Te joiden mies on pettänyt
oletteko pystyneet antamaan anteeksi ? Sain kuulla että mieheni on pettänyt minua (ainakin) kerran. Nyt hän on työmatkalla enkä ymmärrä miten voisin olla edes saman katon alla kun hän palaa takaisin. Onko meillä enää mitään mahdollisuuksia ? Lapsia on.
Kommentit (25)
Käytimme ammattiapua. Meillä ei ollut lapsia vielä naimisiin mennesssämme. Erosimme myöhemmin, mutta muusta syystä. Uskokaa tai älkää, muitakin ongelmia voi olla kuin uskottomuus :)
Meillä on muitakin ongelmia, ja pettäminen on varmasti oire niistä, joten "ymmärrän" sen tavallaan. Itse en kuitenkaan ole koskaan pettänyt, eikä tulisi mieleen jatkossakaan. Pidin luottamusta suhteemme peruskivenä, että sen varaan voi rakentaa parempaa tulevaisuutta, että vaikeudet on voitettavissa. Nyt sitä ei enää ole. En haluaisi erota, mutta tuntuu mahdottomalta jatkaa normaalia parisuhdetta. ap
..mies ilmoitti kiinni jäätyään että jättää minut ja lapset. Lähti ilmoituksesta viikon päästä ja se oli siinä. 12 onnellista avioliittovuotta.
Ja en, en olisi pystynyt enää jatkamaan hänen kanssaan. Olen sitä mieltä että kun pettää kerran, tekee sen myös toisenkin kerran. Valitettavasti.
voihan se olla, ettei hän halua enää jatkaa, vaikka pahoillaan onkin. Eikä varmaan ole kovin tyytyväinen suhteeseemme ollut kun näin tekee. Enkä usko että jää epätyydyttävään liittoon jatkossa, seksiä kun en pysty edes harkitsemaan. ap
ja omasta arvomaailmasta. Mieheni on pettänyt ja jäänyt kiinni, useampaankin kertaan laskentatavasta riippuen. Itsekin joskus aikoinaan, mutta en jäänyt kiinni...joten ei sitä kai lasketa.
Joka kerta olen ollut ihan hajalla, mutta sitten alkanut ihan yrittää keskustella aiheesta miehen kanssa:miten näin kävi ja mitkä syyt siihen johti? Onko vakavaa? Oliko sen arvoista?
Lopputulos on ollut aina se, että on vaan halunnut hetkellistä ihailua joltain, itsetunnonkohotusta. Ymmärrän sen jotenkin ihan hyvin, en aina ole kamalan kiva vaimo/tyttöystävä ollut. 2 kertaa oli, kun odotin ekaa lastani ja silloin kysyin just onko vakavaa ja haluaako yrittää kokeilla sitä toisen kanssa seurustelua ja sitten lapsen syntymän aikaan katsotaan, miten tehdään. Ei halunnut. Jälkeenpäin (parin vuoden päästä) on kertonut, että lapsentulo aiheutti jonkin nuoruudenloppumispaniikin ja se ajoi toimimaan tosi typerästi.
Olen päässyt näistä yli tosi nopeasti, vaikka onkin tosi hajottavaa sillä hetkellä. En osaa sanoa olenko antanut anteeksi, ennemmin hyväksynyt ja unohtanut. Pitkälti sen takia, että mieheni on oikeasti tosi hyvä mies, jollaista ei todennäköisesti voi toista löytää. Ymmärrän myös jotenkin ne pettämiseen johtaneet syyt ja uskon, että niin voi käydä kelle vaan(kävihän kerran itsellekin). Pettämisten jälkeenkään en kyttää mieheni menoja juuri ollenkaan, vaikka on paljon pois, koska uskon, ettei kyttäys auta asiaa yhtään mihinkään. Mielestäni jokin kerran sattunut pettäminen ei ole pahinta mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä.
Jos lapsikin on ja muuten asiat ok, suosittelen yrittäään jonkin aikaa keinoa päästä yli. Ei sitten tarvi jälkeenpäin miettiä oliko ero turha, lapsille se kuitenkin on rankkaa. Asiasta voitte keskustella vaikka ensin vaikka kahdestaan: miksi? miten niin kävi? mikä kotona siihen johti? onko vakavaa? yms. Sitten oliko sen arvoista? MIten tai voidaanko jatkossa välttyä(enemmän hellyyttä, ihalilua, kahdenkeskistä aikaa, kommunikaatiota) ja onko sitä mahdollista järjestää? Miten voidaan torjua epäily jatkossa ja onko miehesi halukas toimimaan HYVIN läpinäkyvästi menojensa suhteen jos olet epäluuloinen(johon sinulla on täysi oikeus)? Sitten mahdollisesti pariterapiaan tai johonkin. Sitten annat itsellesi aikaa miettiä pystytkö vai et ja millä ehdoin ja onko miehesi valmis ehtoihisi. Jos miehesi kertoi itse, uskon hänen olevan halukas "korjaamaan tilannetta". Omani on jäänyt kiinni muuta kautta ja ensin kieltänyt asian..tyhmää.
Ikävä homma.Yritä olla mustamaalaamatta lapsille. Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Usein tällaisessa on kyse "hetken huumasta", jota tekijä itsekin katuu aivan kamalasti. En todella suosittele AV-palstan perusohjetta (JÄTÄ SE!!!) ilman selvittelyä, koska täältä AV:lta myös voit lukea eroperheiden ongelmista.
Olen itse taas tosi raskaana ja heräsi epäily mieheni uskottomuudesta. Menneiden takia (olenhan ollut tässä yli 3 vuotta ihan asiasta muistuttelematta) olen oikeutettu kysymään kaikki kysymykset (nekin, jotka mies kokee tunkeiluksi ja jahkaamiseksi), vaatia selityksiä menoihin, olla epävarma.