Ystävän "onnittelu" sanat kun kuuli että menemme naimisiin..

Varsinkin jos alkaa jo ikää olemaan ja omat häät on vietetty toistakymmentä vuotta sitten niin ei kovin moni mies innostu askartelemaan servettejä ja viettämään spripparipolttareita yms.

Mutta antaa toisten pitää omanlaisensa juhlat ihan silloin kuin haluavat, vaikka sitten vasta vanhuusiässä. Olette te jotkut kyllä tosi inhottavia, ei olisi ihme, jos miehenne lähtevät vielä joskus jonkun hieman kiltimmän naisen luokse karkuun luotanne. Ei joku nysvääminen nyt tosiaankaan ole mikään kiva sana, jos puhutaan jonkun pariskunnan jo pitkään kestäneestä keskinäisestä rakkaudesta ja yhteisestä elämästä. Tai vaikka sitten vasta kuukauden kestäneestä, ihan sama. Kateellinen on tai muuten vaan ikävä tyyppi tuollainen "kaveri".

lapset tehtyään ja talot ostettuaan. Ero tulee vuoden päästä kun ne isot häät ei pelastaneet mitään. Tai nainen tiesi jo, että tästä ei tule mitään, mutta se on viimeinen mahdollisuus saada se prinsessapäivä. Hups, isot häät ja vuoden päästä ero.

Enemmän näitä minusta on kuin pikaisemmin vihittyjä, jotka eroaa. Itse menin naimisiin 32 vuotiaana ja samaan aikaan meitä oli aika monta ns. lyhyen tuttavuuden paria, jotka vihittiin vuoden, kahden sisällä. Nyt 16 vuoden jälkeen vain yksi pari on eronnut.

Niitä pareja, jotka meni saman ikäisinä naimisiin ja joilla oli lapset ja talot ja takana 10 vuotta yhdessäasumista, on eronnut suurin osa.

Että siinäpä naureskelivat rauhassa meidän pikaisemmille päätöksille.

Paljon onnea ap:lle! :) Parempi tuntea toinen ennen kuin menee naimisiin. Itse en ainakaan halunnut hätäillä naimisiin menon suhteen. Oltiin yhdessä yli seitsemän vuotta ennen kuin rauhoituttiin, päätettiin mennä naimisiin ja perustaa perhe. Itseäni ihmetyttää ihmiset, jotka ryntäävät vuoden-parin seurustelun jälkeen alkuhuumassa naimisiin. Mihin nykypäivänä on kiire? Joskus avoliitto oli syntiä ja samoin eroaminen, joten ihmiset sinnittelivät paskassa avioliitossa sitten väkisin. Kukahan siinäkin voitti? Kai se hätäileminen jonkun mielestä on romanttista, mun mielestä huvittavaa. Hätäilijöiden häissä yleensä leikkimielellä porukka lyö vetoa avioliiton kestosta :D

Kukin tavallaan, mutta onhan tuo nykytrendi aika erikoinen että ensin asutaan yhdessä vuosia, toiset jopa vuosikausia ja sitten mennään naimisiin niin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ihan kuin ei oltaisi varmoja siitä halutaanko oikeasti sitoutua avioelämään, vai haikaileeko sitä ehkä jotain muuta elämäntyyliä? Kylmästi sanottuna, sama periaate kun ottaa auto koeajolle liikkeestä... Itse en suostuisi lähteä kenenkään "koeajo"-vaimoksi, ennen avioliittoa ajatuksella että no, enpä ole varma haluanko sun kanssa oikeasti olla, katsotaan nyt jaksanko mä katella sua vai en mennään naimisiin sit joskus ehkä jos siltä tuntuu...

Kyllä kertoo ihmisestä aika paljon tällainen:



"Ap.n kaveri ei varmaan ole nauranut sitä, että ap menee naimisiin Vaan juuri sitä, että ap on kihertänyt kuin neitsytmorsian ja odottanut, että kaikki saa kohtauksen hänen kihlauksestaan ja nyt hän on kaikkien keskipiste ja koko kaveripiiri kohisee tästä uutisesta."



Miksi tästä ei tehdä keskipistettä, kohistavaa uutista josta riemuitaan? Mitä haudanvakavaa sakkia täällä on jotka ei osaa iloita muiden puolesta? Miksipäs vaikka 20v morsiamesta joka seurustellut vuoden, pitäisi saada enemmän kohtaus kuin 30v morsiamesta joka seurustellut 10 vuotta?



Miksi toisten naimisiinmenoa sitten pitäisi ihastella ja pitää tärkeämpänä kuin toisten? Eli sun mielestä naimisiin menoa saa hehkuttaa vain mitä nopeammin naimisiin mennään? Ja sen seurauksethan tunnetusti tiedetään noin yleistäen;)



Antakaa nyt ihmisten mennä naimisiin silloin kun he haluavat, yhtä hieno ja tärkeä asia se on jokaiselle tekee sen sitten milloin tahansa. Taitaa olla jollain aika kurja elämä kun ei jaksa tuollaisesta iloisesta tapahtumasta iloita..?



Ps. Sille joka heitti jotain että "saa miehen kosimaan vihdoin", niin itse olisin voinut mennä naimisiin jo nuorena jos olisin halunnut. Mieluummin vain koska kasvan ja muutun elämän mukana, tahdon olla mahdollisimman varma päätöksestäni ja siksi mennä vasta yli 30-vuotiaana naimisiin. t: se 25-vuotias

Kun mammakaveri taapertaa lapsilauman kanssa kihertämään, että nyt mun mies vihdoin kosi, me mennään naimisiin, jippii, ihkuu, mää alan heti askasteleen hääkarkkeja ja teemaväritkin on jo mietitty ja hääleikit yms.

Se on aivan eri asia kun nuori ja lapseton pari ilmoittaa menevänsä naimisiin.

Jotenkin se vain tuntuu eriltä:)

Kyllä kertoo ihmisestä aika paljon tällainen: "Ap.n kaveri ei varmaan ole nauranut sitä, että ap menee naimisiin Vaan juuri sitä, että ap on kihertänyt kuin neitsytmorsian ja odottanut, että kaikki saa kohtauksen hänen kihlauksestaan ja nyt hän on kaikkien keskipiste ja koko kaveripiiri kohisee tästä uutisesta." Miksi tästä ei tehdä keskipistettä, kohistavaa uutista josta riemuitaan? Mitä haudanvakavaa sakkia täällä on jotka ei osaa iloita muiden puolesta? Miksipäs vaikka 20v morsiamesta joka seurustellut vuoden, pitäisi saada enemmän kohtaus kuin 30v morsiamesta joka seurustellut 10 vuotta? Miksi toisten naimisiinmenoa sitten pitäisi ihastella ja pitää tärkeämpänä kuin toisten? Eli sun mielestä naimisiin menoa saa hehkuttaa vain mitä nopeammin naimisiin mennään? Ja sen seurauksethan tunnetusti tiedetään noin yleistäen;) Antakaa nyt ihmisten mennä naimisiin silloin kun he haluavat, yhtä hieno ja tärkeä asia se on jokaiselle tekee sen sitten milloin tahansa. Taitaa olla jollain aika kurja elämä kun ei jaksa tuollaisesta iloisesta tapahtumasta iloita..? Ps. Sille joka heitti jotain että "saa miehen kosimaan vihdoin", niin itse olisin voinut mennä naimisiin jo nuorena jos olisin halunnut. Mieluummin vain koska kasvan ja muutun elämän mukana, tahdon olla mahdollisimman varma päätöksestäni ja siksi mennä vasta yli 30-vuotiaana naimisiin. t: se 25-vuotias

Kaikkea sitä täällä av:lla oppii (mitä ei todellakaan tarttis tietää) :D Eipä ole käynyt mielessäkään, että on olemassa jotkut seurustelun aikarajat, joiden sisällä on suotavaa astella avioon. Voisikohan arvoisa av-raati nyt sitten määritellä nämä vuosimäärät (sekä ala- että yläraja vuosille), jotta tiedän milloin voin onnitella ja milloin taas paheksua ystäviäni naima-aieuutisia kuullessani. :D:D:D

seurustelun jälkeen,nyt 14v yhdessä oloa ja yksi

lapsi ja emme ole avioliitossa:)

Ystäväni teki hieman samalla tyylillä, että nopeasti kihloihin, mutta nopeasti naimisiinkiin.(varoitin kyllä) Ero tuli sitten ajan myötä, koska se mies oli ihan hullu.

No ystäväni on jo mennyt uudelleen naimisiin tässä välissä ja onneksi nyt onni suo.

Pointti se, että kaikkia ei kiinnosta se naimisiinmeno ja toisilla saattaa olla jopa hieman kiire. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta jokainen päättää itse tekemisistään.

"Olette te jotkut kyllä tosi inhottavia, ei olisi ihme, jos miehenne lähtevät vielä joskus jonkun hieman kiltimmän naisen luokse karkuun luotanne.

Ei joku nysvääminen nyt tosiaankaan ole mikään kiva sana, jos puhutaan jonkun pariskunnan jo pitkään kestäneestä keskinäisestä rakkaudesta ja yhteisestä elämästä. Tai vaikka sitten vasta kuukauden kestäneestä, ihan sama. Kateellinen on tai muuten vaan ikävä tyyppi tuollainen "kaveri".



En kyllä minäkään ymmärrä kuka jaksaisi noin negatiivisesti ajattelevaa vaimoa tai ystävää?



Aika koomista ajatella, että jonkun "pitää nalkittaa mies jos ei ole vuoden sisällä naimisissa"..:D Sitähän tietysti ne rouvat itse ei yritä, kun niin kiireellä pitää laukata alttarille jotta saataisiin mies sormustettua;) Kyllä mä olisin päässyt ja pääsisin naimisiin milloin tahansa halutessani, tahdonpa vain odottaa että olen vähän vanhempi:)



On vaan niin hauskaa että toiset iloitsee nopeasti solmituista liitoista, mutta pidempään kestäneen rakkauden kohdalla ei.. Hyvin huomaa mitä ihmiset arvostaa, pika-avioliitto ja sen hehkutus =mahtavaa, pidempään kestänyt yhdessäolo ja sen siunaus =tylsää. Kiitti teille joillekin kirjoittajille nauruista, toivottavasti saatte positiivisemman vaihteen omaankin elämäänne jotta osaatte iloita ja innostua muiden puolesta! :)

"Sinä tajuat sitten kun olet 35v-40v"



Silloin minä tajuan toivottavasti paljon enemmän kuin sinä nyt, tai toivon mukaan osaan suhtautua asioihin positiivisemmin:)



"Kun mammakaveri taapertaa lapsilauman kanssa kihertämään, että nyt mun mies vihdoin kosi, me mennään naimisiin, jippii, ihkuu, mää alan heti askasteleen hääkarkkeja ja teemaväritkin on jo mietitty ja hääleikit yms."



No kyllä mä ainakin iloitsisin ja innostuisin, en näe syytä miksi vanhempien ihmisten häistä en niin tekisi? Edelleen, minä en ymmärrä miksi lapset tehdään ennen naimisiinmenoa (toki jokainen tavallaan eikä kaikki haluakaan naimisiin) joten en puhunut äidistä, vaan naisesta. Mun mielestä, ihmisten iästä riippumatta naimisiinmeno on hieno asia jota on aina iso syy juhlia, on pari sitten 65v. tai 20v.



Eikö tule muuten mieleen, että pari voi sopia itse menevänsä naimisiin myöhemmin, eikä niin että "nyt mies vihdoin kosi"?



"Se on aivan eri asia kun nuori ja lapseton pari ilmoittaa menevänsä naimisiin."



Sulle se on, kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä.

Mutta annetaan niiden elää harhaluuloissaan, että ovat ainoita oikeanlaisia naisia, äitejä, pariskunnan osapuolia... siis niin puuduttavia... Onneksi oma lähipiirimme koostuu vähän älykkäämmistä ja avarakatseisemmista ihmisyksilöistä, eikä "kerhoon" otettaiskaan tuollaisia. Ei ole meidän kuvioissamme kenelläkään ollut tapana arvostella noin, kun siis kuullaan ilouutisia jostakin suunnasta. Eikä siis tosiaankaan ole ollut tapana ennustella eroja yhtään kenellekään, mutta hei, mepä ei olla muutenkaan mitään tunneongelmaisia pissipäitä.



Kokeilisitte joskus; elämä on paljon hauskempaa kun elää ja antaa toistenkin elää. Rauhassa, turhia tuomitsematta, mieluummin muita kannustaen ja rakentaen kuin mollaten ja rikkoen. Kannattaa hankkia sellainen tavallisen terve itsetunto, se kun auttaa olemaan suvaitsevainen ja kiva ihminen ihan laajemmassakin merkityksessä.

koskaan miettinyt, että olisi joku aikaraja, koska pitää mennä naimisiin jos meinaa. Me olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja kaksi lasta on tehty ja jotenkin aika on mennyt tässä härdellissä niin nopeaa, että nyt on oikeastaan vasta ensimmäinen kerta kun mietin naimisiin menoa.



Kumpikaan ei halua isoja häitä, joten menemme joskus ihan vain maistraatissa ja that´s it. Aika hassua, että muilla on mielipide siihen, koska SINÄ menet naimisiin. Ajattelisi kuitenkin, että oikeat ystävät olisivat iloisia puolestasi, oli kyseinen tapahtuma sitten vuoden seurustelun jälkeen tai 10 vuoden.



Enkä myöskään usko siihen, että mikäli seurustellaan 10 vuotta ennen naimisiin menoa, olisi se aika jotenkin "koeaikaa" kestääkö toista tai toimiiko juttu. Ainakin meidän kohdalla aika on vain mennyt opiskeluissa, työelämässä ja nyt pienten lasten kanssa niin nopeaa, että emme ole oikein pysähtyneet miettimään asiaa.

Itse menin naimmisiin kymmenen vuoden yhdessä asumisen jälkeen kolmatta lasta samalle miehelle odottaessani. Maistraatissa, jossa hlökunta toimi todistajina. Mies ei ole kertaakaan muistanut hääpäivää millään tapaa. ipähän kyllä huomioi muitakaan merkkipäiviä.



Oma syyni, kun valitsin väärän.

ennen naimisiin menoa. Yksi välirikko oli, mutta se kesti vain puolisen vuotta. Yhteen muutimme kunnolla vasta häiden jälkeen.

Tutustuimme 18-vuotiaina abiristeilyllä ja sitten opiskelimme, biletimme ja valmistuimme. Saimme töitä toiselta paikkakunnalta, jolta ostimme asunnon ja pidimme häät. Vuoden päästä saimme ensimmäisen lapsemme. Tuo vain oli meille sopiva rytmi.

"Mutta annetaan niiden elää harhaluuloissaan, että ovat ainoita oikeanlaisia naisia, äitejä, pariskunnan osapuolia... siis niin puuduttavia... Onneksi oma lähipiirimme koostuu vähän älykkäämmistä ja avarakatseisemmista ihmisyksilöistä, eikä "kerhoon" otettaiskaan tuollaisia. Ei ole meidän kuvioissamme kenelläkään ollut tapana arvostella noin, kun siis kuullaan ilouutisia jostakin suunnasta. Eikä siis tosiaankaan ole ollut tapana ennustella eroja yhtään kenellekään, mutta hei, mepä ei olla muutenkaan mitään tunneongelmaisia pissipäitä.



Kokeilisitte joskus; elämä on paljon hauskempaa kun elää ja antaa toistenkin elää. Rauhassa, turhia tuomitsematta, mieluummin muita kannustaen ja rakentaen kuin mollaten ja rikkoen. Kannattaa hankkia sellainen tavallisen terve itsetunto, se kun auttaa olemaan suvaitsevainen ja kiva ihminen ihan laajemmassakin merkityksessä."



Amen. Tuossa onkin kiteytetty hyvin kaikki, onhan täällä joku järkeväkin ihminen paikalla:)



Olisipa muuten hauska kuulla näiden arvostelijoiden mielipide, että mikä on se maaginen ikä johon mennessä pitää olla naimisissa ja kauanko saa olla seurustelua takana? Että tietää sitten kelle nyrpistää nenää ja olla osallistumatta toisten iloon, kun ei nyt mennyt ihan oman mielen mukaan muiden naimisiinmenot? ;)



En oikeasti käsitä noita joitain ajatuksia, mutta ehkä se on ihan hyvä niin voi keskittyä iloitsemaan asioista eikä haukkumaan muita.. Ihmeellistä että jotkut haluavat tuomita ja arvostella noinkin iloista asiaa kuin häät:)

Teinikihlat?

Kaikkea sitä täällä av:lla oppii (mitä ei todellakaan tarttis tietää) :D Eipä ole käynyt mielessäkään, että on olemassa jotkut seurustelun aikarajat, joiden sisällä on suotavaa astella avioon. Voisikohan arvoisa av-raati nyt sitten määritellä nämä vuosimäärät (sekä ala- että yläraja vuosille), jotta tiedän milloin voin onnitella ja milloin taas paheksua ystäviäni naima-aieuutisia kuullessani. :D:D:D

seurustelun jälkeen,nyt 14v yhdessä oloa ja yksi lapsi ja emme ole avioliitossa:) Ystäväni teki hieman samalla tyylillä, että nopeasti kihloihin, mutta nopeasti naimisiinkiin.(varoitin kyllä) Ero tuli sitten ajan myötä, koska se mies oli ihan hullu. No ystäväni on jo mennyt uudelleen naimisiin tässä välissä ja onneksi nyt onni suo. Pointti se, että kaikkia ei kiinnosta se naimisiinmeno ja toisilla saattaa olla jopa hieman kiire. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta jokainen päättää itse tekemisistään.

paljon ihmisiä jotka mennyt ta menossa naimisiin vasta ennen kuin täyttää 50 v, ihan vaan perintäasioihin liittyen. mekin ollaan oltu 18 v yhdessä ehkä n. 16 v päästä mennään naimisiin.

Kun mammakaveri taapertaa lapsilauman kanssa kihertämään, että nyt mun mies vihdoin kosi, me mennään naimisiin, jippii, ihkuu, mää alan heti askasteleen hääkarkkeja ja teemaväritkin on jo mietitty ja hääleikit yms.

Se on aivan eri asia kun nuori ja lapseton pari ilmoittaa menevänsä naimisiin.

Jotenkin se vain tuntuu eriltä:)

Mielestäsi ainoat oikeat häät on vielä sellaiset, että sinne väkerretään hääkarkit ja kutsut itse ja mietitään hääleikit yms... :D

Ei pahalla mutta jokainen pitää omanlaisensa häät. Meillä oli vain läheisimmät ihmiset, ilman hääleikkejä, karkkeja, ei totisesti ollut "prinsessahäitä". Teemaväri oli, mutta niinhän juhlissa yleensäkin on, mietitään servetit ja muut yhteen sopiviksi.

Mut anna mä arvaan, sun mielestä kaikki asiat pitää tehdä niinkuin on "oikein" ja se "oikein" on se tapa millä SINÄ ne teet. Kai se täytyy kumartaa suuntasi ja potkia itseään että on tullut mentyä naimisiinkin väärällä tavalla. Vasta 7 vuoden yhdessäolon jälkeen, eikä ollut edes prinsessahäät (oks)...