Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin puuttua naapurien alituiseen huutamiseen lapsilleen?
21.11.2011 |
Olemme asuneet uudessa taloyhtiössä parin kuukauden verran, ja talossa onkin paljon lapsiperheitä (tämä oli kriteereitämme kun muutimme tänne, vanhassa talossa kun olimme ainoa lapsiperhe).
No nyt kuitenkin olen eka ihmetellyt ja nyt kauhistellut, kuinka yhdessä perheistä KOKO ajan rääytään lapsille. Huuto alkaa joka päivä n. 8 aikaan ja loppuu 23 maissa. Ja siis AINA kuuluu kolinaa/huutoa jos meiltä on radio/tv pois päältä. Nyt tosiaan kauhistellut koska huuto ei ole semmosta "normaalia" komentamista, vaan äiti rääkyy ja kirkuu näille lapsille ihan jatkuvalla syötöllä. En osaa oikein sijoittaa, että mistäpäin nämä äänet tulevat, tiedän että meidän alakerrassa asuu perhe jossa 3 poikaa, kuten myös viereisessä asunnossa, mutta jotenkin tuntuu että nämä äänet tulisivat ylhäältä. En osaa sanoa kuka siellä asustaa enkä oikein kehtaa mennä ovikelloakaan soittelemaan.
Tulee vaan niin paha mieli aamusta alkaen kuunnella tuota meteliä, koska tuntuu että jos huuto on noin pahaa, ollaankohan siellä tukassakin kiinni? :/ Pihalla en juuri perheitä näe, vaikka itse siellä leikimmekin. Alakerran perhettä tapasin pikaisesti talkoissa mutta kauheasti emme jutelleet.
Mitä tämmöisessä tilanteessa? Kun on jotenkin tosi paha fiilis tuosta metelistä, mutta en voi asiaan puuttuakaan? Ahdistaa ajatella jos siellä on yksinhuoltajaäiti kolmen rasavillin pojan kanssa hermot aivan palaneena, tai sitten joku mielenhäiriöinen joka myllyttää lapsiaan. Kun sisälle ei pysty näkemään, ainoastaan kuulemaan metelin ja itkun seinien läpi.
En tiedä pitäiskö ottaa asia puheeksi lenkkisaunassa huomenna, jos joku talon vanhemmista rouvista tietäisi tästä? Mutta kun en sitten haluaisi leimautua narisijaksi / kyttääjäksi. Äh, tee niin tai näin...
Kommentit (8)
lappu ilmoitustaululle! Kirjoitat siihen jotain, että huuto on TODELLA häiritsevää, mutta myös kiusallista. Eikä varmasti tee hyvää lapsillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos pelkkää huutoa ilman fyysistä väkivaltaa niin onko se kiellettyä?
Joillain ihmisillä on outo tapa aina huutaa lapsille. Pienistä asioistakin pitää huutaa pää punasena.
Tämä naapuri ei kyllä varmaan tajua, että huuto kantautuu naapureihin. Saattas rauhottua jos tietäs tämän. Ja onhan se pienille lapsille kurjaa, jos äiti aina räyhää :(
Mene ensi kerralla rappukäytävään kuulostelemaan tarkemmin, mistä se räyhääminen kuuluu. Voihan sitä ottaa puheeksi jonkun kauemmin asuvan kanssa, mutta jos se äiti on lenkkisaunassa kun otat asian puheeksi, niin nolaat hänet julkisesti. Parempi puhua ihan kahdenkesken. Haluatko valittaa hänelle äänistä vai korjata hänen kasvatustyyliään?
Huutaminen voi olla henkistä väkivaltaa, ainakin jos on jatkuvaa, jokapäiväistä...ja millä tyylillä huudetaan, onko se vain kieltämistä vai huudetaanko samalla satuttavia ja loukkaaviaa asioita lapselle. Se on niin suhteellista, jotkut perheet on myös niin kovaäänisiä, että hiljaisemmasta ihmisestä heidän elämöinti voi kuullostaa järkyttävältä.
Lastensuojeilmoituksen voi tehdä, mutta sun on tiedettävä mistä ääni tulee ja oltava aivan varma.
Ei perhe tukitoimiin joudu, mutta hiljaista tulee varmasti, kun ilmon teet.
Meillä ei ole rappukäytävää, joten ulos huuto ei niinkään kantaudu vaan lähinnä seinien sisällä, sivuun, alas ja ylöspäin. Tuo lappu ilmoitustaululle on ihan hyvä idis, sen voisinkin toteuttaa.
Lenkkisaunassa ei näy kuin kolme talon vanhaa mammaa, ja heistä kukaan ei kyllä ole taaperoikäisten äiti :) Ovat asuneet ikuisuuden tässä taloyhtiössä.
Ja myös yhdelle kommentoijista; sehän tässä on kauheeta, kun miettii että onko siellä fyysistäkin väkivaltaa, kun huuto on noin kovaa? Joskus vielä 23 jälkeen kolisee niinkuin heiteltäsiin laatikoita seiniin jne.
Alakerran rouvan näin 3 pojan kanssa tuossa lähikaupassa taannoin ja KOKO ajan pojat kitisivät (nuorin ehkä vuoden, juuri oppinut kävelemään, vanhin ehkä eskari-ikäinen), ja äiti heille tiuski ja valitti. Pojat olisivat tietty jotain karkkia halunneet ja äitin viimeisimpiä kommenteja oli "karkkia en todellakaan sulle anna, kotona näet mitä annan sulle!". No, varmaan semmosta uhoamista enemmänkin, kun oli pitkä kassajono jne, mutta ei silti kyllä naurata yhtään.
Vielä kun nyt näitä kampiksia kotiväkivaltaa ja kovakätistä lastenkasvatusta vastaan, niin en tiedä käynkö itse jotenkin herkillä? Ja kun tulemme tosiaan talosta jossa ei naapureilla ollut lapsia, niin en tiedä että ylireagoinko tässä nyt kun taas "elämisen ääniä" kuuluu. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvää, mistä kuuluu ja ilmoita tai tarjoa apuasi. Kaipa tämä aika selvä tapaus moraalisesti on.
ei mekään pumpulissa asuta, vaan kyllä meilläkin lapsia komennetaan ja he leikkivät ja kiljahtelevat ja ääniä syntyy, mieskin on suhteellisen kovaääninen, kuten itsekin olen. Eli en ole semmonen "haluan totaalihiljaisuutta taloon, kiitos!" -tyyppi, vaan tottakai saa kuulua että naapurit ovat elossa. Mutta alituinen rääkyminen, kolina, itku, huuto, komennus, jotenkin tosi kylmää kuunneltavaa.
Alue: Aihe vapaa
meilläkin naapurissa tällaista, toisinaan. Todella ikävää sitä huutoa on kuunnella, kun kuuluu niin selvästi. Ei kannata puuttua, ellei ole pakko.