Mitä pitäisi tehdä kun mies puhuu rumalla tavalla kotona?

Tuttu tilanne, olen kuunnellut tuollaista (liian) pitkään.



Tosiasia on se, että väistämättä jonakin päivänä edessä on se tilanne,että mitta on tullut täyteen. Sinä päivänä sinäkään et enää suostu kuuntelemaan ainuttakaan rumaa, ilkeää ja vihaista sanaa. Sinä päivänä joko mies lopettaa sen, tai - todennäköisemmin - sinä vaihdat puhuttelijaa.



Järjestä asioitasi siihen malliin, että kuulet normaalia puhetapaa töissä, harrastuksissa tai missä tahansa. Valmistaudu myös siihen, että sinulla on paikka mihin mennä ja uusi elämä sinä päivänä, kun et enää sitä "väsynyttä" miestä halua kuunnella.

Mutta entäs lapset? En halua, että kotona kuulevat isän rumaa puhetta. Ja hankalaa kun meillä on vasta 1v pienimmäinen ja olen kotona hoitovapaalla.. aika paha tästä irtautua mihinkään. Mies on myös hyvä ja hellä isä, lapsille tärkeä.

Eihän tuollainen "että heilahtaa" ole mitään rumaan puhetta, omaa tyyliä vaan?

Nosta kotona kissa pöydälle. Tee selväksi että sinä olet ihana ja arvokas ihminen, jota pitää kohdella hyvin ja joka ansaitsee kunnioituksen. Kunnioitus pitää näkyä jokapäiväisissä asioissa, kuten juuri puhuttelussa.

Niin. Minä olen nostanut kissan pöydälle, selittänyt miten vahingollista lasten on kuunnella rumaa puhetta. Miten se tarttuu heihin, miten he puhuvat sitä eteenpäin. Mies on siis ymmärtävinään kun on virkeä ja rauhallinen, mutta sitten taas väsyneenä ajautuu samalle linjalle. Mitä mun pitää tehdä tässä tapauksessa?

Ja minun asteikollani siinä ei todellakaan ole mitään rumaa jos toiselle sanotaan, että tule tänne HETI! Miten pumpulissa kasvaneita ihmisiä nykymaailmassa oikein on kun ei pystytä hyväksymään pienintäkään ryppyä omassa ilmeisen harhaisessa elämässä. Jos mies joskus tiuskaisee, so what? Kasvata paksumpi nahka ja mieti mitä itse voit tehdä tilanteen parantamiseksi. Huumori auttaa meillä parhaiten. Olen myös huomannut, että mieheni todella on tiuskiessaan väsynyt (tekee pitkää päivää töissä, auttaa kotona, on ihanneaviomies, mutta ei osaa itse säädellä jaksamistaan vaan tarvitsee sitä, että käsken hänet lepäämään). Tai sitten nälkäinen. Ruokaa eteen niin mieliala kohenee.



Kuulostat aika primadonnalta, ei millään pahalla.

haukkumasanojen käyttö ja vähättely. Jos mies väsyneenä sanoo asiansa lyhyesti (tule tänne, heti) niin tuosta tosiaan selviäisi huumorilla.

ja joutua silti suvaitsemaan tuollaista hirveää otusta kuin ap:n mies, joka puhuu väsyneenä rumasti. Aika moni itkisi ilosta jos omat ongelmat olisivat noin pieniä.



Huoh.

Mies on vaan aika usein väsynyt ja stresaantunut, sen luonteinen ihminen että ottaa kaiken negatiivisesti ja murehtii ja valittaa. Esim jos naapuri kysyy jotain niin mies murehtii ja jauhaa asiasta illan, että mitähän sekin utelee ja kyllä pitää olla juoruavia akkoja jne.



Mutta onhan nämä tietysti pieniä ongelmia. Se vaan kun tottunut että puhutaan tietyllä fiksuustasolla niin kolahtaa pahasti että miehen tyyli toinen. Murahdellaan, ärähdellään, kivahdetaan jos toiselta tipahtaa vaikka lusikka kädestä niin tokaistaan "mitä sä sähläät siinä"

Jos mies käskee sinua niin kuin koiraa, niin haukahda, mene viereen ja läähätä.

Mutta onhan nämä tietysti pieniä ongelmia. Se vaan kun tottunut että puhutaan tietyllä fiksuustasolla niin kolahtaa pahasti että miehen tyyli toinen. Murahdellaan, ärähdellään, kivahdetaan jos toiselta tipahtaa vaikka lusikka kädestä niin tokaistaan "mitä sä sähläät siinä"

Miten sinä sen kanssa naimisiin menit tietämättä miten se puhuu?

Miehen ruma puhetyyli on korostunut iän ja elämän myötä, en olisi tietenkään mennyt naimisiin jos olisin huomattavissa määrin havainnut tällaista aiemmin. Mutta nyt näen, että heidän lapsuudenperheessään samaa - aiemmin myös hänen vanhempansa esittivät enemmän minun aikana ja puhuivat hillitymmin.

Meillä oli samaa isossa mittakaavassa, mutta enää vain pienessä. Vetäsin 2 viikon itkupilli-mykkäkoulun kehiin. Mulle niin epätyypillinen reaktio (ihan luonnollinen sinänsä, mutta tahallini korostin vain ja toin tuntemukseni esille mitä en yleensä ikinä tee, en siis teeskennellyt tai näytellyt), että mies hämmentyi ja ehkä vähän hätääntyikin.



Muutti puhetapaansa myös lapsia kohtaan kun sanoin _joka_ kerta että tuntuu tosi pahalta tuollainen puhe minun lapsille jotka ovat sinunkin ja aloin itkeä hyvin näkyvästi ja sitten menin hiljaa mököttelemään.

Miehen ruma puhetyyli on korostunut iän ja elämän myötä, en olisi tietenkään mennyt naimisiin jos olisin huomattavissa määrin havainnut tällaista aiemmin. Mutta nyt näen, että heidän lapsuudenperheessään samaa - aiemmin myös hänen vanhempansa esittivät enemmän minun aikana ja puhuivat hillitymmin.

heidän perheessään on erilainen keskustelukulttuuri. Minun mieheni on ulkomaalainen ja mieheni samoin kuin sukunsa raivoaa ja rakastaa aika eri volyymillä kuin normisuomalaiset. Ilkeitä he eivät varsinaisesti ole, mutta huuto on välillä jotain järkkyä. Lapsia käskytetään ankarasti. Toki kehutaankin ylisanoin. Kukaan muu kuin minä ei muuten noteeraa äänen korottamista ja ajoittaista lasten läpsimistä mitenkään. Heille se on ihan normaalia. Ja juu, erikoisinta on se, että miehen suku on emimmäkseen akateemisesti koulutettua ja tiedollisesti hyvinkin sivistynyttä porukkaa. Anoppi on ultrakunnollinen (tekee mm. säännöllisesti vapaaehtoistyötä kirkossa) ja on silti läpsinyt meidänkin lapsia ja huuto on ihan arkipäivää. Siihen tottuu. Vinkkinä sanoisin, että yritä kuunnella miehesi viestiä sen ruman puheen takana. Eli älä kiinnitä äänenpainoon huomiota, ainoastaan puheen sisältöön.

No kyllä mun mielestä kertoo kunnioituksen puutteesta jos läheisiään käskyttää tuolla tavalla. Voisihan sitä miettiä, että mitä tapahtuu jos töissä puhuu noin. Harvassa on ne paikat, jossa kollegoitaan voi käskyttää ja tylyttää.

No kyllä mun mielestä kertoo kunnioituksen puutteesta jos läheisiään käskyttää tuolla tavalla. Voisihan sitä miettiä, että mitä tapahtuu jos töissä puhuu noin. Harvassa on ne paikat, jossa kollegoitaan voi käskyttää ja tylyttää.

Ei niinkään harvassa. Ehkä joku tylyttää ap:n miestä töissä ja tämä pistää vahingon kiertämään.

Järjestäkää elämä mahdollisimman leppoisaksi, jotta olisi helpompi olla kiva. Ihminen voi oppia stressinhallintaa: riittävästi unta, pitää osata sanoa ei ja hankkia suhteellisuudentajua, liikunta ja seksi auttavat, rauhallinen musiikki ja rentoutuminen auttavat...

Jokainen meistä voi säädellä puhetapaansa. Ap:n mies osaa olla asiallinen jos vain haluaa (olihan hän sitä suhteen alussa, ja on TAATUSTI sellainen myös työpaikallaan). Hän vaan ei halua, vaan haluaa purkaa toisiin pahaa oloaan. Se on itsekkyyttä ja vallankäyttöä, johon väsymys, nälkä ja stressi on vaan kömpelöitä tekosyitä. Minä olen nähnyt ihan todellisen tilanteen, jossa mies äyskii perheelleen täpötäyden jääkaapin edessä, ja myöhemmin pyytelee anteeksi ja selittää, että oli nälkä. Eihän kukaan tuollaista usko, todellinen syy on jotain muuta. Hän halusikin kiukutella ja huutaa - muuten hän ois ottanut ruokaa siitä puolen metrin päästä ja hoitanut ihan itse tän "ongelmansa".



Minusta tuntuu, että ap:n miehellä on huono itsetunto, jota hän ei saa oikein käsiteltyä. Silloin niistä todellisista huolenaiheista ja tunteista ei uskalla puhua (koska kokee etteivät ne muiden silmissä ole tärkeitä) ja silloin ne tunteet purkautuvat "sallittujen" syiden varjolla, jossa ihminen on aina olosuhteiden uhri (liiallisen työmäärän tai liian vähän unen uhri jne.). Se on ymmärrettävää, mutta epäreilua.

Siis jos käskytetään tylysti, olisin kuin en kuulisikaan. Jatkaisin hommiani enkä reagoisi. Ja tästä muutoksesta kertoisin jo etukäteen, kun mies on hyvällä tuulella ja vaikuttaa ymmärtävän asian.



Mykkäkoululla rankaisemiseen en usko, mutta en todellakaan tottelisi kiltisti.



On eri asia huutaa apuun ilman korulauseita, jos on hätä tai muuten pakko toimia heti. Normaalina kommunikaationa tuo on epäkohteliasta ja dominoivaa. Ja lapsiin nuo oudot perhekuviot tarttuu salakavalasti ja ne tulee helposti esiin vasta, kun he ovat samassa tilanteessa vanhempina ja puolisoina.

Mietin asiaa enemmänkin tässä. Haluaisin opettaa lapsille vahvaa elämänhallintaa, ja elämään kuuluu jatkuvasti pieniä kömmähdyksiä, haasteita, väsyneitä hetkiä. On sitten eri asia miten niihin suhtautuu, miten tilanteissa toimii. Siinä meillä on miehen kanssa täysin päinvastaiset tyylit. Minä pyrin näkemään asit positiivisina, tokihan olen väsynyt ja kiukkuilen jne. etten osaa ja jaksa aina toimia "positiivisesti". Mutta mies taas näkee kaiken KAIKEN niin hirveän raskaana ja siksi on väsynyt, kiukkuinen ja sitten puhuu sen mukaisesti. Mitä lapset tästä saavat. Minunkin voimia kaihertaa miehen käytös. Tekemiset hänen kanssaan eivät useinkaan ole mukavia, koska vaikka joulumarkkinoilla isillä on kuuma ja hillitön vessahätä, ahdistaa, ja sitten kaikilla on kurjaa..