei tuossa jamassa riitä, niin se vain on.

Tapahtuiko silloin mitään erikoista? Etkä siis käytä mitään hormonaalista ehkäisyä.. Tosi outoa,jos ennen olet halunnut ja yhtäkkiä ei vain enää haluta:/

Itselläni hormonaalinen ehkäisy vie kaikki halut..

Samoihin aikoihin muutimme yhteen miehen kanssa, mutta halut katosivat ennen sitä.

Aiemmin harrastimme seksiä päivittäin ja masturboinkin, nyt annan miehelle pitkin hampain kerran viikossa eikä masturbointi käy edes mielessä...

4

Mulle tuli tympääntymisvaiheessa todella voimakas ihastuminen toiseen mieheen, viittä vaille ettei se mennyt pidemmälle. Tosi pelottavaa mihin tunteet voivat johtaa.

muuten todella hyvä liitto, mutta muuttunu monelta osin lähes kaveruussuhteeksi. Ratkaisu oli Victoria Milan, josta löytyi täsmälleen samassa tilanteessa oleva mies. Sovittiin pelisäännöt, ihastuimme, annoimme toisillemme sitä mitä elämistämme puuttui.

muuten todella hyvä liitto, mutta muuttunu monelta osin lähes kaveruussuhteeksi. Ratkaisu oli Victoria Milan, josta löytyi täsmälleen samassa tilanteessa oleva mies. Sovittiin pelisäännöt, ihastuimme, annoimme toisillemme sitä mitä elämistämme puuttui.

Meillä on vähän seksiä, koska kumpikaan ei tunnu sitä hirveästi kaipaavan. Välillä tulee sellainen olo että ollaan ihan friikkejä kun ei sekstailla kuni ehkä kerran viikossa jos sitäkään :P Joskus yritän ehdotella useammin (ajattelen että himot on laantuneet kun harrastetaan niin vähän), mutta mies ei vaan halua tuota useammin - eikä se kyllä oikeasti minua haittaisi jos ei olisi sellainen olo että seksiä PITÄISI harrastaa enemmän.



Rakkautta piisaa ja sellaista arkipäivän hellyyttä, suukkoja, halauksia jne., henkinen yhteyskin on hyvä.

Ei tosiaankaan mikään sisarussuhde miehen kanssa vaan selkeästi ollaan romanttisessa suhteessa. Seksi ei vaan kiinnosta (minua).

Tiedoksi, termillä "romanttinen suhde" ei tarkoiteta sitä, että katsellaan toisia rakastuneena silmiin ja pidellään käsistä. Se tarkoittaa sitä, että parisuhteessa on myös yhdessä harrastettua seksiä, siis se on poikkeava esim. perhesuhteista. Joten kyllä tuo kuulostaa ihan sisarussuhteelta, vaikka kuinka yrität sitä muuksi nimittää.

Parishteen kartasta on ollut hetkittäin apuja (googlatkaa) kun ollaan istuttu alas ja mietitty suhdetta ja sitä että pelkästään seksin ylläpitäminen ei ole parisuhteen ylläpitämistä, vaan siihen liittyy monta muutakin sektoria joissa tarvitsin miehen tulevan minua vastaan.



Myös viimeaikoina olen purrut hammasta ja heittäytynyt seksiin tietoisesti vapaana kiukusta ja avoimin mielin (ei ollut helppoa, mutta loppujen lopuksi oli hyvä juttu ja nyt seksi on ajoittain helpompaa, jopa oikeasti kivaa). Tämä onnistui, sillä mies panosti muihin parisuhteen kartasta löytyviin osioihin joissa ei ollut aiemmin ollut "mukana" ja parisuhde tavaallaan tasoittui painolastiltaan. En tehnyt yksin enää kaikkea ja miestäkin aloin kiinnostamaan ihmisenä.



Kaikki on sitten toisaalta kausiluontoista, eli hommia pitäisi paiskia koko ajan jotta elämä olisi auvoista 24/7. Nyt meillä on parin kuukauden syklejä että menee hyvin ja sitten taas vähän huonommin.



tsemppiä joka tapauksessa, istukaa yhdessä alas miettimään että mikä on teille tärkeää!

Menimme siis esim. naapurikaupunkiin johonkin konserttiin, syömään hyvin ja hotelliin yöksi. Täytyy päästä irti arkiympyröistä, kahdenkeskinen aika kotisohvalla ei tuossa jamassa riitä, niin se vain on.

Ollaan siis jo viiskymppinen pariskunta, kumpikin toista kertaa aviossa, joten tiedän mistä puhun. Hämmästyttää aina uudelleen, kuinka te nuoremmat naiset niin helposti annatte periksi. Ettekö te vielä tiedä, että sen selittämättömän, kylmän kauden jälkeen on mahdollista päästä uuteen nousuun, mutta se vaatii sekä aikaa että vaivaa. En halua olla mikään besserwisser, mutta omista kokemuksistani tiedän nyt, ettei niitä kylmiä kausia kannata säikähtää, ei mennä vieraisiin, eikä varsinkaan alkaa puuhata eroa, jos suhde on perustuksiltaan ok.

;