Lue keskustelun säännöt.
Te, kenellä on parisuhteessa omat rahat:
09.11.2005 |
Miten homma on toiminut sitten, kun on tullut lapsi/lapsia ja toinen (yleensä tietysti nainen) joutuu olla jonkin aikaa pois töistä tienaamasta?
Kyselen sen takia, että meillä on miehen kanssa omat rahat (molempien tahdosta) ja hyvin on toiminut, koskaan ei olla rahasta riidelty, molemmilla suht samansuuruinen palkka. Mitään todella tiukkaa jakoa tyyliin " tuo on minun ostama omena ja tuo on sinun maitopurkki" ei harrasteta, lainanlyhennykset ja laskut ollaan hoidettu omilta tileiltä suurinpiirtein puoliksi.
Mikä on kokemuksenne, tuleeko omista rahoista ongelma lasten myötä, kun toinen ei enää pystykään tienaamaan rahaa samoin kuin toinen?
Kommentit (83)
Olen monesti korjannutkin että MEIDÄN. Ei ymmärrä eroa... Mitä voi tuollaisen kanssa tehdä? Ongelmat tuli vasta kun tuli lapsi (siis rahasta). Koskaan en ole mitään mieheltä pyytänyt/rahaa saanut. Ja maksan kaiken muun perheessä paitsi asuntolainaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullista, että raha näyttelee noin suurta osaa perheessä...
mies vaan naimisiin tilipussinsa kanssa, jos ei ymmärrä että lasten elatus kuuluu molemmille.
ja vaimo sitten saamaan palkkaa mieheltään lastenhoidosta.
kyllä on elämä yksinkertaista, kun ei ole rahanahneutta perheessä!
mulla aika pieni äitiyspäiväraha mutta onneks vanhemmat auttaa! mun mies on tosi tarkka rahoistaan, ei esim. maksele mitään mun kuukautissiteitä yms. kaikki kauppakuitit kerätään, sitten kuukauden lopussa katotaan niistä lapsen ja henkilökohtaset tavarat pois ja loppusumma jaetaan tasan. mies ei osallistu lapsen vaatehankintoihin tms, ruuista on luvannut maksaa puolet sitten kun lakkaan imettämästä vaikka sanookin että se 100e pitäs kyllä riittää vauvan kuluihin. asuntolaina ja muut juoksevat kulut myös puolitetaan, jos mun rahat ei siinäkuussa riitä niin mies tekee mulle velkakirjan ja saan maksaa sitten kun taas pystyn. kyllä mun mielestä ihan toimiva systeemi, se vaa harmittaa että ei mulla oo kyllä äippäloman jälkee varaa jäädä kotii:(
Me ollaan yksikkönä perhe ja meillä on yhdet rahat joilla lähinnä minä maksan kaikki laskut ja teen kaikki hankinnat. Ja minä siis olen kotona ja mies töissä. En voisi kuvitella eläväni miehen kanssa joka vielä naimisiin menon (?) ja lasten saannin jälkeen lajittelisi rahoja sen mukaan kuka ne on tienannut. Meillä oli lähestulkoon yhteiset rahat heti seurustelun alusta ja kun muutettiin yhteen rahoista tuli täysin yhteisiä.
Hän kuvittelee että asunto on yksin hänen ja maksaa sitä mielellään. Muistaakin mainita (riitojen yhteydessä) että jos tulisi esim ero on hänellä sentää oma talo (omat rahani mennyt perheen elättämiseen, ruuat, bensat autoon, vaatteet, lapsen KAIKKI tarvikkeet yms). Itse olen nyt siis hoitovapaalla ja rahoitan kaikki säästöilläni (en todellakaan pystyisi maksamaan muuten kaikkea).
Täytyy vielä sanoa että kyllä sapettaa monesti tämä äärimmäisen tarkka jako (miehen puolelta... Itse kannan hänelle kotiin mm. hiustuotteetkin kampaajalta näin esimerkkinä. Eli en todellakaan jaksa alkaa pilkun n**jaksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on noin tarkka rahoista, pistä se maksamaan enemmän ruoasta kun se kuitenkin syö enemmän... Näissä asioissa kannattaa iskeä miehen omilla aseilla takaisin, sillä ei ole siihen mitään nokan koputtamista!
Miellä on erilliset tilit ja laskuja maksaa se joka ehtii. Koska minulla on suuremmat tulot, ostan suuremmat ostokset (lasten pyörät, lumilaudat, huonekalut jne). EI mitään ongelmaa, miksi pitäisi olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoastaan henk.koht. tavarat/asiat kumpikin maksaa ite esim. siteet, auton kulut (molemmilla oma auto),vaatteet yms.muuten kaikki puoliksi.vuokra, ruoka,kodin vakuutukset,sähkö,lapsen tavarat yms....
talvet ja esimerkiksi leipoo kaiken leivän. Sille saa ihan tyrkyttää rahaa eikä meinaa millään huolia. me säästettiin aika tavalla ennen vauvalomia, joten ois millä mällätä, mutta kun se ukko ei tarvii niin ei tarvii.
terv. 2, joka kirjoitti, että kotihoidontuella ostellaan (mies ostaa) ruuat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka maksoi 10 000¿ maksoin siitä puolet (mies takasi mulle lainan). Olen siis hoitovapaalla ja remontti oli miehen mielestä tarpeellinen ja pakko. Osallistun siis KAIKKEEN, paitsi talon lainan lyhennykseen (on hänen nimissään).
Järkyttävää!!!! Kyllä on ihmisten itsekkyys huipussaan!!! Näistä vastauksista saa sen kuvan, että äiti on yksin tehnyt lapsen ja vapaaehtoisesti jäänyt töistä pois ja se on voi voi kun ei tule samanlaista palkkaa kun on kotona. Eli nainen joutuu luopumaan omasta elintasostaan lapsen takia, mutta mies ei??!!
Ja " on ihan toimiva systeemi" että avioliitossa kirjoitellaan velkakirjoja toisille ja puolitetaan kaikki kuitit. Minkälaisten idioottien kanssa te oikein elätte?
Kyllä perheen yhteiseloon kuuluu se, että lapsi ja hänen tarpeistaan huolehtiminen kuuluvat kummallekin vanhemmalle. Niin taloudellinen kuin henkinen huolehtiminen. Ja jos toinen satsaa enemmän siihen henkiseen puoleen (hoitaa lasta kotona) niin kyllä toisen taloudellinen panostus pitäisi olla suurempi.
Jos äidiltä on rahat loppu niin sanotteko lapsellenne että et nyt saa uusia kenkiä koska äidillä ei ole rahaa ja isän ei kuulu sinun menoja maksaa niin saat olla pienissä kengissä. En voi uskoa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies olit öissä ja mä jäin melkeen heti äitiyslomalle. sain minimi äp-rahan mutta kaikki jaettiin puoliksi. lainasin mm. vanhemmiltani jossei muuten riittänyt. sitten mä menin töihin ja yllättäen mies jäi työttömäksi, alkoikin vaatia että mun pitäisi maksaa enemmän kun kerran olen töissä. sain oppisopimustyöstäni minipalkkaa mutta suostuin. mies ei myöskään suostunut hoitamaan lasta kotona joten maksoin hoitomaksun itse. autosta hän ei suostunut enää maksamaan mitään, koska käytin sitä työmatkoihin ja kauppakäynteihin yms. myöskään lapsen kuluihin, mihinkään niistä, ei osallistunut koska lapsilisä maksettiin minulle. hänellä oli varaa käydä ulkona ja ostella muotivaatteita kun minulla taas työssäkäyvänä ei ollut koskaan rahaa edes mennä kahville ystävieni kanssa. myös kotityöt tein itse, miestä jos pyysi siivoamaan hän yleensä soitti paikalle äitinsä jolta sitten sain kuulla kuinka laiska olen jne. kun aloin odottamaan toista lasta, mieheni vaati minua tekemään abortin koska meillä ei ole kuulemma varaa(!). nyt mies on ex, elatusmaksutaina myöhässä ja kun lapset menevät hänelle, minun on annettava ruuat ja vaipat mukaan. mutta parempi silti näin...
Erona vain se, että jos minulla oli erääntyviä laskuja ja tilillä nou rahaa, niin mies siirsi sinne. Lisäksi mies alkoi pitämään kotona purkissa " käteiskassaa" mistä sain ottaa aina kun tarvitsin.
Eli siis käytännössä rahat muuttui yhteisiksi. Nyt olen jäämässä toiselle äitiyslomalle, joten mulle tulee vielä rahaa omallekin tilille, mutta sitten kun jään sen jälkeen toistaiseksi kokonaan kotiin, niin mun tili joutaa lakkautettavaksi. En minä mitään tee sellasella tilillä, jonne tulee 300 euroa kuussa. Saman tien voidaan nostella samalta tililtä.
Meillä tilannetta helpottaa se, että molemmilla on luottamus, että toinen ei tuhlaile. Niinpä asiasta ei ole tarvinnut keskustella, kerran mies vain sanoi, että voitais siirtyä yhteiseen tiliin. Eihän senkään oo mitään järkeä siirrellä rahoja koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muuten laskut ym. suht´puoliksi. Molemmat pärjätään tällä systeemillä hienosti tuloillamme. Säästöönkin jää. Ja lapsilisät menee erilliselle lapsen nimissä olevalle tilille.
Ei miehiin tepsi tuollaiset " me ollan perhe" -jutut. Sanotte miehelle, että lapsen menot pitää maksaa puoliksi ja vaaditte miestä osallistumaan menoihin. Miehen pitäisi maksaa oikeastaan enemmän jos nainen hankkii kaikki tavarat ja kuluttaa aikaa siihen.
Missään tapauksessa ei saa antaa miehen maksaa asuntoa vain itselleen ja pitää sitä omassa nimissään! Tai sitten tietenkin, jos mies maksaa myös puolet ruokakuluista ym. Mutta ei muuten! Pitäkää huolta siitä, että asunto on molempien nimissä. Jos pääoma on ollut suurempi miehellä asuntoa hankittaessa, omistuksen voi jakaa myös sen suhteen. Mutta on tärkeää, että mies ei saa kartutettua omaisuttaa samalla kun te naiset huolehditte juoksevista kuluista!!
Parempi on hoitaa kaikki arkimenot yhdessä, ruoasta lyhennyksiin. Perustatte yhteisen tilin, johon kumpikin laittaa yhtä paljon rahaa ja kaikki ostokset tehdään tältä tililtä pankkikortilla (on näyttää tositetta siitä mihin rahat on menneet). Jos mies ajelee omia ajojaan autolla, niin sitten ostaa bensat omilla rahoillaan, muuten voi ostaa yhteiseltä tililtä. Aikuiset ostaa tietty omat vaatteensa omilla rahoillaan.
Kova kovaa vastaan, ei miehiin muu tepsi. Lapsen vaatteissakin mies tarttee konkreettisia perusteluja, että kato nyt, nämä haalarit on pienet ja nämä kengät myös. Ja vaihtovaatteita pitää olla jne.
Vierailija:
mulla aika pieni äitiyspäiväraha mutta onneks vanhemmat auttaa! mun mies on tosi tarkka rahoistaan, ei esim. maksele mitään mun kuukautissiteitä yms. kaikki kauppakuitit kerätään, sitten kuukauden lopussa katotaan niistä lapsen ja henkilökohtaset tavarat pois ja loppusumma jaetaan tasan. mies ei osallistu lapsen vaatehankintoihin tms, ruuista on luvannut maksaa puolet sitten kun lakkaan imettämästä vaikka sanookin että se 100e pitäs kyllä riittää vauvan kuluihin. asuntolaina ja muut juoksevat kulut myös puolitetaan, jos mun rahat ei siinäkuussa riitä niin mies tekee mulle velkakirjan ja saan maksaa sitten kun taas pystyn. kyllä mun mielestä ihan toimiva systeemi, se vaa harmittaa että ei mulla oo kyllä äippäloman jälkee varaa jäädä kotii:(
Vierailija:
Omituisia miehiä joillakin jotka painostaa töihin.Miten voitte olla
sellaisten miesten kanssa? En voi ymmärtää! Mun miehellä on
paljon paremmat tulot,mutta ei ole koskaan painostanut mua
töihin (hoitovapaalta),eikä pidä mua siivellä eläjänä.Enkä itsekään
koe olevani mikään loinen.Meillä on kolme lasta ja olemme PERHE.
Lässyn lässyn. Mitäpä jos miehesi haluasi tuosta noin vaan jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin? Veikkaampa, että ei menisi montaa päivää kun alkaisit painostaa häntä töihin. Onhan se helppoa paasata yhteisistä rahoista kun ei niitä joudu itse tienaamaan.
Naisella on yhtä lailla vastuu perheen elatuksesta kuin miehelläkin. Jos molemmille ei sovi, että toinen on kotona, niin sitten molemmat töihin. Et sinäkään miestäsi elättelisi, joten turha odottaa sitä toiseltakaan.
minä en ainakaan suostuisi kustantamaan sitä että mieheni makoilisi kotona.jos ei tee työtä, ei syö. olen jäämässä äitiyslomalle itsekin vain kolmeksi kuukaudeksi ja säästänyt jo etukäteen noita kuukausia varten. ei tulisi mieleenikään elää mieheni rahoilla!
Miksi sitten lastenhoitajille maksetaan tästä " työstä" palkkaa? Sehän on vain makoilua!
Jos mieheni olisi halunnut pitää sijastani hoitovapaan, niin totta kai olisin hänet " elättänyt" . Todennäköisesti seuraavan kohdalla mies pitääkin jonkinlaisen pätkän hoitovapaata, sillä sen lisäksi että hän osallistuu lapsen menoihin mielellään (eli meillä on yhteiset tulot ja yhteiset menot) hän toivoo saavansa joskus kokea sen " ykkösvanhempana" olon. Olemme ajatelleet, että minä menisin seuraavalta töihin niin, että mies pitäisi sen " isäkuukauden" ja sen päälle muutaman kuukauden hoitovapaata.
On kuulkaa hiukan eri asia irtisanoutua töistä muuten vaan kuin jäädä äitiyslomalle! Olette hiukan käsittäneet asiat väärin. Mutta ei kai siinä mitään, antakaa vaan miesten polkea teitä. Mikäs siinä on ollessa. Totta kai se on siistiä, että mies kasvattaa omaisuuttaan ja elää leveästi ja te lasten kanssa venytätte penniä ja mietitte, kuka sukulainen lainaisi talvihaalariin rahaa...Tai miten saatte lyhennettyä lainaanne miehellenne. Onhan tuo reilua, totta kai!
Vierailija:
Miten niin YKSIN? Jos mies maksaa perheelle katon pään päälle (lainanlyhennykset, lämmityksen jne), auton (ei mikään pieni menoerä) sekä suurimman osan laskuista ja naiselle jää ostettavaksi ruoat, onko se kohtuutonta? Mieshän maksaa silloin HUOMATTAVASTI ENEMMÄN perheen menoista!