Lue keskustelun säännöt.
onko kehitysvammainen sairas?
19.11.2011 |
sairaathan syövät lääkkeitä? miulla on lievästi kehitysvammainen sisko. Nuorempana harrasti urheilua, luki, kirjoitti ja AJATTELI. Meni kehitysvammaisten kouluun, hermostui huonetoverilleen ja tukisti häntä. sai lääkkeitä rauhoittuakseen. sai lisää lääkkeitä että ei tulisi menkkoja, nehän ovat sotkuisia ja hankalia. muutti kehitysvammaisten asuntolaan, sai lisää lääkeitä ettei olisi niin omapäinen. pissi vahingossa housuun joten lisää lääkettä ettei enää tekisi niin. nyt useita eri lääkkeitä käytössä, siskoni lihonnut n. 20 kg, kirjoittaa enää huonosti eikä ajatus oikein kulje. minusta tämä surullista! PITÄÄKÖ kehitysvammaisen olla ajattelematon kasvi että hoitaminen olisi helpompaa??
Kommentit (21)
ja tuntuu aika uskomattomalta, että yhdestä kastelusta lääkitää tai yhdestä hermostumisesta.
Tiedätköhän asioiden oikean tolan? Minkälaista se siskosi elämä oikeasti on siellä asuinpaikassa? Eihän hän varmaan käyttäydy samalla tavalla, kun sinä olet vierailulla.
Itse juuri perjantaina vaihdoin 16-vuotiaan kanssa puhtaat vaatteet päälle,kun pissa tyli housuun. Hänelle käy silloin tällöin näin, eikä kukaan puhu lääkitemisestä.
Raivokohtauksiakin pitää olla usein, että lääkitään. Se on ihmiselle itselleenkin rankkaa, jos ei mahda tunteilleen mitään, vaan ääripäät vaihtelevat koko ajan. Riemu on liian herkässä samoin kun ne negatiiviset tunteet.
Mutta ei lääkitystä nyt sentään aloiteta yhden raivokohtauksen takia. Kyllä niiden tarvii olla toistuvia ja sellaisia että henkilö satuttaa itseään tai muita niissä tai rikkoo tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaus oli varmaan jonkinlainen provo.
T: Kehitysvammaisen nuoren miehen äiti
eivät asu laitoksessa ja käytä lääkkeitä, ellei nyt satu liitännäissairautena olevan epilepsiaa diabetesta tms.
Lievästi kehitysvammaiset asuvat yleensä yksin tai asuntolassa ja käyvät vähintään suojatyössä.
Tämä avaus on ihan höpöhöpöä.
T. Erityisopettaja
Täytyy sanoa, että ei ole höpöä. Näin voi käydä.
En ole ap, mutta itselläkin on lievästi kehitysvammainen sisko. Muutama vuosi sitten sisko lääkittiin aivan tukkoon. Kai lääkitykseen oli alunperin jotain syytäkin, mutta se oli aivan järjetön lääkitys. Joka sitten jouduttiin yksityisen lääkärin toimesta purkamaan. Multa meni luottamus erityishuoltopiirin lääkäreihin.
Siskolle yritettiin aikoinaan antaa lääkitys, ettei menkkoja tule. Siskolle lääkitys ei sopinut ollenkaan, sekosi aivan täysin. Ei nukkunut eikä ymmärtänyt normaaleja asioita enää yhtään. Lääkäri kiukutteli meille, että kun ei haluttu jatkaa että pitäisi totuttaa haittavaikutuksiin että ne lievenevät ajan myötä. Juu, toinen sekoaa päästään, ei todellakaan jatketa.
Nyt painoa on tullut vuoden aikana 20 kiloa lisää. Vuosi sitten aloitettiin mieltä tasaava lääkitys, joka voi nostaa painoa rutkasti. Tässä mietin, että lääkitykselle täytyisi jotain tehdä. Paino on jo aivan epäterveellisellä tasolla.
Kiinnostaisi oikeasti tietää, mitä lääkkeitä kehitysvammaisille annetaan asuntoloissa. Ja saavatko niitä kaikki. Siskolla ei ollut mitään lääkityksiä ennen asuntolaa muuttoa.
kehitysvammaisuuden. Kehitysvammainen voi olla terve tai sairas ihan kuten muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lääke aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia ja taas niitä hoidetaan uusilla lääkkeillä.
Kun olisi joku kunnon lääkäri joka olisi todella kiinnotunut työstään ja potilaistaan. Ei tarvittaisi noita kaikkia lääkkeitä. Itse jos mulla olisi läheinen tuolliasessa oravanpyörässä veisin jollekin yksityiselle lääkärille ja opeteltaisiin kaikki alusta. En suostuisi laitosten lääkehoitoon.
kaltaisesta kehitysvammaisten ylilääkitsemisestä on kirjoitettu paljonkin "sydän paikaltaan" -blogissa. www.sydänpaikaltaan.blogspot.com .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppo lähettä joku asuntolaan ja itkeä vauva palstalla kuinka kävi. Ottaka hommat käsiin, hoitaka itse rakkaan siskonne!
On helppo lähettä joku asuntolaan ja itkeä vauva palstalla kuinka kävi. Ottaka hommat käsiin, hoitaka itse rakkaan siskonne!
Sitä on kuule helppo puhua, kun ei tiedä tästä maailmasta mitään. Enkä täältä sympatiaa tai empatiaakaan odota. Mitä on kommentteja täällä seurannut, täällä lyödään lähinnä kahta enemmän päälle.
Mutta jos nyt joku vastaavassa tilanteessa ymmärtäisi, että pitää etsiä vertaistukea. Tukiliitosta neuvoja, muilta kehitysvammaisten läheisiltä neuvoja.
Siskon kohdalla ajatuksena oli, että hänkin saa itsenäistyä samoin kuin minä. Minä olin muuttanut jo pois kotoa, kun hän muutti asuntolaan. Ensimmäinen asuntola oli hyvä paikka. Sitten ei vain homma toiminutkaan siellä. En jaksa tässä sen enempää selittää kuvioita. Ensimmäisen asuntolan jälkeen on mennyt välillä todella huonosti, välillä vähän paremmin. Välillä on voimaton olo, kun ei tiedä, mikä olisi hyvä ratkaisu. Omasta mielestä hyvä asuntola ja läheiset lähellä. Kehitysvammaisella oma koti ja mahdollisuus tavata omia sukulaisiaan ja tuttaviaan niin kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Minulla on vaikeavammainen tyttö, vasta 7 vuotias, mutta en voi edes kuvitella, että jätäisin hänet jonkun armolla lääkitettäväksi. Minä olen perehtynyt lapseni sairautta ja voisin sanoa, että tiedän monista asioista enemmän kuin lääkäri. Olemme tavanneet kokeiluhaluisia lääkäreitä, jotka ilman syytä ovat olleet valmiita antamaan kaikenlaisiä lääkkeitä. Viimeinen sana on kuitenkin meidän!!! En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta ainakin minä en ajo sivutta lapseni oman mukavuudeni vuoksi, vaikka se maksaisi minulle työni ja kaikkea muuta kivaa elämässäni.
18:lle.
On hiukan eri asia, kun kyseessä on lapsi, joka on vanhempien hoidossa. Kuin jos on kyseessä kehitysvammainen aikuinen ihminen, jolla on vanhemmat jo kuolleet. Muut sisarukset ovat maailmalla, heillä on omat perheet. Kenen eteen silloin teet kaikkesi? Omien lasten, kehitysvammaisen siskosi, itsesi, kuka menee edelle? Voin sanoa, että syyllisyyttä olen kokenut koko elämäni siitä aiheesta, että minulla on kehitysvammainen sisko. Aina on ollut olo, että jotain pitäisi enemmän yrittää tehdä. Kun minä en jaksa, kukaan muu ei tule tilalle. On muitakin sukulaisia, mutta he ovat vielä hampaattomampia kuin minä siskon asioiden kanssa. Osa ei ole halunnut tässä eri vaiheiden välissä edes nähdä, että jotain olisi pielessä.
Kun kehitysvammainen ei enää ole lapsi, vaan 18-vuotias, hän on juridisesti aikuinen itsellinen ihminen. Hänellä on itsemääräämisoikeus. Siihen vedotaan helposti, ettei minun siskona tarvitse tulla siskoa koskeviin palavereihin. Sisko on aikuinen, hänen asiansa eivät kuulu edes lähimmälle omaiselle. Pariin palaveriin on jätetty kutsumatta, vaikka nimenomaan olen sanonut, että haluan olla mukana. Jos taas pääsee palavereihin, on vaikea sanoa yksin vastaan, jos olet eri mieltä, kun vastassa on "asiantuntijoita".
Nyt onneksi hän on paikassa, jossa omaisillakin ON merkitystä ja katsotaan tärkeiksi ihmisiksi.
Joten annan vinkin sinulle. Nyt kun sinulla on pieni lapsi. Huomioi muutkin lapset kuin vaikeavammainen tyttösi. Vaikka muut lapset eivät sitä näyttäisi, moni asia voi vaivata heidän mieltään eivätkä uskalla ottaa sitä puheeksi esim. siinä pelossa, että pelkäävät kuormittavansa väsyneitä vanhempia enemmän omilla murheillaan. Älä sulje muita sukulaisia pois elämästänne. Heitä tarvitaan silloin tyttösi elämässä, kun et enää itse ole elossa. Moni aikuinen kehitysvammainen jää yksin, kun vanhemmat kuolevat, etenkin jos heillä ei ole muita sisaruksia. Heillä ei ole läheisiä välejä muihin sukulaisiin. Muut sukulaiset voivat tuntea itsensä myös ulkopuolisiksi puuttumaan kehitysvammaisen elämään, jos eivät ole lähimpiä omaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tarinaasi ja tiesin heti mistä on kysymys.
Itse olen tuskaillut tuon kehitysvammaisten ylilääkityksen kanssa jo vuosia. Onnellisia ne hyväosaiset kv:t, jotka saavat asua kotonaan molempien vanhempien hoidossa ja valvonnassa. Meidän 35v. kv-tytär on joutunut olemaan jo 20vuotta kv:ien "KUNTOUTUS"SAIRAALASSA. Sinne joutuessaan hän oli vielä lievästi vammainen. Hänellä oli monia taitoja, jotka "kuntoutus" on kemikaaleillaan(yli 20 kpl/vrk) onnistunut hävittämään: mm. uiminen, hiihtäminen, polkupyörällä ajo, tietokoneen käyttö, itsenäinen matkustaminen kotilomille yleisillä kulkuvälineillä, kirjoitustaito, kaupassa käynti, pankkikortin käyttö jne. Oleellisen tärkeä muisti on tuhottu lähes täydellisesti.
Kun tietämättömänä ja kokemattomana luovutin aikoinaan lapseni laitoksen huostaan ajattelin lapsellisesti lapseni vielä palaavan vapaaseen yhteiskuntaan ja itsenäiseen elämään kykenevänä.
Tilanne näyttää toivottomalle.
Kehitysvamma on ja pysyy,lääkittiinpä sitä tai ei! Harvat kv:t elävät kovin vanhoiksi. Yhteiskuntamme pitää siitä huolen.
Suomessa kv:isia ei saa tappaa heti. Sen sijaan heitä pidetään laitoksiin säilyttettyinä ja huumattuina, kunnes heidän elimistönsä ei enää kestä sitä armotonta myrkkykuormaa, jonka piti "kuntouttaa".
Asioista ei puhuta oikeilla nimillä. Laitoksille on annettu oma tehtävänsä:eristää kv:t pois ihmisten silmistä ja tuhota kemiallisesti pikkuhiljaa(ettei voitaisi puhua murhista). Vanhemmilla(myös minulla aluksi) on turhan ruusuinen kuva laitoshoidosta.
Meillä lapsen äiti kieltäytyi asumasta enää tyttärensä kanssa yhdessä. Sosiaaliviranomaiset taas eivät voineet hyväksyä että tytär asuu oman isänsä kanssa. Tarvittiin kuulemma "normaalin perheen malli".
Vastoin minun ja myös tyttäreni tahtoa yrittivät 2 kertaa niitä perhesijoituksia. Surkeita epäonnistumisia!
Ja sitten vain laitokseen tuhottavaksi!
Kuka vastaa näistä rikoksista? No ei ainakaan hoitohenkilökunta eikä psykiatrit(Mengelet), hehän kai saavat menettelytapaohjeensa muualta. Onhan tiedossa, että lääkäreiden virheet korjaa hauturi.Ulkopuoliset(lasten vanhemmat) eivät koskaan pääse näihin salattuihin asioihin sisälle.
Koska en ole päässyt näkemään lapseni "kuntoutuksen" myönteisiä tuloksia, kielteisyys ja katkeruus on osani.
Nimim:"onnellinen ja kiitollinen 35v:aan kv:n isä"
p.s. tarinaa ja kokemuksia 35:lta riitäisi vaikka kirjan verran. tämä vain lyhyesti.
Mutta kehitysvammaisuuteen kuuluu paljon liitännäissairauksia ja -oireita, joita on hyvä hoitaa ihan iinä kuin normaaliälyiselläkin.
Jos ihmisellä on virtsankarkailua, raivonpuuskia tai tarvetta hoitaa runsaita kuukautisia, on oikein antaa niihin lääkkeitä elämänlaadun parantamiseksi.
Mutta kehitysvammaisuuteen kuuluu paljon liitännäissairauksia ja -oireita, joita on hyvä hoitaa ihan iinä kuin normaaliälyiselläkin.
Jos ihmisellä on virtsankarkailua, raivonpuuskia tai tarvetta hoitaa runsaita kuukautisia, on oikein antaa niihin lääkkeitä elämänlaadun parantamiseksi.
eikä silloin anneta lääkkeitä.
yhden ainoan herpaantumisen takia. Mikä se lääke nyt sitten ikinä onkaan.
Ei kehitysvammainen välttämättä sairas ole, mutta laitoksissa on tapana hoitaa terveitäkin lääkkeillä.
Kyllä kuukautisiin on muutakin hoitoa kuin lääkkeet. Myöskään raivonpuuskien hoito lääkkeillä on kyseenalaista ja ensin pitäisi miettiä, voisiko niitä hillitä jollakin muulla tavalla.
Virtsankarkailuun on keksitty vaipat, ei välttämättä tarvitse lääkettä, varsinkaan jos niistä tulee sivuvaikutuksia.