Lue keskustelun säännöt.
Mä en kestä kaverini vierailuja enää, kun hänellä on 3 energistä lasta!
17.11.2011 |
Tulevat välillä kylään. Kaveria olisi ihana nähdä, mutta ei nämä meidän tapaamiset ole enää laisinkaan mukavia. Ei pystytä edes kuulumisia vaihtaa, kun hänen lapsensa mekastavat, rääkyvät, tappelevat tai leikkivät niin kovaäänisesti, että mitään asiaa ei saa puhuttua loppuun saakka, joitakin ei voi edes aloittaa.
Kaverikaan ei ehdi edes keskittyä mihinkään mitä hänelle puhuu, olen huomannut monta kertaa, että hän ei muista enää sanaakaan jostain asiasta, jota olen hänelle kertonut, vaikka asia olisi kohtuullisen "painavakin". Ilmeisesti hänellä ei vaan yksinkertaisesti riitä "kapasiteettia" kuunnella (muistaa kuuntelemaansa) kun hän samalla yrittää komentaa lapsiaan/syöttää yhtä/vaihtaa yhdelle vaippaa/lohduttaa/yms. siinä samalla.
Ennen hänellä ei tällaista muistamisongelmaa ilmennyt.
Vierailujaan odotan jo nykyään pelkästään kauhulla, yhtäkkiä kun avaan hänelle ja lapsilleen oven, kotiimme tulvii ihan järkyttävä melu ja mekastus, kaveri puhua palpattaa (huutaa, jotta melun yli kuuluu) jotakin lastensa kuulumisista/tekemisistä ja hosuu siinä kymmentä asiaa lastensa vuoksi samalla aikaa. Mä yritän tarjoilla kahvia ja lapsille jotakin ja siivoan samalla lenteleviä kakunpalasia pöydän alta ja oion mattoja yms. Yritän kertoa jotain omista kuulumisistani väliin, mutta ne eivät metelin vuoksi kuulu tai keskeytyvät monia kertoja jo yhden asian aikana.
Enää en jaksakaan edes kertoa mistään mitään. Keskityn kuuntelemiseen (jotta kuulisin jotain) ja jälkien siivoamiseen ja huokaisen helpotuksesta, kun tämä perhe lähtee ovesta ulos, ja ihana rauha ja hiljaisuus laskeutuu takaisin kotiini. Ja olen ihan uuvuksissa.
(ja ei, en ole lapseton, mutta näiden vierailujen jälkeen olen aina entistä vakuuttuneempi, että tähän yhteen jää meidän lapsilukumme)
Kommentit (28)
Tuntuu, ettet itse osaa rauhoittua kuuntelemaan ja vain nauttimaan. Miksi itse touhotat ja siivoat heti kun jotain tippuu?
Jos siis itse ensin ottaisit rauhallisesti, voisi se auhallinen ilmapiiri rauhoittaa ystävääsikin. vaikka ne lapset siinä elämöisivätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pois mun kahvittelulistalle sen jälkeen kun on tullut kolmas. Kahta on helppo vielä valvoa, mutta kolmas on jo kaaos. Yksi kiipeää kirjahyllyyn, toinen kaataa kahvipöytää ja isoin marisee, että ihan tyhmiä leluja. Äiti juoksee yhden luota toisen luokse ja yrittää saada tilannetta hallintaan. Juu ei kiitos. Meilläkin on kaksi pientä lasta, mutta tuota melua ja hässäkkää ei jaksa kukaan.
Meillä 3 pientä energistä lasta ja ei ne kyläilyt ihan helppoja tällaisen villilauman äidillekään ole. En todellakaan ehdi keskittyä jutusteluun täysillä ja unohdan nopeasti mistä juuri juttelin kanssasi. Tällaista elämäni nyt kuitenkin on ja lapset ovat parasta elämässäni.
Kannattaa todellakin jättää lapsiluku vain siihen yhteen, niin saat pidettyä elämäsi rauhallisena ja hiljaisena. Itse olen tyytyväinen tähän meteliin ja kaaokseen mikä meillä vallitsee.
Kylässäkäynti on vanhanaikaista ja todella typerä tapa.
Kylässäkäynti on vanhanaikaista ja todella typerä tapa.
Kun nyt ollaan vain netissä eikä oikeita ystäviä enää ole kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni melkeinpä sama tilanne.. Kaverillani kolme lasta, jotka todella vilkkaita. Itselleni tulossa toinen ja tiedän että lapsista lähtee ääntä jne, mutta sitä en hyväksy että kyläpaikassa tullaan kahvipöytään kattausvaiheessa nyppimään pöydästä eikä lapsia neuvota odottamaan(=käytöstavat!) tai että lapsemme huoneessa kaadetaan kaikki lelut laatikoista lattialle ja tyhjennetään vielä kaapitkin. Lapsemme huoneessa kaikkeen saa koskea ja kaikella saa leikkiä, mutta tuo sotkeminen ei ole mielestäni leikkiä. Ja kun lähtiessä niitä leluja ei tarvitse edes siivota, vaan kaikki se sekamelska jää minulle ja tytölleni. Se on ärsyttävää! Nykyään tapaamme heillä tai ulkoleikkien merkeissä koska en jaksa tuota järkyttävää kaaosta kodissamme heidän jälkeen..
Ei mene montaa vuotta, niin noi lapset on kaikki vapaa-ajat harrastuksissa eivätkä lähde kyläilemään muutenkaan millään. :) Sitten helpottaa.
Hyvä ystäväni on kolmen lapsen äiti, joka otti ne lapsensa vuosikausia mukaan kaikkialle siis ihan kaikkialle. Mm. yhteisen harrastuksemme hallituksen kokouksiin, saunailtoihin ja aikuisten pikkujouluihin. Olin usein aivan totaalisen turhautunut siihen, ettei mistään voinut puhua+ että jokaisen sauanreissun jälkeen olin puoliksi kuuro, kun lasten kirkkaat kiljaisut kimpoilivat kaakeliseinistä täydellä volyymilla. En mä useinkaan kuullut sanaakaan siitä mitä kaveri sanoi.
Mut aika kului, ja nykyään näen kaveriani ilman lapsia. Siis ilman hänen lapsiaan, omani ovat juuri nyt parhaassa kirkumisiässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 pientä energistä lasta ja ei ne kyläilyt ihan helppoja tällaisen villilauman äidillekään ole. En todellakaan ehdi keskittyä jutusteluun täysillä ja unohdan nopeasti mistä juuri juttelin kanssasi. Tällaista elämäni nyt kuitenkin on ja lapset ovat parasta elämässäni.
Kannattaa todellakin jättää lapsiluku vain siihen yhteen, niin saat pidettyä elämäsi rauhallisena ja hiljaisena. Itse olen tyytyväinen tähän meteliin ja kaaokseen mikä meillä vallitsee.
Lapsia ei siis tarvitse kasvattaa ollenkaan? Et varmaan tarvitsekaan ystäviä.
tosin sillä erotuksella että meillä on vain kaksi lasta. Siltikin kyläilyt ovat melkoista hässäkkää ja hosumista, juttelu on vähän sitä ja tätä kun koko ajan joutuu keskeyttämään.
Sellaista se nyt vain on. Näen kyllä ystäviänkikin enemmän kuin mielelläni ilman lapsia, mutta aina se ei onnistu. Ja vaikka noiden lasten kanssa kyläily monesti onkin ihan työlästä (etenkin lapsettomien ystävien luona), niin ei niitä kuitenkaan voi kotia yksinkään jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 pientä energistä lasta ja ei ne kyläilyt ihan helppoja tällaisen villilauman äidillekään ole. En todellakaan ehdi keskittyä jutusteluun täysillä ja unohdan nopeasti mistä juuri juttelin kanssasi. Tällaista elämäni nyt kuitenkin on ja lapset ovat parasta elämässäni.
Kannattaa todellakin jättää lapsiluku vain siihen yhteen, niin saat pidettyä elämäsi rauhallisena ja hiljaisena. Itse olen tyytyväinen tähän meteliin ja kaaokseen mikä meillä vallitsee.
Lapsia ei siis tarvitse kasvattaa ollenkaan? Et varmaan tarvitsekaan ystäviä.
Missä kohtaa sanottiin ettei lapsia tarvitse kasvattaa??? Äly hoi älä jätä!
Meillä 3 pientä energistä lasta ja ei ne kyläilyt ihan helppoja tällaisen villilauman äidillekään ole. En todellakaan ehdi keskittyä jutusteluun täysillä ja unohdan nopeasti mistä juuri juttelin kanssasi. Tällaista elämäni nyt kuitenkin on ja lapset ovat parasta elämässäni.
Kannattaa todellakin jättää lapsiluku vain siihen yhteen, niin saat pidettyä elämäsi rauhallisena ja hiljaisena. Itse olen tyytyväinen tähän meteliin ja kaaokseen mikä meillä vallitsee.
Lapsia ei siis tarvitse kasvattaa ollenkaan? Et varmaan tarvitsekaan ystäviä.
Missä kohtaa sanottiin ettei lapsia tarvitse kasvattaa??? Äly hoi älä jätä!
Olen nähnyt useampilapsisia perheitä, joissa lapset käyttäytyvät kauniisti kylässä. Ja muuallakin. Eli sehän on oma valinta, että ovatko ne villilauma vai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni on kolmen lapsen äiti, joka otti ne lapsensa vuosikausia mukaan kaikkialle siis ihan kaikkialle. Mm. yhteisen harrastuksemme hallituksen kokouksiin, saunailtoihin ja aikuisten pikkujouluihin.
Nää äidit on kyllä aika säälittäviä... luullaan että ne omat kullannuput on niin ihania muidenkin mielestä... Meillä yksi äiti raahaa lapsensa lentopallotreeneihin johon muut äidit tulevat lepuuttamaan hermojaan lapsista niin ei ole kivaa. Ja ei, tämä äiti ei tuo lapsia sinne siksi että on pakko vaan siksi että "lapset tykkäävät olla". Eikö ihmiset tajua että kaikki eivät jaksa ihastella tenavia vaikka itse olisi täysin omiensa lumoissa??
Ja tohon alkuperäiseen ongelmaan niin ehdota ystävällesi joskus ihan kahvilaan menoa tms. Onhan lapsilla varmaan isäkin niin ystäväsikin saisi villilaumasta vähän vapaata ;) Mun mielestä ystäviä pitää pystyä tapaamaan ilman lapsiakin, molemmat ansaitsevat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ärsyttäis minuakin! Itselläni myös kolme lasta mutta taitaa olla ihan kotikasvatuksesta kiinni miten vierailut sujuu.
Meillä ei kotonakaan huudeta eikä kiljuta sisällä, ei pahemmin juosta (ollaan ulkona kunnolla päivisin) ja pöydässä käyttäydytään.
Ei kai kukaan halua apinalaumaa kotiinsa sotkemaan!
Mullakin kaveripiirissä näitä joiden lapsille ei laiteta mitään rajaa...en kutsu kylään vaan nähdään vain puistossa.
Olen nähnyt useampilapsisia perheitä, joissa lapset käyttäytyvät kauniisti kylässä. Ja muuallakin. Eli sehän on oma valinta, että ovatko ne villilauma vai eivät.
ootas kun yritän löytää sen... kaverini lapset ovat paitsi meluisia myös todella sottaisia ja olen ihan hajalla noiden visiittien jälkeen (kuten myös moni tavarakin..)
niiin tutut fiilikset tulee tästä viestistä. Mä olen hieman potenut huonoa omaatuntoa siitä, että alkaa tuntua etten kestä yhden perheen vierailuja kun lapset on niin vauhdikkaita, äänekkäitä ja joka paikassa. Sitten heidän äiti hermostuu heille (ovat oppineet että totella ei tarvitse edes silloin kun äiti huutaa naama punaisena) ja minä hiljaa katson vieressä sitä menoa. Siis itse asiassa kauhulla aina odotan heidän vierailuja.
mulla on myös itsellä kaksi pientä lasta, mutta sellaisia kilttejä ja rauhallisia, joita pitää vahtia heidän vierailun ajan ihan vaan sen vuoksi, etteivät tule kiusatuksi tai pahoinpidellyksi. Viimeksi esim tuon perheen 4 v poika päätti istua meidän 1 v pään päälle... Mun lapset katsoo silmät pyöreänä ja hiljaa sitä kauheeta huutoa ja menoa mikä noista lapsista lähtee.
mutta kyllä kasvatuksesta se kaikki lähtee...
oiskohan kyse enemmänkin ei vaan energisistä lapsista vaan rajattomasti kasvatetuista??
Hänen lapsensa ovat kotonaan varmasti rauhallisempia, molemmat äidit rennompia ja sinun lapsesihan osasi käyttäytyä. Helpompaa eikö vain.
Myötätuntoa. Ymmärrän tunteesi täysin. Jos olet tosi ystävä, pysy rinnalla. Kyllä se parissa vuodessa helpottaa ja ystävät tunnistaa siitä että ne on jäljellä vielä siinä vaiheessa kun pikkulapsikaaos on ohi.