Anoppi hoitaa enemmän miehen siskonsa lapsia kuim meidän lapsia

Yleensäkin mummojen on luontevamaa olla tyttären perheen kanssa tekemisissä kuin pojan kanssa, joka sen kamalan miniän tuo mukanaan... näin siis yleistäen.

että mummo on usein läheisempi mummon tyttären lasten kuin mummon pojan lasten kanssa. Yleensäkin äidit ovat aikuisiällä tekemisissä enemmän tytärtensä kanssa kuin poikiensa. En sano että missään tapauksessa aina, mutta lähipiirissä olen huomannut että näin on usein.

ei ole edes nähnyt appivanhempiani.

Miehen siskon lapset reissaa niiden kanssa etelässä harvase vuosi.

Onhan se tytär tottakai läheisempi kuin sinä. Koeta olla ystävällisempi ja avoimempi, että saat luotua paremman suhteen anoppiisi, niin se voi kyllä auttaa asiaa.

sama juttu mun miehen suvussa, siskoja ja veljiä on useita, anoppi läheisin tytärten lapsien kanssa. Usein tuntuu että poikien lapsista ei ole juuri kiinnostunut tai ei vain osaa tulla miniän kanssa samalle aaltopituudelle, siis kenenkään miniän. Toisaalta tämä kuvio on vähän samankaltainen omassakin suvussani, kai se vaan on niin että äidit ja tyttäret hoitaa tyttären lapsia yhdessä samalla tyylillä ja puhuminen on luontevampaa? Ehkä anopilla on eri tilanne jos hänellä ei ole kuin poikia, silloin ei voi tytärtä verrata miniään?

Meillä joo anoppi ja appi hoitavat miehen siskon lapsia vielä enemmän kuin meidän, mutta koska ovat läheisiä meidänkin lasten/koko perheen kanssa niin en näe asiassa mitään ongelma. Miehen sisko tarvitsee enemmän apua ja tottakai vanhempansa auttavat, kun pystyvät.



Toisaalta taas omat vanhempani hoitavat myös veljeni lapsia (eli miniänsä lapsia) enemmän kuin meidän. Itse olen kotiäitinä, veli vaimonsa kanssa töissä, joten lapset ovat usein sairastaessaan mummolassa. Ymmärrän tämänkin täysin, koska äitini ottaa mielellään myös meidän lapsia hoitoon vaikka ei olisi tarvettakaan!



Voin siis sanoa, että saadaan _aina_ lapset hoitoon, kun kysytään ja useimmiten pyyntö yökyläilyihin tulee isovanhemmista käsin. Ollaan todella onnekkaita ja kiitollisia, joka myös tehdään isovanhemmille selväksi.

jonka perusteella myös on niin, että nimenomaan äidin äiti on eniten lapsiperheen apuna. Ei tietenkään siis joka tapauksessa pidä paikkaansa, mutta usein on näin.

mutta ikävä kyllä usein äidit hoitavat enemmän tyttäriensä lapsia - voisii olla tasapuolista mutta siinä anopin ja miniän kannattaa tehdä kaikkensa, jotta suhteet läheisiä.

kuin sinne, missä kohdellaan ilmaisena piikana ja lätkäistään käteen työlista. Eli paljon mukavampi mennä tyttärelle, jossa on odotettu, toivottu ja kauniisti kohdeltu. Oletuksena on, että koska olen vieras niin saan käyttää kaikki aikani lapsenlapsiin eikä ole siivous- tai pyykkivelvollisuuksia. Pojan perheessä kutsutaan kyllä käymään, mutta jo ovella kerrotaan, mitä minun oletetaan siivoavan/laittavan/lasten kanssa tekevän.

meidän (eli poikansa) lapsia kuin tyttärensä lasta. Toki hoitaa myös tyttären lasta aina jos hän pyytää. Mutta meidän lapsia pyytelee oma-aloitteisesti yökylään esim.



Aamoin omasta lapsuudestani muistan mummoni kerran todenneen että mikä siinä on kun nuo poikien lapset tuntuu jotenkin mieluisammilta kuin tyttöjen lapset...

anoppi kun ilmoitti suoraan että keskittyy vain tyttärensä perheen auttamiseen (tyttärellään yksi iso lapsi) eikä pojan perhe kuulu hänen vastuulleen. Käytti myös termiä "miniän lapset", siis siinä yhteydessä että miniän lapset eivät kuulu hänen vastuulleen.



Ei ole koskaan hoitanut sekuntiakaan, ei auttanut mitenkään, käy ehkä kerran vuodessa piipahtamassa. Tytärtään hyysää monta kertaa viikossa. V***ttaa.

Tuskin tulee enää työllistymään. Mutta ON NIIN KIPEÄ. Keskittyy ihan täysillä sairastamiseensa. Ei se mitään, ei ole tätä ennenkään tajoutunut lapsia hoitamaan, enkä ole pyytänyt. Välimatkaakin meillä on, joten ei se mitään.



Mutta voin vain kuvitella, jos miehen kermaperse-pikkusisko joskus saa lapsen (on juuri muuttanut asumaan poikaystävänsä kanssa, ikää jo 31 v., että kohta pitäisi tapahtua), miten anoppi sitä hyysää. Tyttö on siinä perheessä jo lapsena saanut sellaisen kohtelun, että tietää olevansa se tärkeämpi lapsi appivanhemmille. Poika on saanut pärjätä omillaan.

kuin minun. Tämä on ihan fakta. Perustelee asiaa sillä, että veljeni lapset ovat vanhempia. No, niinhän se asia tulee aina olemaan, joten olen luopunut toivosta.



Lapsiani hän on hoitanut yhteensä alle 50h, kun taas äitini hoitaa veljeni lapsia yön yli kerran kahdessa kuukaudessa, joskus jopa useammin.

Meillä hoitaa miehen siskon lapsia myös enemmän, meidän lapsia ei oikeastaan koskaan (kolme kertaa kymmeneen vuoteen)koska emme ole tarvinneetkaan apua.Lapset nyt 10 ja 11 v. Olisi kyllä kiva, jos joskus pyytäisivät saada lapsemme kylään ihan omasta halustaan, viettääkseen aikaa lastenlastensa kanssa.

Toiset ovat tarvinneet apua joka hemmetin asiassa ja hoitavatkin heidän lapsiaan joka viikko, ottavat viikonlopuiksi jne. Ja sen kyllä huomaa, puhuvat toisista lapsista kuin omistaan, mitä ovat tehneet ja kuinka on kehuttu osaamista jne.

Viimeksi käydessämme poikamme oli jonkun kaukaisen sukulaisen näköinen, tuntui aika pahalta, eikö sen sukulaisen kuuluisi oman isovanhemman mielestä olla meidän poikamme näköinen. Ei mulle itselle ole väliksi vaikka eivät välittäisi, mutta lasten takia harmittaa, ei heillä ole muitakaan isovanhempia.

En ole tyrkyttänyt lapsiani sinne kylään, koska toinen perhe on niin usein avun tarpeessa, että olen ajatellut heidän saavan levähtääkin välillä lastenhoidosta, vaikka ei näitä tän ikäisiä nyt tarvitse edes kovin hoitaakaan ;)

Lisäksi kaikista läheisin lapsenlapsi on se ensimmäinen!



Miehellä vain veljiä ja näillä suht samanikäisiä lapsia. Ne ketkä enemmän olisivat apua tarvinneet lasten hoidossa, eivät älynneet pyytää ja eivätkä saaneetkaan. Ne toiset pyysivät ja anoppi auttoi paljonkin.



Nämä lapsenlapset ovat jo aikuisia ja ne keitä anoppi hoiti ovat anopin kanssa enemmän tekemisissä. Toisilla lapsenlapsilla ongelmia ja anoppi kantaa heistä surua.



Meillä taas lapset eri ikäluokkaa ja anoppi auttaa pyydettäessä kun lapset ovat jo suht isoja. Pienten lasten kanssa ei ollut ehkä niin halukas auttamaan, eikä pyydettykään. Ei olisi jaksanut enää samoin kuin jaksoi silloin nuorempana.

meillä anoppi hoitaa kyllä paljon enemmän mieheni veljen lapsia. Ja ottaahan se päähän joskus joo, mutta toisaalta eipä meillä ole ollut tarvettakaan anopin hoitoavulle. Mutta kynnys hänen pyytämiseensä tarvittaessa olisi kyllä korkea. Toisaalta sitten taas lapsemme on paljon hoidossa minun vanhemmillani. He pyytävät lastamme luokseen todella usein ja viihtyvät hänen kanssaan peuhatessaan. Hän onkin heidän ensimmäinen lapsenlapsensa.

Meilläkin appivanhemmat hoitaa miehen siskon lapsia paljon enemmän kuin meidän, ja tunnustan että on aiheuttanut jopa katkeruutta. Lapsetkin ovat sen huomanneet ja ihmettelevät asiaa. Mekin saamme kyllä apua ns. pakollisiin juttuihin, mistä olen kyllä kiitollinen, mutta mitään ylimääräistä esim, yökyläilyä ei viiti edes pyytää kun on usein tuntunut sitten kuitenkin että ollaan vaivaksi. Miehen siskon lapset taas sitten ovat ns. huvikseen yökylässä useinkin, ainakin kuukausittain.

kohtelee anoppia silloin kun saa ensimmäisen lapsensa, niin onko tuo nyt jokin ihme?



Sitä yleensä niittää mitä kylvää. Meidän lapset on yhtä läheisiä meidän molempien vanhempien vanhempien kanssa, koska mä en ole leikkinyt mitään draamakuningatarta ja nillittäjää vauvan kanssa, vaan antanut anopinkin luods lapsiin omanlaistaan sidettä huolimatta sitä olenko aina saraprosenttisesti hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä.

On siitä ihanat apppivanhemmat, että haluavat kyllä auttaa molempia. Kälyn perhe asuu lähempänä joten luonnollisesti heitä enemmän auttavat(miehen mielestä liikaakin). Mutta omat vanhempani taas asuvat niin kaukana, että on ihanaa kun on mukavat appivanhemmat, jotka oikeasti välittävät lapsenlapsistaan... Lapsellemme on mummo erityisen tärkeä, ja oma siskoni. Molemmat jaksavat höpöttää ja leikkiä, antaa sellaista huomiota mistä kaksivuotias tykkää kovasti.

Se on kuin onkin biologiaa. Äiti kiintyy tiedostamattaan enemmän tyttärensä lapsiin, koska he ovat hänelle varmasti sukua! Pojan lapset voivat periaatteessa olla kenen tahansa miehen, ja olla olematta sukua ollenkaan. Tällä varmistetaan omien geenien leviämistä, eikä se ole tietoista. Näistä isyyden epävarmuusjutuista johtuen, on yleensä lapsiperheelle läheisin äidin äiti, ja kaukaisin isän isä.