Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olemme eronneet, mutta en kehtaa kertoa siitä kellekkään.

Vierailija
19.11.2011 |

En edes vanhemmilleni. Jotenkin nolottaa kun kaikki meni pieleen. Kertokaa vinkkejä miten rohkaisen itseni ja kerron. Oonko mä ainoa tällainen?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
19.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun exä ei kertonut kenellekään, ei vanhemmilleen, ei kavereilleen, ei kenellekään. Varmaanakin meni yli vuosi, ennenkuin kertoi läheisilleen erostamme.

Mä kerroin heti äidilleni (IISO VIRHE ;)), mutta meni mullakin muutama kuukausi, ennenkuin kerroin ystävilleni. Tosin tuo viivytys johtui lähinnä siitä, että asutaan eri paikkakunnilla, enkä halunnut kertoa puhelimessa tai ainakaan missään naamakirjassa.

Kukin tavallaan, lopultakin se ero on sinun ja exäsi (+ mahdollisesti lasten) asia. Tarviiko siitä koko maailmalle tiedottaa, jos ei tunnu luontevalta asiasta puhua.

Vierailija
2/6 |
19.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli tosi vaikea kertoa ETUKÄTEEN että aion erota, siihen meni monta vuotta. Ja sitten kun olin valmis eroamaan, niin se lopullinen sinetti oli lähinnä ilmoitusluontoinen asia.

Ymmärrän sua. Mutta aattele, sitten se on vielä nolompaa, jos ootte olleet erossa jo iät ajat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
19.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää on vaivannut mua tosi paljon, lohduttavaa että jollain muulla sama tilanne. Kerron sitten kun siltä tuntuu. ap

Vierailija
4/6 |
19.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan läheisille kerroin. Vaikeampaa on ollut tiedottaa kaikille muille ja tuntea itsensä epäonnistuneeksi kerta toisensa jälkeen. Sitä on kestänyt useampi vuosi, eivätkä kaikki sukulaiset ja tuttavat vieläkään tiedä, kun ei ole tullut luontevaa tilaisuutta kertoa. Osa ehkä tietää exän kautta tai muuten ja välttää minua siksi. Toinen surkea tilanne on, kun uusi tuttava kohteliaasti kyselee, onko perhettä. Siihen on vaikea vastata rehellisesti puhumatta erosta.

Vierailija
5/6 |
19.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotin, että vanha sairas äitini kuolisi, että en tuottaisi hänelle tuskaa eron takia. Hän piti miestäni kuin omana poikanaan ja suri tietysti lasten takia. Hän siis ei kuollut, ennenkuin olin jo eronnut.

Lisäksi lapset jäivät isän kanssa uuteen omakotitaloon asumaan, kun itse muutin yksiöön. Halusimme molemmat, että lastem koulu ja kaveripiiri säilyy. Kävin vuoden verran laittamassa iltaruuat ja siivoukset heidän luonaan. Se oli minullekin henkireikä, kun ahdisti niin vietävästi olla kerrostalokopperossa.

Häpesin kaupassa yksin ilman sormusta, tuntui, että kaikki huomaavat, että olen yksinäinen. Itkin joka päivä. Se oli ihan kamalaa, kunnes pääsin jaloilleni ja ostin oman pikku mökin, jonne lapset mahtuivat yöpymään ja pääsin itse ulos puuhailemaan.

Tsemppiä.

Vierailija
6/6 |
19.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne luulee että asuu edelleen entisen miehensä kanssa. Tosin asuu samalla kylällä kuin ennenkin, mutta uuden miehen kanssa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kuusi