Rajoitatteko te miestenne syömistä?

Meidän perheen kauppavastaavana olen kyllä 12v kokemuksella oppinut ostamaan sitä ruokaa sen verran, että riittää eikä hirmusti jää yli.



Kauppareissun jälkeen jääkaapin oveen ilmestyy lappu/ruokalista, josta lukutaitoinen mies osaa päätellä mitä raaka-aineita tarvitaan seuraavien päivien ruokiin, onko tarkoitus syödä 2 päivää samaa ja mitkä ovat vapaata riistaa syödä jos maistuu.



Vieressä on sitten toinen lista johon mieskin voi kirjoittaa mitä sieltä kaupasta pitäisi seuraavalla kerralla tuoda.



Palstalle muutama viikko sitten eksyneenä olen kyllä huomannut, että taitaa olla aikamoinen helmi tuo mun mies: huomaavainen, osallituva ja ennenkaikkea aikuinen.

Kaikenlaisten kanssa tekin suostutte elämänne jakamaan??!!

ihan hyvässä hengessä, ei sen takia, etteikö olisi rahaa ostaa lisää ruokaa vaan terveyssyistä.Oma kontrolli ei aina tahdo pitää, siksi olemme tehneet YYA sopimuksen

Miksi ihmeessä jos minä olen hakenut ja laittanut ruoan ja laittanut sitä tarkoituksella niin paljon, että riittää mulle seuraavaksi päiväksi kotiäidin lounaaksikin, niin miehen pitäisi saada ahtaa sitä sisäänsä niin paljon, ettei mulle jääkään seuraaaksi päiväksi mitään (kun taas mies itse saa lounaan duunissa), vaan koska sattuu huvittamaan??? (Kun alkuperäinen annoskaan ei ollut pikkuannos ja ohella on tarpeeksi muutakin, millä vatsaansa täyttää, perunoita, vihanneksia, salaattia, leipää, jos ruoan jälkeen jää jostain syystä nälkä.) Että oon sit paska vaimo??

Eri versiossa mies söi muka liikaa juustoa ja vaimo punnitsi paaljonko sitä oli salaa vedellyt.

valitettavasti täytyy. Yksinkertaisesti ei ole rahaa siihen, että mies vetää jokaisella aterialla 8 ihmisen annoksen (siis liiottelematta) tai vielä enemmän jos on, ja syö aterioiden välilläkin kaiken mitä käsiinsä saa, lasten vanukkaista ja seuraavan aamun aamupaloista lähtien.

resepteissä on virhe, koska yksi ihminen syö kokonaan sen neljälle tarkoitetun pöperön. Nyt sit kysymys, Neljän hengen perhe, niin paljonko menee jauhelihaa yhdellä aterialla koko perheen jauhelihakastikkeeseen?

Jos en rajoittaisi miestä mitenkään, meillä olisi ekan viikon aikana koko kuukauden rahat miehen mahassa, ja loput 3 viikkoa lapset sitten ilman ruokaa.

Olisikin ihanaa, ettei tarvitsisi äiteillä myös miehelle, ja voisi luottaa siihen, että mies lopettaa syömisen kun nälkä lähtee, ja ajattelee lasten ruokkimista ennen omaansa, mutta ei.

en voi sietää silakkaa, joten

mies paistaa niitä joskus harvoin kesäaikaan itselleen ulkona,

sisätiloissa ei ole lupa laittaa silakkaruokia, se haju laukasee mulle oksennusrefleksin.

Muuten emme vahdi toistemme syömisiä ja osaamme ja tahdomme kumpikin laittaa herRrkullista suokaa.

Meillä perhe syö vähintään kerran päivässä yhteisen aterian.

juu en rajoita aikuisen miehen ruokaa, joka itseasiassa tienaa ne ruokarahat! :D ihan älytön ajatuskin!

Meillä ei tarvitse rajoittaa, me sovitaan yhdessä pitääkö ruokaa jäädä eikä mies ole ahne. Joskus otetaan molemmat niin paljon, ettei jää seuraavalle päivälle....



Ystäväni mies kuitenkin esim. anoppilassa oli ottanut makkarakeitosta kaikki makkarat, muille oli jäänyt pelkkiä perunoita. Ja samoin kotona, jos pääsi ottamaan ekana, söi kaikki lihat (vaikka heillä oli 3 lasta). Eli joitakin vain täytyy rajoittaa.

<a href="http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2060391-arsyttaa-m…" alt="http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2060391-arsyttaa-m…">http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2060391-arsyttaa-m…;

tuolla mm. joku kertoo, että 100g lihaa saa riittää, ja perunoita 2-3 kpl/nuppi.

700 g jauhelihasta tehty mureke(sis porkkanaa) kahdestaan. Pottuja 4-6 /naama. Ei vaan lähde nälkä muuten

Mutta välillä tuntuu että pitäis. Minusta isokaan mies ei tarvitse lihaa yhdellä aterialla enempää kuin 200g. Mutta ymmärän kyllä että joksus kun on herkkupihvejä, niin niitä pitää saada kaksi ihan vaan sen takia kun ne on niin hyviä. Annoskokoja pitäis varmaan pienentää, kun miehellä sitä masukkaa alkaa olla.. Ja jos herkutellaan, niin miehen pitää saada sitä PALJON. Esimerkkinä hän ostaa irtokarkkeja kilon pussin, lisäksi 6 munkkia, ja ne syödään kahdestaan vuorokauden aikana, minä ehkä 1/4 ja hän3/4. Onneksi hänellä on tavoitteena laihduttaa 10 kg, toivottavasti onnistuu....

Ts. sanon miehelle milloin kyseinen ruoka on tarkoitus syödä. Muuten tulee tilanteita, joissa mies ahtaa lautasensa täyteen lihapullia ja voivottelee miten ei millään jaksaisi syödä niitä kaikkia. Seuraavana päivän vastaavasti sitten on tosi vähän niitä lihapullia jäljellä, eikä aikaa tai halua tehdä uutta ruokaa.



Useita kertoja on myös käynyt niin, että olen ostanut sipsipussin keskiviikon kauppareissulla ja sanonut lapsille että se syödään sitten pe iltana. Perjantaina ei sitten pussia enää ole, kun mies on syönyt sipsit hiukopalana. Sipsit, karkit ja keksit pitää siis piilottaa tai ainakin sanoa mitä tarkoitusta varten ne on.



Mies ei meillä käy ruokakaupassa juuri koskaan eikä tee ruokaa, joten on ihan ulkona ruoka-asioistamme.

juu en rajoita aikuisen miehen ruokaa, joka itseasiassa tienaa ne ruokarahat! :D ihan älytön ajatuskin!

Vaikka sun pitäis joka ikinen päivä roudata kaupasta lasten ja rattaiden kanssa ne ruoat kotiin ja kokata ne? Mun mies haluaa sut vaimoksi! Jos mies menee kauppaan ja laittaa ruoan saa syödä niin paljon kuin jaksaa vaikka halkeaisi. Mutta mä olen ihminen, en palvelija.

Perheen ehdoton lempiherkku on makkarakeitto, jota yritän aina sillontällön tehdäkin. Ongelma on se, että kun tuon kaupasta ne aineet + tietysti paljon muuta ruokaa, niin soppaa valmistaessa makkarat onkin syöty. Vaikka kuinka sanon, että teen niistä keittoa, ja jääkaappi on täynnä ruokaa mitä SAA syödä, kunhan jättäisi makkarat keittoon, mutta ei, joka vitun kerta ne on kadonnut, ihan sama teenkö sopan puol tuntia makkaroiden oston jälkeen vai seuraavana päivänä. Se sitten vituttaa, kun on kaikki muut aineet kuorittu ja paloteltu kattilaan ja makkaraa hakiessa huomaa, että se on taas syöty. Nykyään olen oppinut sentään tarkistamaan ettei sitä makkaraa ole ennenkun aloitan.



Tästä asiasta riidellään taukoamatta ja isommin kun mistään muusta, ja toisin kun mies luulee, ei ole kyse pelkästään siitä vitun makkarasta, vaan siitä, että mies ei selvästikään kunnioita mua, mun toiveita, suunnitelmia ja pyyntöjä paskan vertaa, eikä edes sitä, että lapset saisi joskus sitä lempiruokaansa, vaan oma maha menee aina edelle.



Ja ennenkun joku kerkee sanoa että "osta enemmän sitä makkaraa" niin sekin on kokeiltu, ja kaikki makkara sieltä kaapista katoaa, eikä varmasti ole nälästä kyse. Pari viikkoa sitten kun oli edellinen tällainen tilanne, totesin, että en enää koskaan tee makkarasoppaa, enkä osta makkaraa, koska en yksinkertaisesti jaksa enää riidellä asiasta.

Mulla on kaksi pientä lasta, toinen istuu rattaissa ja toinen kävelee mukana. Meillä ei ole autoa ollenkaan ja lähin kauppa on bussimatkan päässä. Mies tulee töistä klo 18 jälkeen joka päivä, joten yhdessä ei ehditä kauppaan (isompi menee nukkumaan klo 19.30).



Mä siis pakkaan lapset mukaan, menen bussilla kauppaan, luovin lasten kanssa kaupassa (oletteko muuten yrittäneet työntää ostoskärryjä ja lastenrattaita samaan aikaan? Se on hupaisaa ainakin taaperon mielestä, äiti työntää pikkuveljeä rattaissa ja vetää isosiskoa perässään kärryissä, tai sitten isommalla on omat pikkukärryt). Pakkaan ostokset reppuun ja rattaiden tavarakoriin. Joskus taapero saa kantaa jotain kevyttä. Matkustan lasten kanssa bussilla takaisin kotiin.



Syötän vauvan ja taaperon, laitan vauvan päiväunille ja taaperonkin mahdollisuuksen mukaan joko unille tai lepäämään. Kokkaan illallisen valmiiksi ja samalla valmistuu myös seuraavan päivän lounas.



En mitenkään voi ostaa esimerkiksi viikon kaikkia ruokia kerralla, koska en ole hevonen. Joka toinen päivä melkeinpä on kaupassa käytävä, milloin on maito loppu jne.



Jos mä en rajoittaisi mieheni syömisiä, se ihan oikeasti söisi sekä sen illallisannoksen, että seuraavan päivän lounaan. Illalla/yöllä vetäisi hiukopalaksi paketillisen leipää, puolikkaan juuston ja lasten välipalatkin. Ja hörppäisi palan painikkeeksi puoli litraa maitoa päälle. Mä en pysty ymmärtämään, miten johonkin ihmiseen voi mahtua niin paljon ruokaa, mutta asia vaan on niin että miehelläni ei ole syömisten suhteen mitään omaa kontrollia. Valitettavasti. Nälästä ei tuossakaan voi olla kysymys. Jos on jotain miehen mielestä ei-niin-hyvää ruokaa, niin syö ihan minimiannoksen sitä.



Joskus ostaa kyllä itselleen herkkuja ja kaupassakin pyynnöstä kyllä joskus käy, muttei läheskään aina osaa tai tajua tuoda kaikkea tarpeellista. Vaikka olisi kauppalistakin.



Että joitain on vaan pakko rajoittaa, koska rahkeet ei riitä siihen että kaikki sais syödä niin paljon kuin vaan jaksaa.

Miksi ihmeessä jos minä olen hakenut ja laittanut ruoan ja laittanut sitä tarkoituksella niin paljon, että riittää mulle seuraavaksi päiväksi kotiäidin lounaaksikin, niin miehen pitäisi saada ahtaa sitä sisäänsä niin paljon, ettei mulle jääkään seuraaaksi päiväksi mitään (kun taas mies itse saa lounaan duunissa), vaan koska sattuu huvittamaan??? (Kun alkuperäinen annoskaan ei ollut pikkuannos ja ohella on tarpeeksi muutakin, millä vatsaansa täyttää, perunoita, vihanneksia, salaattia, leipää, jos ruoan jälkeen jää jostain syystä nälkä.) Että oon sit paska vaimo??

Kaikille p*'skavaimoille hyvä neuvo: hankkikaa suuri kattila, vähintään 10 litrainen, ja pakastin.

Makkarakeiton tekijältä kysyisin, että miksi sinä et varaa tarpeeksi makkaraa? Osta kerrankin vaikka 17 lenkkiä kerralla ja katso, syökö oikeasti kaikki. Pakasta loput.

Toiseksi kysyn, miksi sinä laitat makkaran jääkaappiin kun tiedät, että mies syö sen sieltä hetkessä? Kyllä se säilyy sen puoli tuntia kaupasta tulon ja keiton valmistamisen ajan vaikka pyykkikorissa piilossa.

Minäkin voisin kuvitella näitä provoiksi, jos menneisyydessäni en olisi tuollaisen kanssa jonkun aikaa elänyt. Ehkä hänen nykyinen vaimonsa tälle palstalle kirjoittelee...

Että terveisiä vaan teille, itsehän olette onnenne valinneet. Kyllä se ylenpalttinen ahtaminen on myös kiusantekoa sitä kotiäitiä kohtaan, jonka pitää sitten taas huomenna käydä kaupassa ja tehdä uusi ruoka, kun tämänpäiväisestä ei mitään jäänyt.

Mutta jospa kerrankin tekisit niin valtavan annoksen, että sitä jäisi väkisinkin seuraavaksi päiväksi? Esimerkiksi 10 litran kattilassa niin sakeaa makkarakeittoa, että siihen voisi lisätä vettä ja suolaa vielä reippaasti. Siitä sitten otetaan n. 1/3 talteen johonkin toiseen astiaan (ja viedään se vaikka pihalle tai pyykkikoriin piiloon), ja laitetaan tarpeen mukaan takaisin, että riittää lapsillekin.

Mistä muuten luulette minun oppineen näitä konsteja? Väärin, en sen ahneen exän kanssa vaan talossa, jossa ei koskaan voinut tietää, onko syömässä 2 vai 25 ihmistä.

Perheen ehdoton lempiherkku on makkarakeitto, jota yritän aina sillontällön tehdäkin. Ongelma on se, että kun tuon kaupasta ne aineet + tietysti paljon muuta ruokaa, niin soppaa valmistaessa makkarat onkin syöty. Vaikka kuinka sanon, että teen niistä keittoa, ja jääkaappi on täynnä ruokaa mitä SAA syödä, kunhan jättäisi makkarat keittoon, mutta ei, joka vitun kerta ne on kadonnut, ihan sama teenkö sopan puol tuntia makkaroiden oston jälkeen vai seuraavana päivänä. Se sitten vituttaa, kun on kaikki muut aineet kuorittu ja paloteltu kattilaan ja makkaraa hakiessa huomaa, että se on taas syöty. Nykyään olen oppinut sentään tarkistamaan ettei sitä makkaraa ole ennenkun aloitan.

Tästä asiasta riidellään taukoamatta ja isommin kun mistään muusta, ja toisin kun mies luulee, ei ole kyse pelkästään siitä vitun makkarasta, vaan siitä, että mies ei selvästikään kunnioita mua, mun toiveita, suunnitelmia ja pyyntöjä paskan vertaa, eikä edes sitä, että lapset saisi joskus sitä lempiruokaansa, vaan oma maha menee aina edelle.

Ja ennenkun joku kerkee sanoa että "osta enemmän sitä makkaraa" niin sekin on kokeiltu, ja kaikki makkara sieltä kaapista katoaa, eikä varmasti ole nälästä kyse. Pari viikkoa sitten kun oli edellinen tällainen tilanne, totesin, että en enää koskaan tee makkarasoppaa, enkä osta makkaraa, koska en yksinkertaisesti jaksa enää riidellä asiasta.

ja laputa ne. Toisen paketin lappuun "TÄMÄN SAAT SYÖDÄ" ja toiseen "TÄMÄ ON LASTESI HERKKURUOKAA VARTEN, RAIVO TULEE JOS TÄSTÄ OTAT". Jos tuo ei toimi, niin sitten ehkä kannattaakin luovuttaa.

Mulla on kaksi pientä lasta, toinen istuu rattaissa ja toinen kävelee mukana. Meillä ei ole autoa ollenkaan ja lähin kauppa on bussimatkan päässä. Mies tulee töistä klo 18 jälkeen joka päivä, joten yhdessä ei ehditä kauppaan (isompi menee nukkumaan klo 19.30).

Mä siis pakkaan lapset mukaan, menen bussilla kauppaan, luovin lasten kanssa kaupassa (oletteko muuten yrittäneet työntää ostoskärryjä ja lastenrattaita samaan aikaan? Se on hupaisaa ainakin taaperon mielestä, äiti työntää pikkuveljeä rattaissa ja vetää isosiskoa perässään kärryissä, tai sitten isommalla on omat pikkukärryt). Pakkaan ostokset reppuun ja rattaiden tavarakoriin. Joskus taapero saa kantaa jotain kevyttä. Matkustan lasten kanssa bussilla takaisin kotiin.

Syötän vauvan ja taaperon, laitan vauvan päiväunille ja taaperonkin mahdollisuuksen mukaan joko unille tai lepäämään. Kokkaan illallisen valmiiksi ja samalla valmistuu myös seuraavan päivän lounas.

En mitenkään voi ostaa esimerkiksi viikon kaikkia ruokia kerralla, koska en ole hevonen. Joka toinen päivä melkeinpä on kaupassa käytävä, milloin on maito loppu jne.

Jos mä en rajoittaisi mieheni syömisiä, se ihan oikeasti söisi sekä sen illallisannoksen, että seuraavan päivän lounaan. Illalla/yöllä vetäisi hiukopalaksi paketillisen leipää, puolikkaan juuston ja lasten välipalatkin. Ja hörppäisi palan painikkeeksi puoli litraa maitoa päälle. Mä en pysty ymmärtämään, miten johonkin ihmiseen voi mahtua niin paljon ruokaa, mutta asia vaan on niin että miehelläni ei ole syömisten suhteen mitään omaa kontrollia. Valitettavasti. Nälästä ei tuossakaan voi olla kysymys. Jos on jotain miehen mielestä ei-niin-hyvää ruokaa, niin syö ihan minimiannoksen sitä.

Joskus ostaa kyllä itselleen herkkuja ja kaupassakin pyynnöstä kyllä joskus käy, muttei läheskään aina osaa tai tajua tuoda kaikkea tarpeellista. Vaikka olisi kauppalistakin.

Että joitain on vaan pakko rajoittaa, koska rahkeet ei riitä siihen että kaikki sais syödä niin paljon kuin vaan jaksaa.

Tämä olisi voinut olla minun kynästäni, uskomatonta!! Teille jotka sanotte, että oma syymme - miksi on minun syyni, jos miehestä on tullut tällainen??? Miksi se ei ole miehen oma syy? Miksi mies saa tehdä näin, mutta minä en saa rajoittaa häntä?? Vastaisiko joku?

Teille, jotka sanovat, että hanki isompi pakastin ja kattila - me ei kaikki asuta keskellä korpea, juu ei ole pääkaupungin pikkuasunnossa tilaa ylimääräiselle pakastimelle ja mega-kattiloille.

Mutta kysymykseen mihin piilotan toisen vuuan, ihan siis vaan jääkaappiin, vedän folion ympäri ja tungen sinne perälle. Ei mies ahmi jääkaapista kaikkea mahdollista, mutta kaiken ruuan mitä teen, hän syö loppuun jos se on esillä - vaikka itse olisin ajatellut että tästä nyt ainakin syödään kaksi päivää mutta ei se koskaan onnistu vaikka olisi tupla-annos. Puolet pitää kätkeä ja sitten onnistuu. IHan kuin mies ajattelisi, että se vuoka on vedettävä illalla loppuun oli mikä oli ;)

Mihin sä sen toisen vuoan piilotat?

sitä syödään kaksi päivää, niin sanon asiasta kyllä miehelle, koska muuten se syö kaiken ruuan riippumatta siitä paljonko sitä teen. Joskus teen kaksi vuokaa ja piilotan toisen, koska muuten siitä on rohmuttu sen verran ettei siitä jää seuraavaksi päiväksi muulle perheelle. Yleensä teen joka päivä ruuan juuri tämän ongelman takia, kun ruokaa menee loppujen lopuksi yleensä enemmän jos yritän tehdä samalla kahden päivän pöperöt - mies syö sitä toisenkin päivän satsia ja sitten pitää seuraavaksi päiväksi taas ostaa lisää ruokaa. Aina ei vaan jaksaisi kokata joka päivä.

Perheen ehdoton lempiherkku on makkarakeitto, jota yritän aina sillontällön tehdäkin. Ongelma on se, että kun tuon kaupasta ne aineet + tietysti paljon muuta ruokaa, niin soppaa valmistaessa makkarat onkin syöty. Vaikka kuinka sanon, että teen niistä keittoa, ja jääkaappi on täynnä ruokaa mitä SAA syödä, kunhan jättäisi makkarat keittoon, mutta ei, joka vitun kerta ne on kadonnut, ihan sama teenkö sopan puol tuntia makkaroiden oston jälkeen vai seuraavana päivänä. Se sitten vituttaa, kun on kaikki muut aineet kuorittu ja paloteltu kattilaan ja makkaraa hakiessa huomaa, että se on taas syöty. Nykyään olen oppinut sentään tarkistamaan ettei sitä makkaraa ole ennenkun aloitan.

Tästä asiasta riidellään taukoamatta ja isommin kun mistään muusta, ja toisin kun mies luulee, ei ole kyse pelkästään siitä vitun makkarasta, vaan siitä, että mies ei selvästikään kunnioita mua, mun toiveita, suunnitelmia ja pyyntöjä paskan vertaa, eikä edes sitä, että lapset saisi joskus sitä lempiruokaansa, vaan oma maha menee aina edelle.

Ja ennenkun joku kerkee sanoa että "osta enemmän sitä makkaraa" niin sekin on kokeiltu, ja kaikki makkara sieltä kaapista katoaa, eikä varmasti ole nälästä kyse. Pari viikkoa sitten kun oli edellinen tällainen tilanne, totesin, että en enää koskaan tee makkarasoppaa, enkä osta makkaraa, koska en yksinkertaisesti jaksa enää riidellä asiasta.

ja laputa ne. Toisen paketin lappuun "TÄMÄN SAAT SYÖDÄ" ja toiseen "TÄMÄ ON LASTESI HERKKURUOKAA VARTEN, RAIVO TULEE JOS TÄSTÄ OTAT". Jos tuo ei toimi, niin sitten ehkä kannattaakin luovuttaa.

Ihan sama ostaako sitä makkaraa 2 vai 12 pakettia ja vaikka mitä kiristystä uhkailua ja lahjomista yrittää, mies on ahtanut ne kaikki mahaansa ennenkun soppaa alan tehdä. Jostain syystä sitä makkaraa uppoaa vaikka 10 pakettia vaikka juuri olisi syöty. Pitäisi varmaan laittaa siihen makkarapakettiin joku hälyytin, mikä huutaa kun syötävä kun siihen koskee, niin pääsisin aina väliin ennenkun makkarat on masussa :)

T: se makkarasta taistelija

syö kanssa ruoan illan aikana vaikka sitä olisi miten paljon tahansa. Musta olisi ihan kohtuullista että kahdelta aikuiselta ja pieneltä lapselta jäisi isosta vuuasta seuraavaksi päiväksi mutta eipä juuri jää. Mies vetää ensihätään puolet heti kun aski on uunista ulos ja illan mittaan loput, hyvä kun saan lapsen kanssa syötyä.

Mies on ylipainoinen ja miettii aina kuinka pitäis laihduttaa ja alkaa karppaamaan. Useasti sanonkin että kannattaisi vähän miettiä niitä määriä mitä syö ennemmin kuin jotain erityisiä ruokavalioita.



En mitenkään pidä esimerkillisenä että niin sanotusti parempia osia syödään pelkiltään, eli lihat, kinkut ja juustot, mitä mies tekee jatkuvasti. Esimerkiksi jauhelihakastiketta ja lautasellinen ja pienen pieni lisuke.