Uskottomuus, mitä tehdä?

ongelma tuossa on tosiaan se, jos tämä kaverimies kertoo miehellesi. Kuinka todennäköistä se on?

Väitit, että toimit tiedostamatta, kun päädyit paneskelemaan vierasta miestä, joka imarrellen lässytti ja kertoi kaiken, mitä itsekeskeisyydessäsi halusit kuulla. On uskomatonta, miten voit puolustella toimintaasi itsellesi ja vetoamalla johonkin teini-iän hyväksikäyttöön.



Ota vastuu teoistasi. MIehelläsi on oikeus tietää, ettet kontrolloi tekemisiäsi, vaan päädyt ensimmäisen _tutun_ imartelijan sänkyyn. Anna miehellesi valta tehdä tietoisia päätöksiä parisuhteenne jatkosta. Valehtelu ja pettäminen levahtavat jossain vaiheessa naamallesi, eikä miehesi taida kysyä silloin terapeuttisi mielipidettä.

Sehän on vallan kätevä peruste: petän, koska parisuhteeni voi sen jälkeen paremmin. Ainoa ongelma tuossa on se, ettei miehesi tiedä tästä ajattelutavastasi.



Et selvästikään ajattele miestäsi yksilönä vaan oman elämäsi statistina, jonka suhteen teet päätöksiä kysymättä miehesi mielipidettä. Mitä mieltä miehesi on ollut pettämisestä? Kai te siitä olette teoreettisella tasolla keskustelleet?

Oletteko sopineet jotain miehesi kanssa siitä, mikä on pettämistä ja miten haluaisitte tulla kohdelluksi, jos mieli tekee sänkyyn jonkun vieraan kanssa?

Tänään ilmeisesti taas astetta huonompi päivä...



Välillä käy mielessä, että jos kertoisinkin asiasta miehelleni, ja ottaisin seuraukset vastaan, en tiedä mitä se hyödyttäisi missään vaiheessa, tuntuu vaan että asia paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin...



Ystävyyteni erään henkilön kanssa on päättynyt ja tänään hän on koko päivän pistänyt tekstiviestiä toisensa perään, jossa haukkuu minua. Hän ei tiedä tästä. Tulee niin yksinäinen olo, enkä tiedä kuinka selviän...



en tiedä lainkaan kuinka selviän tästä kaikesta. En osaa rentoutua hetkeäkään, en ole osannut sitä moneen vuoteen. On niin yksinäinen ja arvoton olo, vaikka tiedän että mieheni arvostaa ja hän on tässä. En tiedä kuinka kestäisin sen, että aiheuttaisin hänelle sitä tuskaa tosta asiasta, mutta en tiedä itse kuinka selviän kun pelkään päivittäin, että joku päivä hän ei vain tulekaan kotiin.



Tuntuu että elämä hajoaa käsiin. Miten olette ne jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista, selvinneet? Miten tälläisestä selviää? Entä parisuhde jos kerronkin hänelle? Niin paljon haluaisin vaan vastauksen kaikkeen, niin paljon haluaisin vaan en tiedä... kadota.



ap

Johan nyt ap:n kaltaisia pissapäitä tulee joka suunnalta! Mistä tollasia ihmisiä sikiää?! Jos suhde ei toimi kumppani jätetään ennen vieraisiin lähtöä - eipä tulis tollast katumusta!! Tuntuu et jokaseen johon törmää on nähny tai kokenu pettämistä/pettäny. Törkeä teko!! Ei tartte kyllä ap:n ees yrittää antaa itselleen anteeks. Kärsiköön!

Ja sinäkö olet täydellinen, virheetön? Etkä muuten tainnut lukea pidemmälle sen jälkeen kuin luit ap:n pettäneen miestään. Hän kun ei ainakaan minun mielestäni ole millään lailla pissapää, vaan tehnyt inhimillisen virheen!

Haluatko, että tiedät ikuisesti olevasi epärehellinen miehellesi? Kai ymmärrät, että suhteessanne on pettämisestäsi lähtien ollut iso inhottava salaisuus? Mille miehesi suhde sinuun perustuu - luottamukselle, kunnioitukselle, arvostukselle? Ansaitseeko hän tulla petetyksi ja huijatuksi, ilman, että hän voi itse tehdä päätöksen miten haluaa edetä?



Oletko ap valmis antamaan miehesi salasuhteen/panon anteeksi, jo se tulisi ilmi?



Tärkeät asiat vielä: käytittekö kondomia tämän panosi kanssa? Oletko vältellyt sen jälkeen seksiä miehesi kanssa? Kannattaa varmaan odotella muutama kuukausi syrjähypyn jälkeen, sillä esimerkiksi visvasyylä ja herpes voivat tarttua vaikka kondomia käyttäisikin ja muuta sukupuolitaudit leviävät myös tehokkaasti kun kännissä vielä sohlaa. Tämänkin vuoksi miehelläsi on oikeus tietää.

Sinä tulet aina tietämään valheesi ja se ei voi olla vaikuttamatta väleihinne.





Itse kerroin suhteestani ja se sai mieheni huomaamaan, että jotain on tehtävä, ennen kuin eroamme. Nyt suhteemme on tiiviimpi kuin koskaan. En ikinä olisi voinut elää salaisuus tunnollani. Se ei ole mielestäni edes rakkautta, jos ei kerro noin isoista asioista puolisolleen.

Sitä mä tässä just mietinkin, en haluaisi ikuisesti olevani epärehellinen miehelleni, tämä salaisuus on aivan liian inhottava ja iso... Hän rakastaa minua yli kaiken. Hän luottaa minuun ilmeisimmin, koska ei ole koskaan epäillyt mitään. Kunnioituksesta ja arvostuksesta.. En tiedä sillä saralla on minulla korjattavaa, en välillä näe sitä kunnioitusta ja arvostusta oikein, mutta nykyään uskallan puhua näistä tunteistani. Hän ainakin näin sanoo olevan...



En pysty niin objektiivisesti sanomaan mitä tekisin, mutta luulisin ainakin sitä ajatellen, että mikäli on jäänyt yhteen kertaan, voisin antaa sen anteeksi mikäli näen hänen katuvan. Olisin tietty loukkaantunut ja vihainen, mutta halukas tietämään syyn siihen, miksi minä en riittänyt? Tai mikä oli vialla hänessä, minussa, meissä ennen pettämistä, jotta asia voidaan korjata.



Käytimme kondomia, ja heti kun tajusin tämän, kävin lääkärissä testeissä, jotka olivat puhtaat.



En ole vältellyt seksiä mieheni kanssa sen jälkeen, ja se tuntuu välillä inhottavalta. Hän on mies, jolle seksi ei ole iso ja merkityksekäs asia, ja hän ei usein halua. Olen tottunut tähän ja ollut siihen tyytyväinen, kuitenkin välillä tuntenut itseni arvostetuksi vain seksin jälkeen, ennen tätä pettämistä siis. En tiedä juontaako juurensa hyväksikäytöstä.

En ollut "Kännissä", olin juonut yhden siiderin, mies yhden kaljan. En ole koskaan ollut kännissä.



Pelkään aivan äärettömästi sitä tuskaa minkä hänelle aiheutan. Toivoisin että meidän suhteemme voisi olla parempi sen jälkeen ja hän voisi joskus vielä luottaa minuun, ja rakastaa minua.



Pelkään aivan äärettömästi että tämä kaikki murenee käsiin, mitä minä sitten teen? Entä jos mieheni edellisen tyttöystävän pettäminen jätti niin syvät arvet, että hän ei jaksa elää enää?



Entä jos hän haluaakin jatkaa sen jälkeen niinkuin edellisensä kanssa... Olen jälleen kerran hukassa, masentunut, itken vaan enkä jaksa edes syödä mitään.



Hänellä on tulossa syntymäpäivät ja tässä on joulukin tulossa, missä vaiheessa mä edes kertoisin asian, miten mä sen kertoisin? Miten voin tehdä asian mahdollisimman niin ettei hän koe sitä tuskaa niin suurena, ettei hän syytä itseään?



ap

Olet ap huono vaimo.

Siis et ilmeisesti vaan halua kertoa, mitä täysin selvin päin teit miespuolisen tuttusi kanssa???



Sitä sanotaan selkärangattomuudeksi. Kukaan ei kuole siihen, että tulee petetyksi tai jätetyksi. Anna miehelle edes mahdollisuus valita millaisen naisen kanssa hän haluaa elämänsä jakaa. Nyt et ole rehellinen etkä edes voi olla avoin.



Kertominen tapahtuu ihan niin, että avaat suusi ja sanot miehellesi suoraan, että olit sängyssä X:n kanssa ja kadut asiaa ja pyydät anteeksi.



Mies on aikuinen ja sinäkin ilmeisesti iältäsi olet. Aikuiset ihmiset kohtelevat toisiaan niin, että aito luottamus on mahdollista.



Salaisuudet mädättävät suhteen sisältä päin.

Ei sukupuolitaudeista kaikki näy missään testeissä, etkä taida rehellisesti arvioiden olla käynyt testeissä muutenkaan. Hiv:kin näkyy testeissä vasta kuuden kk päästä, joten sitä et ainakaan ole testauttanut. Visvasyylä (kondylooma) ja herpes voivat pulpahtaa esiin milloin vain, vaikka kuukausia tartunnasta ja ne eivät näy testeissä jos eivät ole aktiivivaiheessa.

Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi kertoa tästä. Vaan siitä, että pelkään suunnattomasti mieheni puolesta, hänen tunteidensa puolesta. Pettämisen jälkeen olen vaan rakastunut häneen syvemmin ja tietoisesti tiedän, että en tee sitä koskaan toiste. Tajusin oman virheeni.



Mies on pari vuotta vanhempi ja minäkin vähän päälle parinkymmenen.



Pelkään että hän syyttää itseään, näkee itsensä huonona... hän on tähän mennessä nähnyt itsensä huonona ihmisenä, ja ei ole pitänyt itsestään. Vasta nyt on osannut katsoa tulevaan ja alkanut pitää itsestään, arvostamaan itseään. Sen romuttaminen, mieheni itsetunnon romuttaminen? Sitä en haluaisi tehdä...



ap

näkyy kyllä jo kolmen kuukauden päästä. Älkää nyt kuitenkaan syöskö ap:ta aivan epätoivon tilaan. Mitä mieltä se terapeuttisi ap siis on?

Taitaa olla kovasti itsetunnon kohottamistarvetta apllä, se on ikävää kumppanille, joka saa kokea pettämistä egon hivelyn vuoksi.



Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voit edes olla rehellinen miehellesi.

Et näemmä huomaa, miltä tuo kertomuksesi ulkopuolisista vaikuttaa. Ei sen miehen mielenterveys totuudesta hajalle mene.



Kummallista, miten pettureilla on aina ihan samat perustelut ja jopa ylevä käsitys omien tekojensa hyvyydestä. Kas näin käänämme valehtelun ja pettämisen suhteen eduksi.

mieheni ei ole huomannut mitään. Käyttäydyin silloin oudosti, olin masentunut ja itkuinen. Ennen ja jälkeen tapahtuman. Häiden jälkeen olen ollut onnellinen...



Hivin testautin, tulokset tulivat viikko sitten. Vaikka tämä kaverimies sanoikin olevansa puhdas, oli käynyt testeissä, en luottanut häneen niin paljoa, että olisin vain uskonut puheet.



Olemme selvinneet paljosta vaikeasta, ja nyt vasta lähtenyt menemään ylämäkeä... nyt vasta mieheni uskaltaa katsoa tulevaan ja suunnittelee innoissaan kaikkea. En haluaisi rikkoa häntä täysin...



ap

sitä mieltä että välttämättä pitäisi kertoa, mutta onhan osa tuosta kertomattomuuden halusta sitäkin, ettet halua miehesi jättävän sinua? Sitä mä ainakin itse varmaan eniten pelkäisin.

En ole keksinyt syitä, en tekosyitä tai selitellyt. Myönnän tehneeni virheen, ja tämän virheen takia en haluaisi häntä rikkoa. Hän tulee tuntemaan itsensä huonoksi, hän tulee tuntemaan tuskaa.



Psykoterapeuttini mielestä miehelleni ei kannata kertoa ja turhaan satuttaa. Hän on sitä mieltä, että olen vielä tunnelukoissa vanhoista tapahtumista ja sen vuoksi ajoin itseni siihen tilanteeseen. Itse olen sitä mieltä että olin heikko ja itse virheen tein, ei siitä ole muita syyttäminen. Hän on sitä mieltä että en saisi syyttää itseäni ja vihata itseäni näin paljon asian takia. Hän on sanonut että teemme töitä sekä sen vanhan asian että tämän pettämisen selvittämiseksi itselleni ja sen eteen, että voin joskus arvostaa itseäni niin että näen myös muiden arvostuksen.



Diagnoosinani oli traumaperäinen stressihäiriö ja masennus. En kuitenkaan vieritä syytä näiden niskaan. Mun teossa ei ollut mitään hyvää, mun ensimmäinen virhe joka johti tähän tilanteeseen oli se etten puhunut miehelleni tunteistani ja suljin ne mieleeni, ja sitä mukaa ne tunteet söivät omaa itseni arvostusta sisältäpäin, niin etten nähnyt sitä enää mieheltäni, en keneltäkään muultakaan, ennenkuin tuli tämä toinen joka kertoi juuri kaiken mitä halusinkin kuulla, ainoana vaans e, että olisin halunnut nämä kuulla mieheltäni, enkä keneltäkään muulta, näin jälkeenpäin ajatellen.



Millä lailla mä suojelen itseäni tässä? Mun mielestä mä kärsin, ja oon jopa sairaalla tavalla tyytyväinen siihen että kärsin. En tiedä miten hän reagoi, en tiedä miltä asia hänelle tuntuu ja tietämättä tätä asiaa pelkään sitä mitä oma paljastukseni hänelle aiheuttaa.



ap

Pelkään tässä kaikkea. Tuntematonta.

Pelkään mitä teen miehelleni paljastuksellani. Pelkään mitä hän tuntee.

Tottakai luonnollisesti pelkään myös sitä, että menetän hänet.



Toisaalta haluaisin kertoa, mutta pelkään sitä, mitä tapahtuu kertomiseni jälkeen miehelleni, suhteellemme, kaikille yhteisille unelmille, koska miehelläni ei ole muita unelmia.



ap