Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyötyä on neuvolan voimavara-keskustelusta?
19.11.2011 |
Mitä konkreettista hyötyä on siitä, että vastaa rehellisesti ja avoimesti kaikkiin niihin kysymyksiin parisuhteesta ja seksielämästä raskausaikana ja synnytyksen jälkeen? Tarkoitan sitä voimavara-lomaketta, jossa kysytään kaikkea mahdollista parisuhteen tilasta.
Viimeksi kun avauduin ongelmistamme (minun näkökulmastani) toisen käynnin yhteydessä lääkäri käski minun tukkia turpani, haukkui minut käynnin päätteeksi asennevammaiseksi ja kehotti menemään psykologille! Mitä helvetin hyötyä sellaisesta psykologille lässyttämisestä on yksipuolisesti, jos parisuhteen toista osapuolta ei saa millään mihinkään parisuhdeterapiaan, kun ei hän käy edes neuvolassa? Ikinä neuvola ei ole ollut suoraan yhteydessä mieheeni sen enempää lapsen isänä kuin puolisonanikaan, vaan tiedonvälitys isälle jätetään minun harteilleni.
Toista kertaa en ole ajatellut avautua ja harkitsenkin tällä kertaa parisuhteen ongelmien peittelemistä, jos niiden kertomisesta ei ole minulle mitään muuta kuin lisää mielipahaa.
Eli, jos parisuhdeongelmia paljastuu, niin mitä sitten? Ei se lääkäri pysty tekemään asioille kuitenkaan yhtään mitään.
Toiseksi haluaisin tietää, mitä seuraa siitä, jos minä saan tarpeekseni enkä jaksa käydä enää neuvolassa kuuntelemassa kaikkea sitä sontaa ja utelua yksityiselämästäni lapsen terveystarkastusten ohessa. Minua ei auta yhtään hyvät parisuhdeneuvot, jos tarkoituksena on, että minä puhuisin niistä miehelleni kotona, jos tätä ei kiinnosta. Ongelmahan on aina minussa - lääkärinkin mielestä!
Miksei noihin parisuhteen voimavarat -käynteihin velvoiteta molempia osapuolia? Kuitenkin sinne menee aina vain se vanhempi, joka yleensäkin käyttää lasta neuvolassa...
Kommentit (22)
Jos lääkäri on KÄSKENYT TUKKIMAAN TURVAN sä olet käyttäytynyt todella asiattomasti,kiroillut,uhkaillut,kiristänyt tms.
En ollut tehnyt mitään noista, ellei hän laskenut asiattomaksi sitä, että vastasin lopulta hieman yksityiskohtaisemmin hänen kysymykseensä, että "mitä kuuluu". Se lääkäri ei ainakaan halunnut kuulla sen päivän ongelmaani. Jos ei ole aikaa kuunnella potilaan huolia, ei pidä alkaa kysellä 15 minuutin vastaanotolla syvällisiä kysymyksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse (neuvolaterveydenhoitajana) ajattelen, että voimavarakartoituksesta on hyötyä ainakin näin:
- Usein miehet eivät halua keskustella tällaisista asioista (voi tietysti jollain pariskunnalla olla toisinpäinkin), neuvolasta lähetetty lomake antaa sille keskusteluhaluisemmalle osapuolelle ikäänkuin valtuutuksen saada ottaa puheeksi sellaisia asioita joita ei muuten saisi. Ei sitä vain tule helposti arjen keskellä kysyneeksi miten toinen jaksaa, mitä ajattelemme parisuhteesta, tunteeko toinen olonsa varmaksi vanhempana... tai miettineeksi itsekään miten on. Saati kertoneeksi sitä toiselle! Uskonkin, että useimmille se suurin hyöty on, että hetken aikaa keskitytään yhdessä siihen "mitä meille kuuluu".
- Joskus on hyvä ymmärtää itsekin, että oikeasti elämässä on kuormittavia ja hankalia asioita, niinkuin nyt vaikka se isovanhempien asuminen kaukana. Että se olisi hankalaa KENELLE TAHANSA. On hyvä ymmärtää, että meidän perheellä on näitä joitain asioita joissa meillä menee tosi hyvin, mutta toisia joiden kanssa ollaan ihan oikeasti aika vähillä voimilla liikkeellä. Armoa peliin: älkäämme vaatikokaan itseltämme liikoja.
- Joillekin asioille voi tehdäkin jotain, kun asia tulee neuvolassa puheeksi. Pienillekin asioille. Jos ei ole sukulaisia lähellä, neuvolasta voidaan ehkä neuvoa miten hakea tukiperhettä tai löytää muita lähiseutujen lapsiperheitä.
- Isommissa ongelmissa olen samaa mieltä kuin ap: jos ei pystytä mitenkään auttamaan, ei pidä "seuloakaan", esimerkiksi masennustestejä ei pidä tehdä jos ei ole oikeasti mahdollista lähettää eteenpäin apua saamaan jos positiivinen tulos tulee. Ja parisuhdeasioissa tämä on vielä vähän hakusessa. Tällä hetkellä Helsingissä, jos neuvolan kyselyssä nousee esiin parisuhdekriisi, on mahdollista saada ainakin yksi kartoitusaika perheterapiasta johon on yleensä pitkä, pitkä jono. Psykologin, ensi- ja turvakodin, erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden, lääkärin, sosiaalityöntekijän... apua on kyllä usein löydettävissä kunhan sitä yhdessä etsitään.