Mun mies EI MENE baariin tai esim. yön yli reissuille ilma mua!!

Kirjoitus näyttää vähän ahdistavan paatokselliselta...

Juuri tuon takia liitot päättyvät.

menee tulevana viikonloppuna hotellireissulle ja firman pikkujouluun toiseen kaupunkiin. En halunnut lähteä mukaan.

Vaikka onkin jo yli 30v ja sitoutunut, saa silti olla omaa elämää. Ja se toimii nimenomaan, kun on sitoutunut.

Minä luotan mieheeni täysin. Ollaan oltu yhdessä jo 25 vuotta, naimisissakin 20 vuotta.



Joten minulla riittää luottamus myös päästää mies joskus työkavereiden tai muiden kaveriensa kanssa kapakkaan. Miesten kesken on mukava jutella joskus ilman naisia, jutut ovat erilaisia kuin naisten ollessa kuulolla.



Ihan samoin itse pidän siitä, että voin jutella parhaiden ystävättärieni kanssa ilman miehisiä kuulijoita. Voi jutella aiheista, jotka eivät miehiä kiinnosta ja tavalla, joka saattaisi miehistä olla vähän järkyttävääkin... mitään parisuhdesalaisuuksia en tietysti retostele, mutta naiseuteen kuuluu sellaisiakin intiimejä juttuja, joita ei tykkää ruotia miehensä kanssa.



Minusta ihmisessä - aviossa olevassakin - on monia puolia ja kerroksia. Vähän kuin sipulissa... on näivettävää, jos ne muut ominaisuudet pitää kuolettaa parisuhteen nimissä.



Minä olen äiti, vaimo, toimittaja, ystävä, tytär, sisar, ja vielä jotain itsenäistä ja niistä riippumatonta minääkin.

mulla jopa paljon.

ja siksi ollaan edelleen yhdessä.

mä taas en ymmärrä ollenkaan teidän tapaanne.

Tulisin hulluksi, jos en saisi koskaan olla liikenteessä yksikseni. Ja uskoisin, että niin tulisi myös miehenikin. Luottamus on kaiken ydin.

Kun itsetunto on hyvä, pystyy antamaan tilaa myös muille. Narsistisen persoonallisuushäiriön ihminen ei siihen kykene: Hän jyrää, kontrolloi ja vaatii ehdotonta kunnioitusta. Hänen kanssaan ei tehdä kompromisseja.



Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy usein sairaalloinen mustasukkaisuus ja toisen omistaminen. Kumppani ei saa elää vapaasti.



Narsistilla itsellään on eri säännöt. Hän voi käyttää rahojaan vapaasti ja tavata ystäviään aina kun huvittaa.



Narsistin rakkaus on omistavaa ja itsekeskeistä, sillä narsisti rakastaa toisessa vain oman kuvansa heijastumaa. Narsisti ei pysty antautumaan suhteeseen ja paljastamaan asioita itsestään. Hän haluaa omistaa toisen kokonaan ja sanella suhteen ehdot.



Mustasukkaisuuden voi sekoittaa romanttisuuteen. Hivelee itsetuntoa, kun toinen soittelee vartin välein ja haluaa tietää kaiken jokaisesta illasta omien kavereiden kesken. Toinen tietysti rakastaa, kun noin kovasti huolehtii.



Sairaalloisen mustasukkainen on kuitenkin narsisti, joka ei pysty jakamaan tunteita toisen kanssa. Hän kontrolloi ja vartioi. Narsisti ei pohdi suhteen etua vaan omaa etuaan.

Suhteeseen olen sitoutunut, mutta myös muut muut ihmiset, siis kaverit, ovat osa kokonaisuutta.



Olisi aika hassua sanoa ihmisille, joiden kanssa on opetellut kävelemään, että sori vaan, mutta nyt mun elämässä on vain perhe. Heippa vaan teille, tai voitte ehkä just ja just tulla kahville katsoo meidän ihania lapsia ja täydellistä suhdetta.



Viina ja rällääminen on sinänsä sivuseikka, mutta jotenkin se porukka on vain helpointa saada kasaan sinne baariin. Kukin tulee kun ehtii ja lähtee kun pitää. Yön yli reissuista sen verran, että jos kaverin karonkka menee yön yli, eikä ole lapsenvahtia, niin jättänkö menemättä, kun puoliso ei mukaan pääse vai menenkö yksin?

Meillä parisuhde perustuu luottamukseen. Siitä syystä uskallan väittää meidän perheemme pysyvän ehjänä todennäköisemmin kuin teidän, vaikka meillä käydäänkin ilman puolisoa viihteellä pari x vuodessa.

en käynyt koskaan missään ilman miestäni...ei ollut hyvä juttu..ensinnäkin kun ekan kerran halusin(5v seurusteltu) baariin ilman miestäni, oli luokkani päättäjäisbileet, niin siitäkös sota syttyi,mies oli sitä mieltä että olen menossa pettämään yms. Ja kun ero tuli,huomasin ettei mulla ollu enään niitä omia kavereita ollenkaan..



Nykyisessä suhteessani käydään miehen kanssa paljon yhdessä viihteellä, mutta käymme myös välillä erikseen omien kavereidemme kanssa.

Sitä paitsi sairaaloisesti mustasukkainen ei todellakaan välttämättä ole narsisti.

ole tarvetta roikkua toisessa 24/7/. Hyvin menee.

Kyl me mennään paljon miehen kanssa yhdessä, mut on ihana myös mennä välillä itsekin tyttöjen kesken. Sit saa rauhassa jutella erilaisista asioista, mitä sitten jos miehiä paikalla. Mieskin menee siis välillä miesten kesken jonnekin.



Eipä siinä yleensä mitään sellaista ole, ettei toinen saisi missään nimessä mukaan tulla. Usein vaan helpompi, että toinen jää sitten katsomaan lapsia kotiin ja menee sitten toiste itse.. :) Toimii meillä! Kyllä luottamusta pitää sen verran olla parisuhteessa! Eihän se muuten voi toimia!?



Etkö AP sitten tosiaan luota miehees sen vertaa että se sais miesten kanssa joskus ulkona käydä ihan keskenään? Kummalliselta kuulostaa!

luottamuspulaa toisiinne nähden?

tapaamaan sen jotakin vanhoja kavereita joiden kanssa en ole ollut koskaan missään tekemisissä. Tai jos mies kulkisi perässä kun olen viihteellä tyttökavereitteni kanssa.



Voisi olla meidän avioliitto koetuksella.

Aatella erään työkaverin vaimo antaa miehelleen, sen verran naurua, että mies saa lähteä pikkujouluristeilylle 24h, mutta vaimo lähteekin seuraavana aamuna 12h risteilylle ja tulee meidän kanssa samalla laivalla takaisin.



He ovat yli neljänkymmen, neljän lapsen vanhempia. Nyt pelätään kaikki, että heille tulee ero, kun mies on 24h perheeseen liittymättömissä menoissa, joista 12h ilman vaimoa ja äitinkin jättää lapsen 12h.

narsistista vinoumaakin.

En ole vielä kertaakaan kaivannut biletysöitä ilman miestäni. Niitä oli ihan ruhtinaallisesti ennenkuin tapasimme;-D

Meillä on niin vähän vapaa-aikaa, että todellakin käytämme sen yhdessä. Mies on käynyt ystäviensä polttareissa ja varpajaisissa. Minä olen käynyt ystävieni polttareissa. Aina olemme tulleet yöksi kotiin, kuskanneet toisiamme jne. Muutoin minulle riittää "omien" kavereiden tapaaminen päiväkahvien merkeissä. Yhdessä perheenä kyläillään, kahdestaan käydään merkkipäivinämme (tapaamisen ja häävuosipvät) ulkona syömässä, firman juhlissa, pikkujouluissa, ystävien kemuissa sekä kahdestaan karataan irti arjesta muutaman kerran vuodessa moottoripyöräreissulle, risteilylle tms yöksi tai kahdeksi nauttimaan toistemme seurasta!

T: vanhemmat 40v+36v, joilla

velvoitteina ovat lasten lisäksi maatila sekä normaalit täysipäiväiset kokoaikaiset vakituiset ansiotyöt.

Olemme molemmat hyvin sosiaalisia ihmisiä,

eli se, että emme käy yksin ravintolakierroksilla, risteilyillä jne., ei ainakaan johdu siitä, että olisimme erakkoluonteisia. Emmekä myöskään ole mustasukkaisia tai narsisteja. Rakastamme toisiamme, luotamme toisiimme! Miksi pitäisi olla jokin negatiivinen ominaisuus ihmisillä, ketkä viihtyvät aidosti yhdessä...ihmettelen vaan luettuani koko viestiketjun läpi!

ps. me myös vietittelemme ja soittelemme toisillemme työpäivän aikana; ollaan varmaan ihan sairasta porukkaa :-D)))

Mä en tajua suhteita, joissa ollaan muka yhdessä ja perheenä ja sitten molemmilla kuitenkin on omia TÄYSIN PERHEESEEN liittymättömiä menoja.

Jos ollaan naimisissa, niin silloin käydään viihteellä yhdessä kun päästään, ei erikseen, sehän on ihan sairasta! Vaikka ei petettäs, niin tarviiko siihen väkisin tyrkyttää mahdollisuuksia?

Mun mielestä siinä elämänvaiheessa kun ollaan yli 30 ja on lapsia, niin ei enää pidetä sellaista kavereiden kanssa pyörimistä ja omia menoja, joissa ainoa tarkoitus on juoda ja rälläillä. Ne jutut pitää jäädä nuoruuteen.

Näin meillä ja ehkäpä perheemme pysyykin ehjänä toisin kuin monella muulla nykypäivänä!

"vaikka ei petettäs, niin tarviiko siihen väkisin tyrkyttää mahdollisuuksia?" lause paljastaa koko homman. Et siis luota mieheesi, etkä ilmeisesti itseesikään kun kaikki omat menot ovat mahdollisuuksia pettää.

No, mutta. Kukin toki taplaa tavallaan. Kirjoituksestasi päätellen olet enemmän mustasukkainen kuin perhekeskeinen.

Meilläkin suhde perustuu luottamukseen ja naimisissa ollaan. Rakkaus on toki ykkönen, mutta ei ole mikään järki olla suhteessa jos toiseen ei luota. Itse tiedän itsestäni että en petä, en ole sellainen joka tuottaa tieten tahtoen pahaa olo toisille. Mieheeni taas luotan, ja tiedän ettei hänkään ole pettävää tyyppiä.

Meillä on kuitenkin erilaiset ystävämme, mies ei oikein ymmärrä minun kaveripiirini juttuja ja minä taas en tule miehen lähimpien kavereiden kanssa toimeen, joten luonnollisesti ollaan "viihteellä" erikseen.

Eikä kyllä hirveästi baareissa viihdytä, jos mennään "viihteelle" niin yleensä ollaan jossain mökillä kaveriporukalla.

Uskon että se pieni ero puolisosta vapaa-aikanakin tekee vain hyvää.