Ystävän "onnittelu" sanat kun kuuli että menemme naimisiin..

että pitäisi yrittää määritellä sekin että koska jotkut muut parit voivat mennä naimisiin ja koska eivät! :D Tai luulla tietävänsä että mikä liitto kestää ja mikä ei. Onneksi en ole noin ilkeä vajakki kusipää. Sori rumat sanat, mutta tarkoitan aidosti niitä. :)



Onnea kovasti teille ap!

ja kuulostaa kyllä varsin kateelliselta. Kyllä ihmisten pitäis ihan oikeesti osata läheisimpienkin ystävien edessä käyttäytyä edes kohteliaasti, jos nyt jotain muuta ajattelisikin ja tietysti ystävän kohdalla voi ajatella, että mikäs ystävä se semmonen on, joka ei aidosti ole onnellinen ystävän naimisiin menosta!



Onnea teille todella paljon ap!

Kukin tavallaan, mutta onhan tuo nykytrendi aika erikoinen että ensin asutaan yhdessä vuosia, toiset jopa vuosikausia ja sitten mennään naimisiin niin pitkän yhdessäolon jälkeen.



Ihan kuin ei oltaisi varmoja siitä halutaanko oikeasti sitoutua avioelämään, vai haikaileeko sitä ehkä jotain muuta elämäntyyliä? Kylmästi sanottuna, sama periaate kun ottaa auto koeajolle liikkeestä... Itse en suostuisi lähteä kenenkään "koeajo"-vaimoksi, ennen avioliittoa ajatuksella että no, enpä ole varma haluanko sun kanssa oikeasti olla, katsotaan nyt jaksanko mä katella sua vai en mennään naimisiin sit joskus ehkä jos siltä tuntuu...

Nykyään ei ole kummallista mennä naimisiin pitkän seurustelun tai avoliiton jälkeen. Me menimme parikymppisinä, sekin hihitytti joitakin. Onnea on kestänyt parikymmentä vuotta. Onnea teillekin, nyt ja jatkossa!

JOku 10 vuoden seurusteluvaihe on aika pitkä, ellei sitten asuta eri mantereilla.

Eli päävika se minun mielestäni jo ihan on, jos ei osaa onnitella toisten onnesta tai jos on niinkin sairas päästään, että alkaa povata muille ihan epäonnea (siis tässä tapauksessa muka jotakin eroa), kuten tässä ketjussa tuo joku inhottava yksilö. En voi tajuta tuollaista! Tulee mieleen, että sellainen ihminen on itse rakkaudeton, ehkä jopa tosiaan kyvytön itse rakastamaan. :O Pitkä terapia voisi auttaa tuollaista vinoutuneen ilkeäluontoista ihmistä, joilla on ihan pakonomainen tarve olla ilkeä muille.

Kaikkea sitä täällä av:lla oppii (mitä ei todellakaan tarttis tietää) :D



Eipä ole käynyt mielessäkään, että on olemassa jotkut seurustelun aikarajat, joiden sisällä on suotavaa astella avioon.



Voisikohan arvoisa av-raati nyt sitten määritellä nämä vuosimäärät (sekä ala- että yläraja vuosille), jotta tiedän milloin voin onnitella ja milloin taas paheksua ystäviäni naima-aieuutisia kuullessani.



:D:D:D

että joo, katsos kun tarpeeksi harkitsee ja tutustuu toiseen ennen kuin tempaisee naimisiin niin eipä sitten myöhemmin tarvitse puuhailla avioeron kanssa.

Jos oli itsellään mennyt jo yksi suhde ojaan jne. niin tunsi selvästi piston teidän onnestanne. On ehkä tuntenut jo sen 10 vuoden ajan, jonka olette olleet onnellisesti yhdessä. Älä välitä.



Onnea! Järkätkää hyvät juhlat.

Kulissiliitoiksi...ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä yli 20 vuotta ja onnellisia. tarviiko mun sanoa, että on itse eronnut kahdesti ja katkera...

mutta ei aikaisinkaan..

menimme nimittäin kihloihin vain 6kk tuntemisen jälkeen ja sitä kaverini kommentoi: Haista paska! Ei sitten tullut häihin siitä vuoden kuluttua vaan ilmoitti esteestä (kuulin toista kautta, ettei huvittanut tulla ja vietti viikonloppua muuten normaalisti).

Kuulostaa aika pahasti siltä, että kaverisi oli odottanut että teille olisi tullut ero ja olisi päässyt nappaamaan ukkosi, ei kukaan muuten voi noin katkera olla.

joka on 10 vuotta sanonut ettei halua kanssani naimisiin saati miestä jonka kanssa en ole kymmeneen vuoteen halunnut naimisiin.

Jos se on se oikea niin olis asiasta vähän aiemmin pitänyt olla varma.

"kaverin" kutsumatta koska en ymmärrä miten kukaan voi tuolaisessa tilanteessa puhua vittuilevaan sävyyn.

Me ei haluttu mennä aiemmin naimisiin, tosin oon jo parin vuoden ajan miettinyt miten menisi, missä menisi tms. juttuja nyt vaan kaikki loksahti kohdalleen niin sovittin päivämäärä yhdessä:)

ap

Kaikkea sitä täällä av:lla oppii (mitä ei todellakaan tarttis tietää) :D

Eipä ole käynyt mielessäkään, että on olemassa jotkut seurustelun aikarajat, joiden sisällä on suotavaa astella avioon.

Voisikohan arvoisa av-raati nyt sitten määritellä nämä vuosimäärät (sekä ala- että yläraja vuosille), jotta tiedän milloin voin onnitella ja milloin taas paheksua ystäviäni naima-aieuutisia kuullessani.

:D:D:D

On tuontyyppisiä kommentoijia ollut joskus omassa elämässänikin. Mutta se onkin sitten eri asia liikuttaako mua yhtään sen enempää jonkun vuotohäiriöisen she-devilin hormoni-ilkeilyt. :D Mua oikeasti vain huvittaa suuresti tuollaiset ihmiselämän "vain näin asiat on oikein!" -suorittajat, siis voiskos tympäisevämpää ihmistä ollakaan kuin sellainen, jolla on kaikki edeltä määritelty oikein vuosiksi eteenpäin allakkaan ja sitten vieläpä kaikkien muidenkin pitäisi elää ja valita just samalla tavalla! Mennä naimisiin X-vuoden jälkeen, hankkia lapsia kaksi kappaletta X -tahtiin... Ja auta armias, KUN sitten kaikki ei menekään kuten suorittajamatami toivoo. No voi hellanlettas ja kauheeta ja kuin ne ny noin.

Ja tuolle yhdelle, siis onhan se voinut olla parin yhteinen päätös että eletään tiiviisti pariskuntana yhdessä, mutta avoliitossa. Sitten mieli onkin muuttunut. Saahan sitä nyt ihmiset mieltänsä muuuttaa! Ihan sama rakkaus se kyllä on ennen ja jälkeen jonkun avioliiton solmimisen, näin mä sen ajattelen. Avoliitossa rakkaus on ihan yhtä vahvaa. Ovat kyllä tosi kivikautisia nämä joidenkin besserimammojen jäykät ajatusmallit. :)

Onnea teille! Iloinen juttu.

Jos minun ystäväni, joka on ollut yli 10 vuotta yhdessä avomiehensä kanssa, ilmoittaisi häistä, olisin täysillä mukana suunnittelemassa. Eihän se minulle kuulu miksi he eivät ole menneet aikaisemmin naimisiin. Minä menin mieheni kanssa melko nopeasti naimisiin ja olemme joskus ajatelleet, että voisimme uusia vihkivalamme, kun olemme edelleen niin rakastuneita. Ei meillä ainakaan ole 10 vuotta mitään muuttanut.



Onnea ap:lle. Kannattaa miettiä ovatko kaikki ihmiset ystävyytesi arvoisia!

No kukin tavallaan mut en mä haluaisi miestä joka on 10 vuotta sanonut ettei halua kanssani naimisiin saati miestä jonka kanssa en ole kymmeneen vuoteen halunnut naimisiin.

Jos se on se oikea niin olis asiasta vähän aiemmin pitänyt olla varma.

"kaverin" kutsumatta koska en ymmärrä miten kukaan voi tuolaisessa tilanteessa puhua vittuilevaan sävyyn.

Me ei haluttu mennä aiemmin naimisiin, tosin oon jo parin vuoden ajan miettinyt miten menisi, missä menisi tms. juttuja nyt vaan kaikki loksahti kohdalleen niin sovittin päivämäärä yhdessä:)

ap

Mitä ihmeen miestä, joka on sanonut ettei halua naimisiin? Ei kai se sitä tarkoita. Mulla ei ole edes tullut mieleen mennä naimisiin (nyt yhdessä oltu 7 v.). Ei se naimisiinmeno mitään muuta. Samanlainen parisuhde se on kuin avoliittokin... Ainaklaan meille naimisiin meno ei ole mikään tavoite vaan onnellinen elämä yhdessä. Ei naimisiinmeno sitä takaa.

Mut me oltiinkin tavattu jo 17-vuotiaina. Siinä sit opiskeltiin ja vietettiin opiskelijaelämää, biletettiin ja reissailtiin. Kun gradut oli tehty ja duunit hankittu, me pidettiin sukulaisille ja frendeille ne hääjuhlat. Ja parin vuoden päästä tuli eka lapsi.



Tää oli ihan tietoista - ei me mitenkään vängätty tai vatvottu niitä naimajuhlia - 10 vuotta vaan meni niin pian eikä parikybäsenä vielä mitään naikkuja mietitty. Ainakin tiedettiin, mitä saatiin ;-) Toisin kuin nämä jotkut tuttavat, jotka kiirehtii kolmessa tai alle vuodessa naimisiin ja kun arki koittaa, ollaan heti eroamassa. Mut hei - kaikki omalla tavallaan ja peace.

Itse liitto on voinut olla onnellinen ja hyvä avoliitto, mutta kun yhteistä omaisuutta alkaa kertymään, lyhennetään yhdessä asuntolainaa, rakennetaan talo, ostetaan mökki, vene, auto jne on ihan viisasta miettiäkin mitä sitten jos toinen kuolee, mikä omaisuus on kenen nimellä, kumpikohan sattuu kuolemaan ensiksi, missä sitten leski asuu, kuka lyhentänyt mitäkin lainaa, kenen nimellä kuitit, kuka tappelee omaisuudesta jne. jne.

Mutta taisi minunkin kaveri loukkaantua kun tuli kertomaan kuin suurta valtionsalaisuutta, että menevät miehensä kanssa naimisiin. olivat asuneet kai yli 10 vuotta yhdessä.



Vastasin, että no jo on aikakin. Kaveri veti herneet nenään. yritin sitten sovitella, että ei kai se nyt mikään ihme ole, että te naimisiin menette, kaikkihan sen on tienneet kun olette asuneet yhdessä niin kauan.



kaveri suutti vielä enemmän:)



Olisi kai pitänyt näyttää yllättyneeltä ja hämmästyneeltä ja halata innoissaan, että vihdoin sait miehesi nalkkiin, onnea siitä, sitkeä olet ollutkin.

Reilu kaveri :D

mutta ei aikaisinkaan.. menimme nimittäin kihloihin vain 6kk tuntemisen jälkeen ja sitä kaverini kommentoi: Haista paska! Ei sitten tullut häihin siitä vuoden kuluttua vaan ilmoitti esteestä (kuulin toista kautta, ettei huvittanut tulla ja vietti viikonloppua muuten normaalisti).

Kuulostaa aika pahasti siltä, että kaverisi oli odottanut että teille olisi tullut ero ja olisi päässyt nappaamaan ukkosi, ei kukaan muuten voi noin katkera olla.

Naimisissakin ollaan ehditty olla jo kauan. Minulle ei toisaalta tullut mieleenikään arvostella hyvää ystävääni, joka meni naimisiin 6kk tapaamisesta. Pidimme muuten molemmat isot juhlat.