Lue keskustelun säännöt.
Bussipysäkillä kuultu keskustelu:
25.11.2011 |
Vanhempi nainen tuli pysäkille valitellen kaikkia mahdollisa ongelmiaan. Oli yksin, ei puhunut kenellekään, mutta yksi kohtelias nainen sitten alkoi hänen kanssaan keskustella kun vanhus oli niin säälittävä.
He keskustelivat taudeista ja jossain vaiheessa tämä kohtelias nainen kertoi sairastaneensa rintasyövän. Ja mitä sanoo tähän vanhempi valittajanainen?
"Jaa, sitä minulla ei ole ollut, mutta tämä ja tuo ja se..."
Oli TODELLA törkeä ja ITSEKÄS ihminen tuo vanhus, ei mitään tolkkua! Ei asettunut millään tavoin toisen asemaan, ei kysynyt mitään, ei ollut iloinen hänen puolestaan että oli SELVINNYT SYÖVÄSTÄ.
Valittajamummon vaivat olivat aika vähäisiä, lähinnä näytti vain kaipaavan seuraa, mutta ei osannut yhtään ottaa muita huomioon tai arvostaa tätä naista joka oli ainoa joka suostui hänen kanssaan juttelemaan. (itseäni ei tuon naisen hölinät voisi vähempää kiinnostaa, tätä nykyä ei sitäkään vähää)
Kommentit (29)
Muistan isoisoäitini lapsuudestani. Hänellä oli jos mitä vaivoja, ihan todella sairauden runtelema ihminen, mutta niin ihana kaikkia kohtaan! Hän on itselleni esimerkki edelleen, kaikessa.
Ja oma perhekuntani on kyllä kärsinyt kaiken mahdollisen sodasta huutolaisuuteen, joten ihan turha tulla itkemään sota-aikojen kurjuudesta.
Kunnioitan vanhuksia, se on ilmiselvä lähtökohta.
Lapsiin suhtaudun ymmärtävästi, se on ilmiselvä lähtökohta.
Molemmissa ryhmissä tulee taajaan eteen yksilöitä, jotka eivät sitä kunnioitusta ansaitse - he eivät sitä minulta enää myöskään saa.
Syy ei ole sen joka kertoi MYÖS omista vastuksistaan eli rintasyövästään. Hän oli myötäelävä ja hyvä ihminne, tämä vanhus (ehkä 70+ ikäinen) ei ollut. Hän oli kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, että voi omin voimin kulkea kaupungilla ja hoitaa asiansa.
Meistä jokainen on vastuussa jokaisesta jonka kohtaa - tämä on minun periaatteeni elämässä. Tämä vanhus ei lunastanut velvollisuuttaan. hän olisi ollut siihen kyllä kykenevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos keskittyisit olennaiseen etkä johonkin mummeliin bussipysäkillä, jonka omat vaivat olivat muitten vaivoja tärkeämmät.
Olet varmaan jotenkin sokea, mutta näitä itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä on tämä maailma pullollaan ja heille on aivan yhdentekevää toisista vastuun ottamanin. Itseasiassa tämä trendi toisten ignooraminen on suorastaan räjähdysmäisessä kasvussa.
Mitäpä jos keskittyisit olennaiseen etkä johonkin mummeliin bussipysäkillä, jonka omat vaivat olivat muitten vaivoja tärkeämmät.
Olet varmaan jotenkin sokea, mutta näitä itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä on tämä maailma pullollaan ja heille on aivan yhdentekevää toisista vastuun ottamanin. Itseasiassa tämä trendi toisten ignooraminen on suorastaan räjähdysmäisessä kasvussa.
on sodan aikaan ollut minun laskuoppini mukaan 10-15-vuotias. Hän on toki kärsinyt puutteesta ja kurjuudesta, pelottavista oloista jne. sodan aikana, muttei tehnyt sinällään mitään isänmaallisia tekoja ainakaan rintamalla - ehkä kotirintamalla sitten korvannut miestyövoimaa. Että niin...
Ihan totta? Pitääkö vanhuksille olla oma kategoria? En haluaisi ajatella niin ikävästi, mutta kieltämättä se kyllä tulee mieleen. Sen jälkeen mieleen tulee olla noteeraamatta heistä enää ketään. En tahtoisi olla ihan noin natsi. :(
Ne samat vanhukset sodassa ajattelivat myös meitä nuorempia omana kategoriana ja puolustivat meitä juuri siksi.
Nyt on maksun aika. Mitä tahansa kasikymppinen vanhus sanoo tai tekee, on se pientä mitä hän teki vuoksemme vuosikymmenet sitten.
Joten kärsikää parikymppiset pissikset pahasta olosta, minkä vanhus teille sanomisillaan aiheuttaa..
Vuosia ja taas vuosia vanhuksia hoitaneena tunnistan tietyn vikinämummojen heimon. He ovat täysjärkisiä normi mittapuulla, mutta näköalana on vain ja ainoastaan oma napa.
Useamman hengen huoneessa he ovat kateellisia muille potilaille esim. kuolemaa selkeästi tekeville kun heitä hoidetaan eikä tätä omatoimista natisijaa jolla on vasemman varpaan oikealla puolella kipuja. He eivät voi missään tapauksessa ymmärtää että hoitaja ei ole vain heitä varten ja kaiken positiivisuuden he kääntävät negana vastaan jos joku heitä lähestyy.
Aivan turha sitten yrittää piipittää etten ole soveltuva vanhustenhoitoon. Olen kyllä ja jaksan olla kohtelias ja auttavainen päivästä toiseen mutta en ole sokea enkä kuuro. En kyllä enää vuodeosastolla töissäkään :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tuosta nyt tarvii numeroa tehdä? Et ota huomioon että tämä vanhus saattaa olla hiukan höperöitynyt ja puhuu itsekseen.
Sillä ei välttämättä ole ollut normaalia keskustelutaitoa pitkään aikaan.
Joskus tapaa sellaisia höpöttäjiä kun kulkee.
Pari kertaa on sattunut että joku on kertonut koko elämäntarinansa vain ohi kulkeissaan ja sellaisten kanssa ei edes voi keskustella.
Tuo on pikkuasia eikä siitä voi loukkaantua kukaan.
Koska kyseessa höpöttäjämummu.
on sodan aikaan ollut minun laskuoppini mukaan 10-15-vuotias. Hän on toki kärsinyt puutteesta ja kurjuudesta, pelottavista oloista jne. sodan aikana, muttei tehnyt sinällään mitään isänmaallisia tekoja ainakaan rintamalla - ehkä kotirintamalla sitten korvannut miestyövoimaa. Että niin...
Ihan totta? Pitääkö vanhuksille olla oma kategoria? En haluaisi ajatella niin ikävästi, mutta kieltämättä se kyllä tulee mieleen. Sen jälkeen mieleen tulee olla noteeraamatta heistä enää ketään. En tahtoisi olla ihan noin natsi. :(
Ne samat vanhukset sodassa ajattelivat myös meitä nuorempia omana kategoriana ja puolustivat meitä juuri siksi. Nyt on maksun aika. Mitä tahansa kasikymppinen vanhus sanoo tai tekee, on se pientä mitä hän teki vuoksemme vuosikymmenet sitten. Joten kärsikää parikymppiset pissikset pahasta olosta, minkä vanhus teille sanomisillaan aiheuttaa..
Juuri sinunlaisesi ovat tämän nykyisen maailman mätä. Anteeksi kovat sanani, mutta ihan oikeasti et koskaan ole kokenut sitä puutetta mitä ukkisi tai ukin isäsi koki.
Se ei ole sinun syysi, muttei myöskään ukkisi.
Kun olet sen Hesen hampparisi mättänyt rumaan mitääntekemättömän ihmisen suuhusi niin laita se suusi sen jälkeen kiinni, ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 15 v sitten. Tienasin opiskelurahoja marketin kassalla ja mulla oli vakiasiakkaana tooodella katkeroitunut iäkäs naisihminen (jolla, by the way, oli naamassa luomi, josta kasvoi kolme karvaa). Joka ikinen kerta oli naama norsun v*tulla. Milloin tuli kassakoneelta väärä hinta, milloin mätti joku muu asia.
Mietin aina tämän naisen kanssa asioidessani lukion psykologiankurssin oppeja ikäkausikriiseistä. Vanhuuteen kuuluu tuon teorian mukaan kriisivaihe, jossa ihminen katsoo taaksepäin mennyttä elämäänsä, ja jos siitä jää hänelle tunne, että ihan hyvinhän tuo keskimäärin meni, on edessä melko seesteinen vanhuus. Jos taas tulee tunne, että p*ska oli elämä, ja aika alkaa käydä vähiin, niin kyllähän tuo katkeroittaa. Ja sitä katkeruutta voi sitten purkaa kanssaihmisiin vaikka kaupan kassalla tai bussipysäkillä...
Eli sääliä itse tunnen noin päällimmäisenä tunteena tällaisia vanhuksia kohtaan. Ja heistä kannattaa tietysti ottaa opikseen, ja elää elämänsä niin, ettei sitten tarvitse vanhana katkeroitua.
Vanhus parat millaisessa ymmärtämättömien maailmassa joutuvat elämään. Tuollaisiahan ne vanhukset on olleet kautta aikojen. Ei niiden tarvitse enään muista välittää. Ovat oman työnsä tässä maailmassa jo tehneet ja olleet nuorena varmasti ihan erilaisia kuin nyt.
Minäkin jäin ihmettelemään naistamjoka kertoi rintasyövästään bussipysäkillä...