Onko muita, joita vituttaa melkein koko ajan?
Mua vituttaa ja ärsyttää koko elämä ja kaikki, mitä mulle tapahtuu. Terveys reistaa niin mulla kuin miehellä, lääkärikäynnit tulleet tutuiksi, just kuoli äiti, miehen kanssa ei mene kauhean hyvin, duunista on potkittu jengiä pellolle ja työt on kasautuneet, koko ajan saa pelätä uusia irtisanomisia. Lisäksi mulla on varmaan 7kk ajan lähtenyt hiuksia päästä, ihotautilääkäri ei löytänyt mitään, sanoi että stressistä! Ainoat hyvät asiat on lapset. En jaksa tavata edes kavereita, kun kaikilla menee niin hyvin ja mä olen tämmöinen.
Kommentit (46)
Eihän tässä voi muuta kuin vittuuntua, kun näitäkin kommentteja lukee. Hyvästi.
Aivan sama, että kuinka vanha ketju. Aihe on edelleen ajankohtainen ja oikeastaan ajaton. Oma ftutukseni hellittää vain aika ajoin ja lyhyeksi aikaa silloinkin.
Ei. Kaikki on sekaisin ja hajoilee, tavarat, pää, rahat vähissä, ei ketään kenen kanssa tavata ja jutella, eikä vituta. Ajattelen maailmaa filosofisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikki on sekaisin ja hajoilee, tavarat, pää, rahat vähissä, ei ketään kenen kanssa tavata ja jutella, eikä vituta. Ajattelen maailmaa filosofisesti.
mut et sä ajattele ajatukset ajattelee sinut. Ajatukset on oma juttunsa. Ei omia ajatuksia voi päättää.
Turhaan otat ansiota ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Elämä nyt vaan on täällä tuota. Kaikki ovat vittuuntuneita vähintään puolet ajasta, harmi ettei olla ruotsalaisia joiden elämässä paistaa vain aurinko joka päivä.
Strömssöössä on aina pullan tuoksua ja auringonpaistetta. Voiko niin onnellinen olla ilman hyviä lääkkeitä?
Eniten v kaikki tuntuu olevan liian tavallinen päivä ihan itsellä.
Moi, rajuun ja symppaan ton ongelma. Ittellä on sama. Ainoo, miten oon tullu toimeen_ on se ettei välitä. Paskaahan se o , mut on vaan päivä kerrallaan. Töissä jo 40 vuotta
Onko oikeesti näin, vai ootko trolli?
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama, että kuinka vanha ketju. Aihe on edelleen ajankohtainen ja oikeastaan ajaton. Oma ftutukseni hellittää vain aika ajoin ja lyhyeksi aikaa silloinkin.
Olen huomannut että nukkuessa ei fituta. Sanafiltterin takia pitää kirjoittaa väärin.
12 vuotta on pitkä aika. Ittellä pikkuveljen kuolema itsemurha, pisti masennuksen päälle. Joka päivä on raahautumista töihin. Koita siinä selittää puolisolle tai muksuille. Happy face
No todellakin v*tuttaa, vähän liiankin usein.
Kaikki.
Ei tosta apua oo, sori. Ainoo apu on noi skoddit niitten elämä on tärkein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama, että kuinka vanha ketju. Aihe on edelleen ajankohtainen ja oikeastaan ajaton. Oma ftutukseni hellittää vain aika ajoin ja lyhyeksi aikaa silloinkin.
Olen huomannut että nukkuessa ei fituta. Sanafiltterin takia pitää kirjoittaa väärin.
Välillä muuten kyllä silloinkin. Havahduin joku yö sopimattomalla hetkellä, ja oli kyllä massiivinen veekohtaus päällä. Painajaisia en ole nähnyt vuosiin, mutta tämä oli inhojainen.
Sitten taas joku yö olin kovin ihastunut, molemminpuolisesti. Leijuin monta tuntia herättyäni. Yritin palata sinne seuraavana yönä, ei onnistunut.
Muuten sitten pänniikin niin ettei järki pysy perässä. Aiheisto pysyy pääasiassa samana, päällimmäinen asia vaihtelee niinkuin pullapitkossa. Ja tähän onnen tilaan pääsen loistavan optimismin kautta. Jos olisin pessimisti, kestolakkoilisin sängyn pohjassa ja hautoisin kamalia. Nyt pääsee välähdyksillä. Haaveilen, että olen leijona ja syön tuonkin ääliön tuosta namskis.
Minulla on synnyinlahjana vitutus.
Mua kans vituttaa ja ärsyttää lähestulkoon aina jokin.
ja se näkyy myös naamasta.Naama on aina kun norsun v....u.
Vierailija kirjoitti:
Niin KYLLÄ.
Pillua saa kaksi kertaa viikossa, eli viitenä päivänä viikossa on vitutuskäyrä tapissa.
Ärjyn lapsille ja tiuskin vaimolle. Aina ei jaksa tiskata tai imuroida muusta siivoamisesta puhumattakaan.
Vituttaa joo kyllä, lähes koko ajan.
Hui kamala onneksi mun mies ei ole tuollainen. Laittaisin heti kiertoon.
Harvassa ovat ne päivät kun ei vituttaisi.
Joo sisäisestä pahasta olosta ei vain pääse eroon ja kodin ulkopuolella toisille esittäminen että eihän tässä mitään kaikki on (muka) ok kuluttaa sisäisiä voimia
En edes muista, että koska viimeksi ei olisi vituttanut. Joskus vähemmän ja joskus enemmän, mutta koskaan ei ollenkaan. Raskaaksi käy tällainen.
Vituttaa aika usein. Ei mistään erityisestä syystä, ihan muuten vain. Ja hyvin pienestä alkaa välillä vituttaa suhteettoman paljon. Aiemmat burnoutit ovat varmaan käristäneet hermot niin pahasti etten kestä enää oikein mitään.
Joo tämä on siis 12 vuotta vanha ketju... kiinnostaisi kyllä, onko ap kuollut jo vitutukseen vai päässyt yli?