Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksinhuoltajuus on perseestä:
22.11.2011 |
Kun jääkaappi on tyhjä, on kauppaan mentävä aina itse, vaikka sitten oksennustaudissa tai kuumeisen lapsen kanssa. Kun lapsen vuoksi on revettävä kahteen paikkaan yhtä aikaa, ei voi milloinkaan edes pyytää ketään tilalleen uimahyppykerhon päättäjäisiin tai koulukuraattorin palaveriin. Kun maailman murheet syöksyy syliin, on ihan yksin niiden kanssa. Kun työvuorolistalla komeilee oma nimi jouluaattona ja -pyhinä, tietää, että lapsi viettää joulua yksin. Kun haluaa harrastaa jotain tai mennä illalla jonnekin, pitää aina erikseen hankkia lapselle paikka. Kun pyykkikone hajoaa, on uusi hankittava taas ihan itse ilman apuja. Kun haluaa siirtää sohvan, saa varoa vahingoittamasta selkäänsä ja lattiaa, koska se huonekalu on siirrettävä yksin...
Kommentit (25)
paljon on myös kiinni omasta asenteesta. Arjen pyörittäminen yksin on mielestäni tottumiskysymys enkä ainakaan itse koe sitä ongelmaksi tai edes hankalaksi - kaikkeen tottuu kun on pakko :)
Rankinta mielestäni tässä on se henkinen yksinäisyys lasten suhteen: ei ole toista jakamassa niitä iloja ja suruja, pohdintaja lasten asioista vaan kaikki pohdinnat ja päätökset pitää tehdä yksin. Kauppareissu tai sohvan siirto on tuon rinnalla pikkujuttu.
Ei tietenkään ole herkkua ne tilanteet kun itse on yli 40 asteen kuumeessa ja samaan aikaan lapsi kärsii vuosisadan oksennustaudista ja puolet oksennuksista osuu muualla kuin pyttyyn tai ämpäriin...Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että olen eronnut, vieläpä ihan omavalintaisesti. Ero oli helpotus sekä minulle että lapsille ja elämänlaatumme parani eron myötä paljon.
Olen myös lähes totaaliyh - lasten isä tapaa lapsiaan ehkä kerran kaksi vuodessa (eikä silloinkaan kuin max. 24h).
Yh olen ollut jo 7 vuoden ajan, joten jonkinlaista kokemusta asiasta jo on.
mies 15 vuoden jälkeen keksikin, ettei häntä enää huvita tää juttu. Ja löysi huomattavasti nuoremman naisen, jonka kanssa kaikki olikin paljon kivempaa.
Itseasiassa muuten on mennyt hyvin, mutta minua myös surettaa tuo henkinen yksinäisyys lasten suhteen. Sitä ydinperhettä en valitettavasti saa koskaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jääkaappi on tyhjä, on kauppaan mentävä aina itse, vaikka sitten oksennustaudissa tai kuumeisen lapsen kanssa.
>> Tai soitettava sukulaisille tai muille yksinhuoltajille, että voitko auttaa, olemme sairaana. Jokainen yh tietää kuinka kurjaa tuo on, joten ovat tikkana valmiita auttamaan.
Kun lapsen vuoksi on revettävä kahteen paikkaan yhtä aikaa, ei voi milloinkaan edes pyytää ketään tilalleen uimahyppykerhon päättäjäisiin tai koulukuraattorin palaveriin.
>> Tai soittaa kummeille tai muille yksinhuoltajaystävilleen tai sukulaisille, että nyt ois tarve avulle.
Kun maailman murheet syöksyy syliin, on ihan yksin niiden kanssa.
>> Tai voi soittaa ystäville, kavereille tai tutuille ja jos ei kukaan vastaa, voi sivistyneesti päivitellä sitä facebookissa ja saada edes vähän myötätuntoa tai kirjoittaa vaikka aaveelle.
Kun työvuorolistalla komeilee oma nimi jouluaattona ja -pyhinä, tietää, että lapsi viettää joulua yksin.
>> Tai valita sellainen duuni, missä ei tehdä pyhinä töitä. Itse vaihdoin alaa, kun musta tuli yj ja hankin toimistotyön. Jos sitä ei halua tehdä, voi soitta suvulle, että otatteko yhden pienen juhlijan lisää.
Kun haluaa harrastaa jotain tai mennä illalla jonnekin, pitää aina erikseen hankkia lapselle paikka.
>> Tai ottaa lapsi mukaan tai pyytää naapureilta, lapsen ystäviltä tai omilta ystäviltä, että ottavat leikkikylään.
Kun pyykkikone hajoaa, on uusi hankittava taas ihan itse ilman apuja.
>> Ks. edelliset vastaukset.
Kun haluaa siirtää sohvan, saa varoa vahingoittamasta selkäänsä ja lattiaa, koska se huonekalu on siirrettävä yksin...
>> Muut yh:t auttaa aina, kuten ystävät, veli, muu suku, naapurit jne. jne.
Olen ollut 10 vuotta yh ja kolunnut yh-olohuoneet, minulla on ystäviä ja olen muutenkin avoimesti aina auttanut muita sekä tutustunut ilomielin lapsen tarha- ja koulukavereiden vanhempiin. Suosittelen etsimään aktiivisesti ystäviä muista yksinhuoltajista, koska yh ei koskaan jätä toista yh:ta pulaan. Kannattaa myös pitää aktiivisesti yhteyttä ystäviin, kummeihin ja sukuun eikä voivotella yksin!
Eikä jäädä tuleen makaamaan ja vaipua epätoivoon.
Lähipiirissä ei yh:tä ole eli heiltä ei saa apuja. Perheelliset ystävät eivät tunnu tajuavan miten hankalaa jotkut asiat ovat, esim olisi ihan kiva että lasten kummit ottaisivat lapset joskus pyytämättä kylään. Minä saisin omaa aikaa ja lapset näkisivät kummejaan. Mutta ei, aina pitää pyytää, se on rasittavaa.
Kun jääkaappi on tyhjä, on kauppaan mentävä aina itse, vaikka sitten oksennustaudissa tai kuumeisen lapsen kanssa. Kun lapsen vuoksi on revettävä kahteen paikkaan yhtä aikaa, ei voi milloinkaan edes pyytää ketään tilalleen uimahyppykerhon päättäjäisiin tai koulukuraattorin palaveriin. Kun maailman murheet syöksyy syliin, on ihan yksin niiden kanssa. Kun työvuorolistalla komeilee oma nimi jouluaattona ja -pyhinä, tietää, että lapsi viettää joulua yksin. Kun haluaa harrastaa jotain tai mennä illalla jonnekin, pitää aina erikseen hankkia lapselle paikka. Kun pyykkikone hajoaa, on uusi hankittava taas ihan itse ilman apuja. Kun haluaa siirtää sohvan, saa varoa vahingoittamasta selkäänsä ja lattiaa, koska se huonekalu on siirrettävä yksin...
lisäksi vastaat yksin kaikesta lapseen liittyvästä, niistä huolista ja murheistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jääkaappi on tyhjä, on kauppaan mentävä aina itse, vaikka sitten oksennustaudissa tai kuumeisen lapsen kanssa. Kun lapsen vuoksi on revettävä kahteen paikkaan yhtä aikaa, ei voi milloinkaan edes pyytää ketään tilalleen uimahyppykerhon päättäjäisiin tai koulukuraattorin palaveriin. Kun maailman murheet syöksyy syliin, on ihan yksin niiden kanssa. Kun työvuorolistalla komeilee oma nimi jouluaattona ja -pyhinä, tietää, että lapsi viettää joulua yksin. Kun haluaa harrastaa jotain tai mennä illalla jonnekin, pitää aina erikseen hankkia lapselle paikka. Kun pyykkikone hajoaa, on uusi hankittava taas ihan itse ilman apuja. Kun haluaa siirtää sohvan, saa varoa vahingoittamasta selkäänsä ja lattiaa, koska se huonekalu on siirrettävä yksin...
vai miten se nyt menikään....
jaa, mä en kyllä allekirjoita mitään noista. Kyllä mä yhden sohvan siirtelen ihan yksinkin ja kaikki lasten kouluun liittyvät asiat olen tähänkin asti hoitanut yksin. Kauppareissut hoituu helposti jne.
Mulla on myös vapaa-aikaa nykyään paljon enemmän kuin ennen. Mies ei tykännyt että missään kävin, nykyään vähintään joka toinen vkl vapaa. Eikä tarvitse tapella kenenkään kanssa mistään.
Ja ihana miesystävä löytyy, josta saan ne parhaat palat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etipä joku sohvaperuna niin loppuu tuokin ruikutus.
T: YH joka tyytyväinen osaansa
Yksinhuoltajuus on valinta.
Valitsinko siis väärän miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajuus on valinta.
Valitsinko siis väärän miehen?
joku leski ja itse asiassa useampiakin leskiä. Kukaan ei näytä olevan eronnut. :=)
Ei tartte hoitaa kuin itsensä ja lapsensa. Jes!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajuus on valinta.
Valitsinko siis väärän miehen?
joku leski ja itse asiassa useampiakin leskiä. Kukaan ei näytä olevan eronnut. :=)
se erokaan ole aina oma valinta. Yksinhuoltajuus voi olla valinta, muttei oma. Kettingin nokassako jotkut ajattelee parisuhteen pysyvän kasassa? Kovin on mustavalkoista ajattelua tämä "yksinhuoltajuus on valinta".
Yksinhuoltajuus on valinta.
Valitsinko siis väärän miehen?
joku leski ja itse asiassa useampiakin leskiä. Kukaan ei näytä olevan eronnut. :=)
Koska oikeasti meitä leskiä on myös joukossa. Uskon ettet pysty edes kuvittelemaan miltä tuntuu jäädä yksin 3 lapsen kanssa, ilman minkäänlaista tukiverkkoa. Noh, siitä on nyt selvitty ja olen ylpeä että selvisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on itsellä hyvä asenne ja ystäviä. Mulla ei ole mitään noista ongelmista. Päinvastoin, kun erosin hävisi pikkuhiljaa kaikki katkeruus ja viha elämästäni. Mies oli aina huonolla tuulella, aiheutti vain ristiriitoja lapsenkasvatuksessa ja ihmiset luuli, että hänestä oli jotain apua. Kun jäin totaalisesti yksin, sain apua kaikkialta ja aloin luoda omia kivoja menoja muiden kanssa, joilla on lapsia eikä miestä tai esim. mies matkoilla. Elämäni parani 100 %, kun pääsin jatkuvasta arvostalusta ja ikävästä ilmapiiristä kotona. Lapsi on tosin nähnyt isäänsä liian vähän, mutta siihen en ole minä syynä vaan isä muutti ulkomaille. Alusta asti sanoin, etten tule ikinä kieltämään tapaamisia päinvastoin edesauttamaan niitä, mikäli vaan voin.
Yksinhuoltajuus vapauttaa ja maistuu mannalta, teemme mitä meitä huvittaa ja meillä on kivaa.
Näkyy asenteissa:- yh elää tuilla, yh ei maksa itse lapsen päivähoitoa, yh roikkuu epätoivon vimmalla kaikkien vastaan tulevien miesten lahkeissa, yh bailaa kaikki yöt, yh on alkoholisti, yh on syypää kaikkien parisuhdeongelmiin kun näyttää moista mallia. Ai niin ja yh on mielenterveyspotilas ;) Siinäpä muutama malliksi !!
Näkyy asenteissa:- yh elää tuilla, yh ei maksa itse lapsen päivähoitoa, yh roikkuu epätoivon vimmalla kaikkien vastaan tulevien miesten lahkeissa, yh bailaa kaikki yöt, yh on alkoholisti, yh on syypää kaikkien parisuhdeongelmiin kun näyttää moista mallia. Ai niin ja yh on mielenterveyspotilas ;) Siinäpä muutama malliksi !!
Yksinhuoltajuus vapauttaa ja maistuu mannalta, teemme mitä meitä huvittaa ja meillä on kivaa.
[/quote]
Ilmankos meitä jotkut kadehtii:)
en minä missään asenteissa mitään ole nähnyt, tai sitten mua ei vain kiinnosta :)
T: 5
valitkaa paremmin ja vaalikaa. sille ei mitään voi jos toinen kuolee nuorena, se on kamalaa. ..
paljon on myös kiinni omasta asenteesta. Arjen pyörittäminen yksin on mielestäni tottumiskysymys enkä ainakaan itse koe sitä ongelmaksi tai edes hankalaksi - kaikkeen tottuu kun on pakko :)
Rankinta mielestäni tässä on se henkinen yksinäisyys lasten suhteen: ei ole toista jakamassa niitä iloja ja suruja, pohdintaja lasten asioista vaan kaikki pohdinnat ja päätökset pitää tehdä yksin. Kauppareissu tai sohvan siirto on tuon rinnalla pikkujuttu.
Ei tietenkään ole herkkua ne tilanteet kun itse on yli 40 asteen kuumeessa ja samaan aikaan lapsi kärsii vuosisadan oksennustaudista ja puolet oksennuksista osuu muualla kuin pyttyyn tai ämpäriin...
Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että olen eronnut, vieläpä ihan omavalintaisesti. Ero oli helpotus sekä minulle että lapsille ja elämänlaatumme parani eron myötä paljon.
Olen myös lähes totaaliyh - lasten isä tapaa lapsiaan ehkä kerran kaksi vuodessa (eikä silloinkaan kuin max. 24h).
Yh olen ollut jo 7 vuoden ajan, joten jonkinlaista kokemusta asiasta jo on.