Kontrolloiva mies

"vittuaks se sulle kuuluu?"

olemme eroamassa. Kontrollointi ja alistaminen alkoivat pikkuhiljaa muutettuamme miehen koti paikkakunnalle. ennen sitä asuimme isossakaupungissa ja olimme 6 vuotta yhdessä ennen muuttoa 500 km päähän. olin silloin raskaana 6 kk. Kaikki muuttui n. 1-2 kk kuluttua muutosta. näen asian niin että koska mulla ei yhtään sukulaista tai ystävää uudella paikkakunnalla niin olin heppo "kohde", ei paikkaa minne paeta ja muutenkin raskaana ollessani halusin vain uskoa että tämä ei ole totta, ei mies jonka kanssa olin mennyt naimisiin ja odotin hänen lasta voi kohdella minua näin.



Mitään en osannut tehdö oikein, hänen mielestä inhosin kaikki hänen kavereitaan, veljeään, vanhempiaan. loputtomia riitoja (läpi viikonlopun esim. kirjaimellisesti aamusta iltaan) saman toistelua, syyttelyä. itkin ja pyydin lopettamaan, irvistelee, nauraa vastaukseksi.



lapsen synnyttyä kaikki paheni. entiset riidan aiheet jatkuivat, alkoi painostus ostaa miehen suvun vanha maatila korvesta ja sen peruskorjaaminen (miehellä ns. peukalo keskellä kämmentä), missään nimessä en halunnut täysin maalle kun olin jo jotain kavereita saanut ja muutenkin miehen kanssa elämä helvettiä.



alkoi sukulaiteni mollaminen(ennen ei ollut mitään vikaa) minun luokse ei ollut sopivaa tulla mutta ei heille kieltänyt mutta jos joku tuli niin sain kärsiä siitä jälkeen päin. ei halunnut että me menemme vierailulle sukulaisiini, aina joku tekosyy tai suoraan sanoi että ei halua olla heidän seurassa, ei sopivaa seuraa lapselle



Kaikki järkyttävät riidat aina lapsen nähden ja kuullen vaikka toistuvasti pyysin että odotetaan lapsen nukkumaan menoa tai olisi miehen sukulaisissa hoidossa ja saataisi rauhassa puhua.



Tätä jatkunut 5 v ja nyt riittää, olen saanut toiselta paikkakunnalta työn ja lähden lapsen kanssa. miehen kanssa vaikeaa, ei ymmärrä mitä on tehnyt väärin, on aina vaan halunnut minun parasta!



Viimeinen pisara on ollut miehen uskoon tulo, yritää pakottaa siihen mukaan minutkin. kaikki pitää tehdä kuin hän haluaa, väittää että mulla saa olla omat mielipiteen mutta pitää löytää "yhteinen linja" joka on kätännössä se mitä mies haluaa, muuten alkaa loputon aivopesu, painostus.



Tässä vain osa kaikesta paskasta mitä on ollut, viime aikoina alkanut olla kuvioissa väkivaltaa, potkimista, vääntää käsistä niin että olen mustelmilla jos yritän lähteä pois paikalta.



Tämä helvetti loppuu kuukauden kuluttua kun pääsen muuttamaan, avioerohakemuksen olen jo vienyt. Jos siis hengissä täältä pääsen.

Otan osaa. Exäni oli samanlainen, mutta vasta eron jälkeen huomasin, että olin burn out avioliitossa. Ihminen ei kestä sitä, että joutuu elämään jonkun toisen elämää, eikä saa elää omaansa.



Minulla kesti vuosi oppia, että minulla on oikeus tehdä omia valintoja, minulla on oikeus päättää, minulla on oikeus elää omaa elämääni. Ja jokaisella ihmisellä on oikeus samoihin asioihin.



Et ole palkannut miestäsi tyylikonsultiksesi tai personal traineriksi, vai oletko? Jos et, niin sinulla on oikeus kaikkiin valintoihisi oman tuntosi pohjalta.



Vasta pikkuhiljaa löysin takaisin elämäniloni.

Onneksi on eksä. Jotenkin sen jatkuvan kyseenalaistamisen ja arvostelun (harvemmin positiivisen) kohteena menetin jo itsekin uskoni itseeni. Minulla oli jatkuva tunne, että asiat pitäisi tarkistuttaa ensin miehelläni, ennen kuin voisin tehdä päätöksiä. Mies on menestyvä ja sosiaalinen yrittäjä ja tämän myötä melkoinen päsmäri, itse olen ihan toista sorttia; hiljaisempi, pidättyväisempi ja kotona viihtyvä. Koin, että pääsen helpommalla, kun en väitä vastaan vaan annan miehen tehdä päätöksiä.



Jälkeenpäin ajateltuna, jos en itse arvostanut miestäni (mukana siis myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa), niin tuskin mieskään herkästi arvostaa alistuvaa naista, joka nöyrtyy kaikkeen mitä mies vaatii. Miten lie?



No, vähitellen minussa alkoi nousta uhma. Hittoako hän päättää joka ikisestä mun asiastani, olen oma itsenäinen ihmiseni! Sopeututuva ilmapiiri vaihtui riitelyyn ja tätä kautta lopulta eroon.



NYT minä olen taas oma itseni ja tuo nainen siinä liitossa tuntuu aivan vieraalta! Enkä ikinä enää alentuisi moiseen, yrittäisin nähdä merkit jo kaukaa. Mies ei nähnyt koskaan käytöksessään mitään vikaa, hänhän vain tahtoi parastani (koska enhän itse sitä voinut tietää...). Miten mahtaa olla nykyisessä liitossansa, en oikein edes tiedä millaisen naisen tuollainen mies tarvitsee? Kaltaiseni joka suostuu ja sopeutuu, vai itnseä kaltaisen, joka pistää vastaan? No, ei tarvi onneksi välittää! =D



En sano että teilläkin ero olisi ainoa vaihtoehto, mutta jos mies ei teilläkään näe toiminnassaan mitään vikaa ("sun parastasihan mä ajattelen!"), niin ehkä ei auta kuin tottua... TAI saada mies näkemään käytöksensä järjettömyys.

Ainoa mikä auttaa on etäisyyden pitäminen ja se, että ei kerro hänelle mitään omia asioita.

Etäisyyden pitäminen mieheen tietenkään onnistu helposti. Pitäisi muuttaa eri osoitteeseen.

ei mies saa tuollainen olla. Soita johonkin palvelevaan puhelimeen ja pyydä neuvoa.

Äidin kontrollointiin ei oikein siinä mielessä voi verrata, että äitiään ei kukaan voi valita, mutta puolisonsa voi.



Eikö se ollutkin aloittajasta ensin niin ihanaa? Taisit olla suorastaan ylpeä siitä, kun sinulla on niin rakastava ja huolehtiva mies? Sinun ei itse tarvinnut päättää mitään, ei huolehtia mistään vaan olit lapsen asemassa mieheen verrattuna.



Sen sinä huomaat vasta nyt kun ole aikuistunut saadessasi lapsia.

Onneksi on eksä. Jotenkin sen jatkuvan kyseenalaistamisen ja arvostelun (harvemmin positiivisen) kohteena menetin jo itsekin uskoni itseeni. Minulla oli jatkuva tunne, että asiat pitäisi tarkistuttaa ensin miehelläni, ennen kuin voisin tehdä päätöksiä. Mies on menestyvä ja sosiaalinen yrittäjä ja tämän myötä melkoinen päsmäri, itse olen ihan toista sorttia; hiljaisempi, pidättyväisempi ja kotona viihtyvä. Koin, että pääsen helpommalla, kun en väitä vastaan vaan annan miehen tehdä päätöksiä. Jälkeenpäin ajateltuna, jos en itse arvostanut miestäni (mukana siis myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa), niin tuskin mieskään herkästi arvostaa alistuvaa naista, joka nöyrtyy kaikkeen mitä mies vaatii. Miten lie? No, vähitellen minussa alkoi nousta uhma. Hittoako hän päättää joka ikisestä mun asiastani, olen oma itsenäinen ihmiseni! Sopeututuva ilmapiiri vaihtui riitelyyn ja tätä kautta lopulta eroon. NYT minä olen taas oma itseni ja tuo nainen siinä liitossa tuntuu aivan vieraalta! Enkä ikinä enää alentuisi moiseen, yrittäisin nähdä merkit jo kaukaa. Mies ei nähnyt koskaan käytöksessään mitään vikaa, hänhän vain tahtoi parastani (koska enhän itse sitä voinut tietää...). Miten mahtaa olla nykyisessä liitossansa, en oikein edes tiedä millaisen naisen tuollainen mies tarvitsee? Kaltaiseni joka suostuu ja sopeutuu, vai itnseä kaltaisen, joka pistää vastaan? No, ei tarvi onneksi välittää! =D En sano että teilläkin ero olisi ainoa vaihtoehto, mutta jos mies ei teilläkään näe toiminnassaan mitään vikaa ("sun parastasihan mä ajattelen!"), niin ehkä ei auta kuin tottua... TAI saada mies näkemään käytöksensä järjettömyys.

Hyvin tiivistit ja kuvasit minunkin elämäni juuri sellaisena kuin se oli. Erosta kolme vuotta ja vieläkin olen toipumassa.

Otan osaa. Exäni oli samanlainen, mutta vasta eron jälkeen huomasin, että olin burn out avioliitossa. Ihminen ei kestä sitä, että joutuu elämään jonkun toisen elämää, eikä saa elää omaansa.

Minulla kesti vuosi oppia, että minulla on oikeus tehdä omia valintoja, minulla on oikeus päättää, minulla on oikeus elää omaa elämääni. Ja jokaisella ihmisellä on oikeus samoihin asioihin.

Et ole palkannut miestäsi tyylikonsultiksesi tai personal traineriksi, vai oletko? Jos et, niin sinulla on oikeus kaikkiin valintoihisi oman tuntosi pohjalta.

Vasta pikkuhiljaa löysin takaisin elämäniloni.

Nyt kun et ole lapsi enää. Suhde voisi toimiakin. Turha exää on syyttää omasta nuoruudesta. Jokainen meistä on kasvanut aikuiseksi.

suosittelisin elämään neljä vuotta sinkkuna. Siinä kerkeää kasvamaan aikuiseksi.

Ei tarvitse syytellä exää omasta myöhäisestä murrosiästä.



Tässäkin huomaa kuinka moni on ollut epäkypsä suhteeseen ja elänyt tavallaan isän kanssa. Kapinoinut sitten isä miehelleen.

Why Does He Do That?: Inside the Minds of Angry and Controlling Men



http://www.amazon.com/Why-Does-He-That-Controlling/dp/0425191656



Lue tuo kirja ja eroa, ennenkuin hajoat.

Esimerkkipuheluita Naisten linjalle





Puhelu 1



Noin kolmikymppinen nainen soittaa Naisten linjalle kertoakseen tilanteestaan. Muutaman avioliittovuoden jälkeen naista on alkanut huolestuttaa miehen kontrolloiva käytös. Nainen kertoo, että avioliiton alusta asti mies on rajoittanut naisen yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin ja vähitellen laaja ystäväpiiri on kutistunut muutamaan ihmiseen. Lisäksi soittaja kertoo miehen nykyään määräävän perheen asioista lähes täysin yksin ja kontrolloivan kaikkea rahankäyttöä. Soittaja epäilee tämän olevan henkistä väkivaltaa. Soittaja kertoo kuitenkin haluavansa pysyä suhteessa, koska suhteessa on hyviäkin hetkiä ja lisäksi naisella ja miehellä on yhteinen lapsi, jonka voinnista nainen kuitenkin on huolissaan.



Soittaja haluaa kysyä päivystäjältä onko miehen käytös väkivaltaa, sillä ruumiillista väkivaltaa ei suhteessa hänen mukaansa ole ollut, mutta puheeksi tulevat kuitenkin viime aikoina tapahtunut uhkailu ja tavaroiden heittely. Päivystäjä kysyy naiselta pelkääkö hän kotona. Nainen kertoo alkaneensa pelätä kumppaniaan tämän arvaamattoman käytöksen vuoksi ja tunteneensa olonsa nykyään turvattomaksi kotonaan. Päivystäjä kertoo soittajalle, että myös väkivallalla uhkailu on väkivaltaa, samoin tavaroiden heittely. Sosiaalisen elämän rajoittaminen ja eristäminen taas on eräs henkisen väkivallan muoto. Nainen haluaa puhua myös siitä, miten lapsi kokee väkivallan perheessä. Päivystäjä kertoo naiselle, että lapset aistivat ja kärsivät väkivallan ja kontrollin ilmapiiristä, vaikka heihin itseensä ei kohdistuisi väkivaltaa.



Päivystäjä rohkaisee naista pohtimaan elämäntilannettaan ja avioliittoaan ja toivoo, että tilanne olisi jollain tapaa puhelun ansiosta selkiytynyt. Nainen kysyy, voiko soittaa uudelleen Naisen linjalle. Päivystäjä kertoo, että Naisten linjalle voi soittaa koska tahansa jutellakseen, mutta sama päivystäjä tuskin on vuorossa naisen seuraavan kerran soittaessa.

Justiina on nimittäin melko kontrolloiva vaimo.

Sehän on monesta vain hauskaa ja naurun aihe.

Justiina on nimittäin melko kontrolloiva vaimo.

Sehän on monesta vain hauskaa ja naurun aihe.

Toivottavasti tämä ei tule sinulle järkytyksenä, mutta se oli vain elokuvaa. Oikeasti jos olisi niin kontrolloiva vaimo, niin suosittelisin eroamaan. Tosin Pekka Puupäähän ei antanut Justiinan kontrolloinnin paljon haitata elämäänsä.

Meilähän on ehken vielä maitoa. Ärsytti tuommoinen touhu nyt saisin tuoda ja ostaa vaikkka mitä .kun ostan omilla rahoillani.Sillloin ennen olin kotona hoitamassa lapsia.

Jos vaimo on venhe ja mies meri. Kehoitat miestä hyppäämään veneestä mereen. Airot iskevät miestä aaltoihin.

Justiina on nimittäin melko kontrolloiva vaimo.

Sehän on monesta vain hauskaa ja naurun aihe.

Toivottavasti tämä ei tule sinulle järkytyksenä, mutta se oli vain elokuvaa. Oikeasti jos olisi niin kontrolloiva vaimo, niin suosittelisin eroamaan. Tosin Pekka Puupäähän ei antanut Justiinan kontrolloinnin paljon haitata elämäänsä.

Te noudatatte näkymätöntä kontrollia kaavamaisesti.

Ap:n tapauksessa mies on ylittänyt ap:n näkymättömän kontrollin rajan ja käyttäytyy liian omapäisesti, joten kaikki ovat nyt sitä mieltä että miehen on aika häipyä.

Näkymättömän kontrollin takia kukaan ei juopottele aamuisin tai päivällä. Kontrollille on perustelu. Lasten hoidosta ei tulisi mitään, töistä ei tulisi mitään ja ennenkaikkea vaimo ei sietäisi moista käytöstä.

Mutta missä menee kontrollin raja?

Kumppanilta odotetaan kypsää käytöstä. Kypsä käytös on sitä ettei hän juopottele aamuisin tai päivisin, koska siitä aiheutuisi riita. Tämä on näkymätön kontrolli. Tämä ei ole rolli.

Parisuhteessa vapaus ei toimi. Siksi miehen ei kannata lähteä kontrolloivan vaimon luota mihinkään. Siksi Pekkapuupää pysyy Justiinansa luona sillä siihen kiteytyy näkymätön kontrolli ja avioliiton raamit.

olemme eroamassa. Kontrollointi ja alistaminen alkoivat pikkuhiljaa muutettuamme miehen koti paikkakunnalle. ennen sitä asuimme isossakaupungissa ja olimme 6 vuotta yhdessä ennen muuttoa 500 km päähän. olin silloin raskaana 6 kk. Kaikki muuttui n. 1-2 kk kuluttua muutosta. näen asian niin että koska mulla ei yhtään sukulaista tai ystävää uudella paikkakunnalla niin olin heppo "kohde", ei paikkaa minne paeta ja muutenkin raskaana ollessani halusin vain uskoa että tämä ei ole totta, ei mies jonka kanssa olin mennyt naimisiin ja odotin hänen lasta voi kohdella minua näin.

Mitään en osannut tehdö oikein, hänen mielestä inhosin kaikki hänen kavereitaan, veljeään, vanhempiaan. loputtomia riitoja (läpi viikonlopun esim. kirjaimellisesti aamusta iltaan) saman toistelua, syyttelyä. itkin ja pyydin lopettamaan, irvistelee, nauraa vastaukseksi.

lapsen synnyttyä kaikki paheni. entiset riidan aiheet jatkuivat, alkoi painostus ostaa miehen suvun vanha maatila korvesta ja sen peruskorjaaminen (miehellä ns. peukalo keskellä kämmentä), missään nimessä en halunnut täysin maalle kun olin jo jotain kavereita saanut ja muutenkin miehen kanssa elämä helvettiä.

alkoi sukulaiteni mollaminen(ennen ei ollut mitään vikaa) minun luokse ei ollut sopivaa tulla mutta ei heille kieltänyt mutta jos joku tuli niin sain kärsiä siitä jälkeen päin. ei halunnut että me menemme vierailulle sukulaisiini, aina joku tekosyy tai suoraan sanoi että ei halua olla heidän seurassa, ei sopivaa seuraa lapselle

Kaikki järkyttävät riidat aina lapsen nähden ja kuullen vaikka toistuvasti pyysin että odotetaan lapsen nukkumaan menoa tai olisi miehen sukulaisissa hoidossa ja saataisi rauhassa puhua.

Tätä jatkunut 5 v ja nyt riittää, olen saanut toiselta paikkakunnalta työn ja lähden lapsen kanssa. miehen kanssa vaikeaa, ei ymmärrä mitä on tehnyt väärin, on aina vaan halunnut minun parasta!

Viimeinen pisara on ollut miehen uskoon tulo, yritää pakottaa siihen mukaan minutkin. kaikki pitää tehdä kuin hän haluaa, väittää että mulla saa olla omat mielipiteen mutta pitää löytää "yhteinen linja" joka on kätännössä se mitä mies haluaa, muuten alkaa loputon aivopesu, painostus.

Tässä vain osa kaikesta paskasta mitä on ollut, viime aikoina alkanut olla kuvioissa väkivaltaa, potkimista, vääntää käsistä niin että olen mustelmilla jos yritän lähteä pois paikalta.

Tämä helvetti loppuu kuukauden kuluttua kun pääsen muuttamaan, avioerohakemuksen olen jo vienyt. Jos siis hengissä täältä pääsen.

Minäkin vaihdoin uskontoa vaimoni vuoksi. Ei se tarkoita sitä että olisin mitenkään uskovainen. Jos se tuo rauhan hänen mielelleen niin miksen tekisi rakkaudesta sellaista?

Voin heittää vaikka voltin hänen vuokseen.

Miksi puolison takia ei voisi joustaa vähän.

Jos mies käskee heittää voltin niin heitetään voltti tai vähintään kuperkeikka. Ei se loukkaa ketään.



Parisuhteet olisi parempia, jos molemmat välillä joustaisivat asioissa. Heikko itsetunto pitää olla, jos tuntee itsensä koiraksi, kun kierii matolla toisen käskystä.

Pitäkää itsetunto korkealla. Ei ero ole ainoa mahdollisuus. Harvemmin mies kuitenkaan on mikään hirviö tai lyö ketään. Turha maalata kauhukuvia.

Miksi puolison takia ei voisi joustaa vähän. Jos mies käskee heittää voltin niin heitetään voltti tai vähintään kuperkeikka. Ei se loukkaa ketään. Parisuhteet olisi parempia, jos molemmat välillä joustaisivat asioissa. Heikko itsetunto pitää olla, jos tuntee itsensä koiraksi, kun kierii matolla toisen käskystä. Pitäkää itsetunto korkealla. Ei ero ole ainoa mahdollisuus. Harvemmin mies kuitenkaan on mikään hirviö tai lyö ketään. Turha maalata kauhukuvia.

Kontrolloinnissa kyse on siitä, että toinen ihminen kuvittelee tietävänsä, mikä on parasta toiselle osapuolelle ja tietävänsä, miten elämä pitää elää. Tähän tulee mukaan valta-asetelma - ihminen joka näin kuvittelee, kuvittelee myös olevan "ylempänä" kuin te toinen osapuoli, jota neuvotaan.

Parisuhde, joka ei perustu tasa-arvoon, ei voi toimia pidemmän päälle.

Parisuhde, joka perustuu siihen, että molemmat kunnioittavat ja arvostavat toista sellaisena kuin on, on ainoa, jossa voi olla onnellinen.

Been there, done that.