Lapsipuoleni ja minä emme tule enää toimeen.

Mikset puhu mitään mitä se isukki touhuaa? Eikö se ole isukin osa ja velvollisuus hoitaa oma muksunsa? Sinähän jo ymmärtääkseni teetkin oman osuutesi mutta entä se ISUKKI!!



Ja jos päätätkin lähteä niin muista että lähtösi EI ole lapsen syy vaan aikuisten kykenemättömyysasia!!

Minäpä omien lasteni äitinä voin sanoa, että omilta lapsiltaan sitä sietää melkein mitä vain. Se kun vaan on eri asia.

Minusta on aina niin järkyttävää näissä äipuoli- uusperhe-keskusteluissa, miten tämä äitipuoli aina vastuutetaan ja haukutaan. Odotetaan ja vaaditaan valtavaa venymistä omien lasten kustannuksella ja oman jaksamisen kustannuksella. että kun sen lapsellisen miehen otit niin olisi pitänyt olla kristallipallo ja nähdä mitä on edessä ja erota jo ennenkuin ollaan yhdessäkään.

Ja kun sen lapsellisen miehen on ottanut, pitäisi sitten unohtaa oma elämä, oma itse, omat lapset, ja elää pienessä helvetissä.

Kusipää-miehestä saa erota. Oikein kannustetaan että jätä se paska.

Jos anoppi on paska ja mies ei saa sitä aisoihin, semmonen lapanen on sama nakata takaisin sinne äitinsä tykö.

Mutta jos miehen lapsi tai lapset terrorisoi koko perheen elämää ja pilaa niin yhden aikuisen ja pienten lastenkin täysjärkisyyden, sanotaan vaan, että "mitäs menit" ja vaaditaan kestämään, ottamaan vastuutta , olemaan ja jos ei, haukutaan lyttyyn.

Tosi omituista.

Jos mies on niin luuseri, ettei saa omaa teiniään asettumaan niin, että koko perheen elämä on täysipäisen arvoista, eikö silloin äidin kannata pelastaa se, mitä pelastetavisaa on.

Mistä ihmeestä te tiedätte, millainen helpotus teinilleiin olisi, jos ap muuttaisi lapsineen pois???? Ainakin minun miehen teinielle asia oli täysin yhdentekevä. EVVK.

Ei ole ikävöinyt entiseen hänkän.

joskus ne erot on hyviä ja oikein. Ja ainahan voi palata takaisin yhteen, jos siltä tuntuu. Kuka sen sanoo,e ttä se lopullinen tilanne ap-kään kohdalla olisi.

jaksamista kohtalotoverille, minä siis lähdin, vaikka ongelmat oli lähes olemattomia ap.n tilanteeseen verrattuna. totesin vaan, että nyt riitti tämä uusperhepaska, haluan elämän itselleni ja lapsilleni, haluan olla normaali äiti lapsilleni.

en ole katunut. meillä tämä oli hyvä ratkaisu. Lapset voi hyvin, kiitos vaan kysymästä. lapset voi hyvin, kun äiti voi hyvin .

n

Joo olen yrittänyt ajatella että huhhuh kun olen itsekäs ja ei pidä luovuttaa mutta tosiasia on että omassa kotona on aika kireä tunnelma. Joutuu kokoajan pelkäämään että lapsi varastaa rahaa tms tavaraa, kiusaa sukulaisia, varastaa ja hajottaa "kavereiden" omaisuutta.Kun puhut sille keksii USKOMATTOMIA tarinoita joihin tuntuu itsekkin uskovan. Ja senverran on uskottava että huijaisi teitä kaikkia mennen tullen.

mitenkäs sitten meinaat tehdä kun se OMA biologinen lapsi tekee samaa isompana? lapsi pihalle? asumaan isänsä kanssa? ai niin mutta eihän heistä voi tulla kauheita kun heillä on sinun geeniperimä..

En tietenkään voi ennustaa tulevaisuutta, voin vaan TOIVOA ja TEHDÄ parhaani jottei lapsista tulisi samanlaisia. Ja varmaankin osaan RAKASTAA näitä omia lapsia vaikeuksienkin keskellä. Vieraan äidin kasvattamaa lasta on kovin vaikea alkaa hoivaamaan kuin omaansa vaikka miten yrittäisi. Ja valitettavasti meidän tapauksessa lapsella on oikeasti ollut hankalaa sopeutua jo päiväkodissa kavereiden joukkoon, on ihan fiksu lapsi mutta ei vaan osaa leikkiä muiden kanssa. Meinaan että lapsella on hiukan hankala persoona.. Ja siis minä olen ollut kuvioissa 5 vuotta, eikä tänä aikana ole omistanut ainuttakaan ystävää.



Isänsä on kauhuissaan tilanteesta, koittaa puhua järkeä ja huolehtia ravaa sosiaalitoimessa ym mutta kun ei saada lasta ruotuun niin ei saada.



Ja siis meinaatteko oikeasti että tuollaisen sisaruksen esimerkki on hyväksi pienille lapsille???

mutta totta on, että koska rakastan häntä, niin pakkohan se on kestää, ja välillä on tosiaan niitä hyviäkin päiviä.



Pakko kuitenkin kommentoida sen verran, että kun oma tytärpuoleni (5 v. vanhempi kuin oma, nyt teini-ikäinen lapsi) oli muorrosiässä ja hankala, niin kestin sitä paljon paremmin kuin oman teinini temppuja, ehkä juuri sen vuoksi, ettei minulla ole tytärpuoleen niin lujaa tunnesidettä. Kun mieheni raivosi tyttönsä kanssa, minä pystyin rauhoittelemaan tilannetta ja antamaan miehelle toisen näkökulman asiaan, sen teinin näkökulman. Nyt kun oma tyttöni on teini, en kykene näkemään asioita samalla tavalla, minun tyttönihän ei saisi tehdä typeryyksiä jne, tämä on PALJON vaikeampaa kuin tytärpuolen kohdalla.



Tytärpuolen kohdalla asiaa helpotti toki sekin, ettei hän varsinaisesti kapinoinut minua vastaan, vaan isänsä on saanut huolehtia siitä, että tyttö noudattaa sääntöjä ja jos ei noudata, niin rangaistuksista yms. Minä kyllä kommentoin tytön toilailuja miehelle ja yrtin antaa neuvoja, mitä sen pitäisi tehdä asialle, tytölle en kommentoinut enkä myöskään asiaan suoraan puuttunut.



Teinit on usein raivostuttavia, varsinkin ne teinit, jotka oireilevat, kuten sinun lapsipuolesi ilmeisesti tekee. Ehkä on ihan hyvä, että muutatte erilleen, jos se kerran on mahdollista. Yritä sinä tukea lapsen isää, koska hänellä on varmasti vaikeaa jaksaa pysyä lujana teinin kanssa, mutta se on todella tärkeää sille lapselle. Yritäkää ajatella, että joskus se menee ohi, ja vaikka nyt on varmaan todella vaikeaa, niin sitä tyytävisempiä tulette loppuelämänne olemaan, mitä paremmin nyt jaksatte. Siis mies oireilevaa teiniään ja sinä miestäsi, joka joutuu uhraamaan paljon aikaa teiniin eikä varmasti pysty olemaan ihan täydellinen mies sinulle vähään aikaan (hankalien teinien vanhemmilla on usein ongelmia, oli kyse uusperheestä tai ihan normaalista).



Jaksamisia!

" mitäs otit miehen, jolla on lapsi" hurskastelijoita taas liikkeellä. Ja sit näitä, jotka on niitä " minä olen äitipuoli ja hyvin on mennyt, kun vaan yrittää".



ASIAT EI OLE KOSKAAN MUSTAVALKOISIA ELI JÄTTÄKÄÄ TUOMIONNE JA KESKITTYKÄÄ VAAN OMIIN ELÄMIINNE, KOSKA ETTE SELKEÄSTI OSAA AP:TÄ TÄSSÄ TILANTEESSA YHTÄÄN NEUVOA/AUTTAA



Itselläni on ns ydinperhe, mutta ei sekään tarkoita sitä, että ei tulis ongelmia eteen. Sitten jos niitä tulee, niin joku voi tulla kertomaan kuinka on niin oma vika, kun on lapsia tehnyt tai ylipäätänsä alkanut seurustelemaan.



Onneksi täällä on myös niitä älykkäitäkin kommentteja, joiden vuoksi olen iloinen, että kaikki eivät ole tyhmiä kuin saappaat. Ja anteeksi tää mesoaminen, oon vaan niin järkyttynyt, että mistä metsästä nää älyvapaat mammat on oikein repästy..



Tsemppiä ap, toivottavasti asiat selviää!

(kiitos Sinulle joka hiukan tajusit minunkin ajatustani..)

Lapselle on haettu apua. Lapsen äiti syyttää meitä kaikesta vaikka itse jätti lapsen muuttaakseen toisen miehen luo. Ja anteeksi, mutta jos valehtelu varastaminen huijaaminen ym ei ole 12 vuotiaalla isoja ongelmia niin mikä on? Ja siis mitä luulette tulevaisuuden tuovan, itse ei tunnu kokevan kovinkaan huonoa omaatuntoa mistään tekosistaan.

Ja minusta nimenpmaan nyt isän ei pitäisi laittaa tätä lasta muualle asumaan, kuten joku ehdotti. Tuen kyllä isää jne mutta olen huolissani yhteisistä lapsistamme, miten he kokevat tämän tilanteen.

Joo, kaikkea ei voi ennakida, luuletteko etten ole katunut. Olisi silloin sinkkuna pitänyt tajuta lukea tätä vauvaa niin olisin tajunnut varoa UUSPERHETTÄ.

Päättäisin sen mukaan mikä on parasta sinun lapsillesi. Jos he eivät kestäisi eroa isästä niin yrittäisin jatkaa yhdessä asumista, jos taas sisaruspuoli aiheuttaa lapsille huomattavaa stressiä ja suhde isään ei ole kovin läheinen muuttaisin pois.

-En ole äitipuoli.

En tietenkään voi ennustaa tulevaisuutta, voin vaan TOIVOA ja TEHDÄ parhaani jottei lapsista tulisi samanlaisia. Ja varmaankin osaan RAKASTAA näitä omia lapsia vaikeuksienkin keskellä. Vieraan äidin kasvattamaa lasta on kovin vaikea alkaa hoivaamaan kuin omaansa vaikka miten yrittäisi. Ja valitettavasti meidän tapauksessa lapsella on oikeasti ollut hankalaa sopeutua jo päiväkodissa kavereiden joukkoon, on ihan fiksu lapsi mutta ei vaan osaa leikkiä muiden kanssa. Meinaan että lapsella on hiukan hankala persoona.. Ja siis minä olen ollut kuvioissa 5 vuotta, eikä tänä aikana ole omistanut ainuttakaan ystävää.

Isänsä on kauhuissaan tilanteesta, koittaa puhua järkeä ja huolehtia ravaa sosiaalitoimessa ym mutta kun ei saada lasta ruotuun niin ei saada.

Ja siis meinaatteko oikeasti että tuollaisen sisaruksen esimerkki on hyväksi pienille lapsille???

lapsella ei ole koskaan ollit kavereita niin olisi aiheellista harkita lastenneurologilla käyntiä. Ihan omalta tk-lääkäriltä miehesi voisi pyytää lähetteen. Onhan vielä alle 16-vuotta?

Tosiaan en ole ajatellut asiaa niin että häipyisin, vaan olen miettinyt että ehkä myös isän ja pojan olisi hyvä olla ihan keskenään. Kaikista vaikeuksista johtuen elämä on aika stressaavaa ja muut lapset ovat ihan pieniä, isä ei pahemmin ehdi heidän kanssaan aikaa viettää, jos asuisimme erillään olisi heillä varmaan enemmän hetkiä isän kanssa kuin nyt.



Ja sinulle, jolla on nuorella sitä sun tätä ongelmaa, ymmärräthän ettei koskaan voi vertailla tilanteita? Enkä todellakaan aio täällä levitellä ongelmiemme sisältöä laajemmin, pitäisi tajuta ilman sosiaalipornoakin olla arvostelematta toisten tilanteita, jos sulla on neuvoja ja keinoja millä selviätte niin niitä kiitollisena otan vastaan.

Tosiaan en ole ajatellut asiaa niin että häipyisin, vaan olen miettinyt että ehkä myös isän ja pojan olisi hyvä olla ihan keskenään. Kaikista vaikeuksista johtuen elämä on aika stressaavaa ja muut lapset ovat ihan pieniä, isä ei pahemmin ehdi heidän kanssaan aikaa viettää, jos asuisimme erillään olisi heillä varmaan enemmän hetkiä isän kanssa kuin nyt.

Ja sinulle, jolla on nuorella sitä sun tätä ongelmaa, ymmärräthän ettei koskaan voi vertailla tilanteita? Enkä todellakaan aio täällä levitellä ongelmiemme sisältöä laajemmin, pitäisi tajuta ilman sosiaalipornoakin olla arvostelematta toisten tilanteita, jos sulla on neuvoja ja keinoja millä selviätte niin niitä kiitollisena otan vastaan.

Ja kun en tiedä missä mättää, niin en osaa sanoa mihin teidän pitää olla yhteydessä: jos on mielenterveysongelmia niin koulun kuraattorin tms kautta lähetettä eteenpäin. Näin meillä tehtiin ja päästiin siihen tilanteeseen, että poika käyt mielenterveystoimistossa juttelemassa tasaisin väliajoin, välillä siellä käy vanhemmat jne. Lääkitys on myös annettu ja tilanne tällä hetkellä parempi kuin aikoihin. Meillä ainakin tilanne olisi helvetillinen, jos olisin lähtenyt käppäsemään pienempien kanssa ja näin hajottanut perheen. Se ei ole meillä edes vaihtoehto.

miettimään kotonasi ettei sinulta varasteta tavaroita, rahaa, että omien lastesi turvallisuus on taattu?

Tiedätkö miltä tuntuu kun lapsi on niin hyvä valehtelija että epäilet jo omaa mielenterveyttäsi?



-ei ap

miettimään kotonasi ettei sinulta varasteta tavaroita, rahaa, että omien lastesi turvallisuus on taattu?

Tiedätkö miltä tuntuu kun lapsi on niin hyvä valehtelija että epäilet jo omaa mielenterveyttäsi?

-ei ap

nuoren itsetuhoiset ajatukset ovat olleet ongelma.

" mitäs otit miehen, jolla on lapsi" hurskastelijoita taas liikkeellä. Ja sit näitä, jotka on niitä " minä olen äitipuoli ja hyvin on mennyt, kun vaan yrittää".

ASIAT EI OLE KOSKAAN MUSTAVALKOISIA ELI JÄTTÄKÄÄ TUOMIONNE JA KESKITTYKÄÄ VAAN OMIIN ELÄMIINNE, KOSKA ETTE SELKEÄSTI OSAA AP:TÄ TÄSSÄ TILANTEESSA YHTÄÄN NEUVOA/AUTTAA

Itselläni on ns ydinperhe, mutta ei sekään tarkoita sitä, että ei tulis ongelmia eteen. Sitten jos niitä tulee, niin joku voi tulla kertomaan kuinka on niin oma vika, kun on lapsia tehnyt tai ylipäätänsä alkanut seurustelemaan.

Onneksi täällä on myös niitä älykkäitäkin kommentteja, joiden vuoksi olen iloinen, että kaikki eivät ole tyhmiä kuin saappaat. Ja anteeksi tää mesoaminen, oon vaan niin järkyttynyt, että mistä metsästä nää älyvapaat mammat on oikein repästy..

Tsemppiä ap, toivottavasti asiat selviää!

Et siis osannut millään tapaa ap:tä auttaa vaan päätit vaan tulla vittuilemaan muille ja ne muut on sitten tyhmiä kuin saappaat? Aivan...

Teini-ikäisten äitinä ja opettajana voin sanoa että teini-ikäiset voivat olla ärsyttäviä ja kokeilevat kaikkea tyhmääkin. Yhtä ärsyttäviä me olemme oleet teini-iässä kuin nykyiset ovat ja niin se irtaantuminen vanhemmista tapahtuu. Erään aiemman vastaajan tavoin minäkin jaksan ja siedän paremmin uhmaa vieraammalta teiniltä kuin omaltani. Jonain kauniina päivänä myös nuo omat lapsesi tulevat teini-ikään ja tulevat myös tekemään tyhmyyksiä, toivottavasti se äidin rakkaus sitten riittää.

olen äitipuolena huomannut, kuten tässä joku toinenkin, että lapsipuolten kanssa riittää pinna pidempään kuin omien kanssa. Kun siihen lapsipuoleen ei kuitenkaan ole niin syvää tunnesidettä, vaikka hyvät välit olisikin, niin ei hän voi niin syvältä satuttaakaan.

olen äitipuolena huomannut, kuten tässä joku toinenkin, että lapsipuolten kanssa riittää pinna pidempään kuin omien kanssa. Kun siihen lapsipuoleen ei kuitenkaan ole niin syvää tunnesidettä, vaikka hyvät välit olisikin, niin ei hän voi niin syvältä satuttaakaan.

Meillä se olen minä, kenelle poika avautuu ongelmistaan, koska kokee että minä pystyn puolueettomasti kuuntelemaan ja juttelemaan. Isänsä ja äitinsä kanssa jutellessa on kaikilla niin tunnetta mukana, että on kuulemma helpoin puhua mulle.

se olisikin varmaan helppoa ns normaalin lapsen kanssa, vai väitättekö että te kaikki lette olleet nuorina varkaita valehtelijoita omatunnottomia kaverittomia yms? Meinaan jos olisin itse käyttäytynyt samalla tavalla aikanaan omille vanhemmilleni, ei olisi isän puolelta ainakaan kunnian kukko laulanut...

se olisikin varmaan helppoa ns normaalin lapsen kanssa, vai väitättekö että te kaikki lette olleet nuorina varkaita valehtelijoita omatunnottomia kaverittomia yms? Meinaan jos olisin itse käyttäytynyt samalla tavalla aikanaan omille vanhemmilleni, ei olisi isän puolelta ainakaan kunnian kukko laulanut...

masennusta, on koulunkäyntiongelmia, alkoholin kanssa läträystä, nuorempana varastelua jne. ja silti ei perhe tämän takia ole hajoamassa! Onko susta ok, että jätät miehesi yksin selvittämään asioita ja häippäset omaan kämppään? en ymmärrä yhtään ajatusmaailmaasi, onneksi.