Onko muita, joita vituttaa melkein koko ajan?
Mua vituttaa ja ärsyttää koko elämä ja kaikki, mitä mulle tapahtuu. Terveys reistaa niin mulla kuin miehellä, lääkärikäynnit tulleet tutuiksi, just kuoli äiti, miehen kanssa ei mene kauhean hyvin, duunista on potkittu jengiä pellolle ja työt on kasautuneet, koko ajan saa pelätä uusia irtisanomisia. Lisäksi mulla on varmaan 7kk ajan lähtenyt hiuksia päästä, ihotautilääkäri ei löytänyt mitään, sanoi että stressistä! Ainoat hyvät asiat on lapset. En jaksa tavata edes kavereita, kun kaikilla menee niin hyvin ja mä olen tämmöinen.
Kommentit (46)
Vitutus on huonoa fiilisstä siitä että asiat ihan oikeasti ovat huonosti, masennus sitä ettei pysty edes erottelemaan oikeasti huonosti olevia asioita ja hyvin olevia asioita, vaan kaikkeen tulee sama ylireaktio.
Ap:lla tuntuu ihan oikeasti olevan syytäkin olla vittuuntunut.
Tsemppiä!
joita täällä ongelmalähiössä näkee koko ajan. Ja se, että joudutaan asumaan toistaiseksi täällä. Eli melkein koko ajan vituttaa.
on kyllä usein masennuksen oire! Itse olen kohtalotoverisi (vakava masennus), joka on saanut avun masennukseen. Kävin vertaisryhmässä ja aika moni kuvasi masennustaan 'vitutuksena'.
Tulevaisuudessa ei ole muuta odotettavissa kuin köyhyyttä tai vaihtoehtona pienempimuotoista köyhyyttä ja muuttoa vanhempien luokse asumaan.
Ei paljon löydy opiskelumoraalia kun en vain kelpaa mihinkään, opiskelen vielä sellaista menestyjien alaa, jossa olen koko porukan ainoa luuseri, jota kukaan ei ota töihin. Niin kauan kuin opiskelen, on jotain mielekkyyttä elämässä ja olen jossain asiassa hyvä ja lähes valmis asiantuntija. Siinä vaiheessa kun minusta tulee työtön, eli valmistun, muutunkin yhdessä yössä mielenterveysongelmaiseksi luuseriksi, koska eiväthän nyt täysjärkiset ihmiset ole koskaan ilman työpaikkaa jääneet.
Miestä ei ole, joten ei tietoa myöskään siitä, että löytyisi toinen ihminen jakamaan arjen taakkaa. Pikku hiljaa sitä vain kerää itseensä lisää ja lisää vitutusta ja ärtymystä kaikista mahdollisista pienistä asioista, varsinkin niistä, jotka eivät ole itselle mahdollisia, kun en vain kelpaa.
Eikä näitäkään juttuja voi sanoa missään ääneen, koska sitten olisi jo tässä vaiheessa luuserileima otsassa. Tässä vaiheessa vielä muu koulun henkilökunta kuvittelee, että minulla, samalla tavalla kuin kaikilla muillakin, on työpaikka hallussa.
Niin KYLLÄ.
Pillua saa kaksi kertaa viikossa, eli viitenä päivänä viikossa on vitutuskäyrä tapissa.
Ärjyn lapsille ja tiuskin vaimolle. Aina ei jaksa tiskata tai imuroida muusta siivoamisesta puhumattakaan.
Vituttaa joo kyllä, lähes koko ajan.
jos sinne vaan pääsee... näet, että nyt eletään tämmöistä todella omituista aikaa ja nuo sun juttusi ovat vain oire siitä... kerää voimia... tulossa on jotakin "uutta" - vaikka kukaan ei tiedä minkälaista se on...
Käy kirjastossa lukemassa vaikka Hesarin sarjakuvat Muumimaailmasta - ovat olleet aika hyviä muutamana päivänä... Heh, heh... Muumitkin jo siesoo näes päällään...Heh, heh...
keliakiaan, kannattaa testauttaa tuo asia.
masentuneita.
Mua vituttaa lisäksi nämä vitun masentelijat, jotka vetää niitä vitun pitkiä saikkulomia ja silti jaksetaan bilettää ja matkustella. Ja ai kun niille sanoo töissä, että vois hommansa hoitaa niin vittu ku ollaan niin masiksessa taas ja juostaan itkemään työterveysasemalle.
on kyllä usein masennuksen oire! Itse olen kohtalotoverisi (vakava masennus), joka on saanut avun masennukseen. Kävin vertaisryhmässä ja aika moni kuvasi masennustaan 'vitutuksena'.
Lähes jatkuvasti vituttaa. Ehkä eniten kaikki?
vituttaa ihan saatanasti...on vituttanut jo yli 60 vuotta..
Elämä nyt vaan on täällä tuota. Kaikki ovat vittuuntuneita vähintään puolet ajasta, harmi ettei olla ruotsalaisia joiden elämässä paistaa vain aurinko joka päivä.
Kaikki asiat on minulla päin seiniä, mutta ei vituta yhtään.
Juu kyllä täälläkin vituttaa.
välillä sitä luulee, että elämä jotenkin alkais rullaamaan, mutta ei. Sitten taas yhtäkkiä rysähtää ja kunnolla. Elämä on vittumaisen ennalta-arvattavaa sitkuttelua.
Mutta jos en mitään muuta ole vastoinkäymisistäni oppinut, niin sen, että jos minulla joskus meneekin huonosti ja olen työttömänä, pois opinnoista, msentunut, sairastan muutene tms. niin se vastoinkäymisen hetki ei määritä sitä, kuka minä ihmisenä olen. Saatan olla yliopisto-dropout, mutta se ei tarkoita ettenkö voisi yrittää uudestaan kun on sopiva elämäntilanne. Se että olen joskus työtön tai osa-aikainen ei tarkoit sitä, että kuolinvuoteellani elämänkirjassani lukee vaan "luuseri" .
Minä olen minä ja minun elämäni on minun elämäni takapakkeineen ja onnistumisine päivineen.
Terkuin se nainen joka joi puoli pulloa punkkua
Se on some ja some- ja facebook- päivitykset, jotka antavat kuvan, että kaikilla menisi muka niin hyvin. Siellä näytetään siloiteltu ulkokuori. Kyllä kun lukee mitä tahansa keskustelupalstoja niin suurinta osaahan niissä joku asia ns. vit..... Se kun lukee niitä päivityksiä niin voi tulla olo, että muilla on kaikki aina hyvin ja ihanaa. Niin se voi lisätä omaa huonon olon tunnetta, kun vertaa itseään muihin. Se on pelkkä virtuaalimaailma, joissa näytetään vieraskorea minä.
Ei vituta vaan on koko ajan sellainen "turta" olo. Vaikeaa ja stressaavaa töissä, mietin irtisanoutumista mutta ikää 51 v. Ja asuntolainaa 100 000 e että pitää vaan kestää ja selviytyä. Illalla mies huutaa mitättömistä asioista kotona tai ignooraa kokonaan ja samoin on vaikeaa nuoremman lapsen kanssa, erityislapsi. Ei pärjää koulussa, eikä edes yritä pärjätä. Tuntuu että elämän ainoa tavoite on pysyä kasassa päivä kerrallaan, ilo on kadonnut elämästä kokonaan. Lisänä vielä rahahuolet, eletään kädestä suuhun. Mies käyttää joka euron minkä tienaa, ei osaa säästää yhtään. Minä sitten yritän varautua yllättäviin menoihin. Mietin vaan kauanko kestän ennen kuin romahdan.
Kyllä on. Nytkin vituttaa niin s**tnsti.
Minä 🙋🏻! Tosin välillä ei jaksa ees vitutella, aika menee hengittäessä 😔
Eikä vitutukselta.