Lapsi ja äidin aikaa vievä harrastus

Onhan niitä olemassa tunnekylmiä ja empatiaan kykenemättömiä äitejä, joilla ei ole kykyä nähdä, mitä oma lapsi tarvitsee voidakseen hyvin. On äitejä, jotka eivät kestä sitä että lapsi tarvitsee heitä ja jotka eivät ymmärrä, että ihmissuhteilla on väliä.



En itse tunne ketään äitiä, joka haluaisi tai voisi harrastaa 20 tuntia viikossa vielä senkin jälkeen, että on jo erossa työpäivät lapsestaan. Ja siis ihan isommastakin lapsesta kuin vain vauvasta tai taaperosta, jonka läheisyyden ja läsnäolon tarpeen valtaosa ihmisistä sentään tunnistaa.

Pieni vauva nukkuu paljon.

Voisit jäädä kotiin siihen asti kunnes lapsi täyttää 3v. ja illat voisit harrastaa, kun olet lapsen kanssa ollut koko päivän.

Edetkää asian kanssa vähitellen.

Keskustelkaa ja harkitkaa.

Harva lapseton ymmärtää sitä valtavaa tunnesidettä, joka lapsen ja äidin välille muodostuu.

Biologia todennäköisesti hoitaa hommansa ja ap ei yksinkertaisesti kykene olemaan noin paljon poissa lapsensa luota.

Törmäsin tähän vanhaan ketjuun ja mielessäni heräsi kysymys, ovatko kaikki tätä mieltä myös siinä tapauksessa, jos aktiivinen harrastaja onkin mies?

Meillä nimittäin miehellä on aikaa vievä "harrastus", eli urheilulaji jossa kilpailee ja haluaa myös menestyä. Mies käy myös töissä. Emme vielä yritä lasta ja pohdinkin tämän ketjun luettuani, että voimmeko yrittää perheenlisäystä vasta, kun mies on saavuttanut mielestään riittävästi urheilun saralla ja on valmis siirtymään harrastajamaisempaan treenaamiseen. Tähän voi toki mennä useita vuosia.

Oho, melkoinen harrastus. En olisi ikinä voinut olla noin paljon pois lasten luota.

Oma harrastukseni vie 1,5-2h kerrallaan n. 3-4kertaa viikossa. Mutta koska kyse on juoksusta, lähden lenkille yleensä vasta sitten kun lapset ovat jo menneet nukkumaan tai niillä main. Sillä tavalla äiti ei ollut puolta viikosta poissa iltaisin.

No tietenkin ihmiset on erilaisia, mutta kyllä mä henkilökohtaisesti ihmettelen isää joka olisi ensin vaikka nyt 40 tuntia töissä viikossa, siihen työmatkat päälle ja sen päälle vielä harrastuksissa 20 h viikossa. Ei sopisi meidän perheelle.

Mulla on äärimmäisen tärkeä harrastus, joka täysillä tehtynä vie kuitenkin treenikautena vain 3h/vko (2 päivänä viikossa), ja pelikautena ehkä 4-5h/vko n. 3 päivänä viikossa. Lisäksi pari kertaa vuodessa ehkä 2 päivän reissuja.

En itse (olisi) jatkanut. Halusin olla lapsen kanssa. Vauva tarvitsee äitiään (tai sitä ihmistä, joka muodostuu ensisijaiseksi hoivaajaksi) lähes 24/7 kehittyäkseen emotionaalisesti ja sosiaalisesti hyvin, ja itse myös tein lapsia sillä idealla, että haluan muodostaa heihin tiiviin suhteen, ja tämä vaatii jatkuvaa tai ainakin hyvin tiivistä läsnäoloa.

MUTTA kun vauva-ajasta on päästy, niin asia on aivan eri. Aloitin harrastukseni uudelleen kevyesti, kun esikoinen oli 1.5v ja lisäsin harrastuskertoja kun lapsi kasvoi.

Toisen lapsen kohdalla aloitin jo, kun lapsi oli 6kk, jälleen kevyemmällä tasolla (tyyliin yhtenä iltana 1.5 h poissa), ja jälleen lisäsin poissaoloa vähitellen kun lapsi kasvoi.

Asiat riippuvat myös siitä, onko kotona lapsen kanssa vai töissä. Jos lapsi on pk:ssa, niin en hevin olisi iltoja erossa hänestä. Meillä lapset ovat olleet kotihoidossa 3v:ksi, joten olen kokenut voivani harrastaa melko vapaasti kun olen ollut jo päivät kotona. Ja nyt kun kuopuskin on kohta 4 niin vaikka lapset ovat pk:ssa niin käyn sen yhden arki- ja yhden vkl-illan harrastuksessani.

Ei kaikki ole niin joko-tai. Äiti voi harrastaa, mutta lapset tarvitsevat paljon läsnäoloa. Noiden asioiden yhdistämiseksi on tehtävissä paljon.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2011 klo 00:10"]

Onko pienen lapsen äitinä mahdollista jatkaa harrastusta kun lapsi on syntynyt ja pieni? Harrastus vie aikaa 5 kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 13:15"]

Törmäsin tähän vanhaan ketjuun ja mielessäni heräsi kysymys, ovatko kaikki tätä mieltä myös siinä tapauksessa, jos aktiivinen harrastaja onkin mies?

Meillä nimittäin miehellä on aikaa vievä "harrastus", eli urheilulaji jossa kilpailee ja haluaa myös menestyä. Mies käy myös töissä. Emme vielä yritä lasta ja pohdinkin tämän ketjun luettuani, että voimmeko yrittää perheenlisäystä vasta, kun mies on saavuttanut mielestään riittävästi urheilun saralla ja on valmis siirtymään harrastajamaisempaan treenaamiseen. Tähän voi toki mennä useita vuosia.

[/quote]

Tähän kaipaisin mielipiteitä! :)

No minusta tämä riippuu ennen kaikkea siitä, miten itse jaksat lapsen kanssa yksin. Useimmat tuntisivat melko varmasti itsensä yksinäiseksi, väsyneeksi ja katkeraksi.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 13:15"]

Törmäsin tähän vanhaan ketjuun ja mielessäni heräsi kysymys, ovatko kaikki tätä mieltä myös siinä tapauksessa, jos aktiivinen harrastaja onkin mies?

Meillä nimittäin miehellä on aikaa vievä "harrastus", eli urheilulaji jossa kilpailee ja haluaa myös menestyä. Mies käy myös töissä. Emme vielä yritä lasta ja pohdinkin tämän ketjun luettuani, että voimmeko yrittää perheenlisäystä vasta, kun mies on saavuttanut mielestään riittävästi urheilun saralla ja on valmis siirtymään harrastajamaisempaan treenaamiseen. Tähän voi toki mennä useita vuosia.

[/quote]

Tähän kaipaisin mielipiteitä! :)

[/quote]

Meillä ei myöskään mieheltä hyväksyttäisi tuota. Meillä viikko menee yhdeksän vuotiaan kanssa näin (on mennyt samalla kaavalla jo jonkin aikaa)

MA: ei mitään, eli kotitöitä yms. Mies käy illalla salilla

TI: äiti tytär harrastus

KE:ei mitään

TO:äiti ja isi harrastaa, lapsi hoidossa

PE:koti-ilta kokkailuineen, mies käy illalla pelaamassa poikien kanssa tms.

LA:koko perheen yhteinen harrastus

SU: äiti tytär harrastamista

Noi ei mitään illat on kaikkien kannalta tärkeitä. Silloin käydään kaupassa, pestään pyykkiä, tehdään ruokaa, lapsi on kavereillaan, luetaan kokeisiin yms. Kaikkea sitä normaalia elämää ja yhdessä oloa. Näihin iltoihin tulee joskus kyläillyjä yms mikä ihan kivaa vaihtelua, mutta en voisi ajatellakaan, että joka viikko tulisi muutoksia. Mies saa harrastaa vapaasti ja samoin minä, mutta on meidän yhteinen valinta, että emme harrasta hirveästi mitään. Meille riittää perheen yhteiseksi harrastukseksi koira ja agility, tytöt käymme pari kertaa viikossa tallilla hoitamassa hevosia ja päivittäin lenkkeilyt yms. Mutta ei missään tapauksessa 20h viikossa! 

Olen itse harrastanut ratsastusta PALJON ja jatkoin lapsen ollessa pieni. Ja tosiaan hänen ollessaan 6-vuotias ja koulu alkamassa yms. tajusin, että koko yhteinen elämämme meni tallilla kitisevän lapsen kanssa tai siten, että minä olin poissa. Lapsihan siinä oireili ja kärsi. Itkeskeli iltaisin kun tulin kotiin, roikkui, ei tahtonut mennä nukkumaan (no ei kai kun ainut hekti päivässä kun äiti oli kotona), ei halunnut aamuisin jäädä hoitoon yms. Ei sitä elämää enää meille! Pari vuotta jaksoin hoitovapaan jälkeen ja sitten tuli ehdoton stoppi. Ei mikään elukka ole niin arvokas että saa jäämään pois oman lapsen luota. Myin oman hevosen ja nyt mulla lapsellä yhteinen vuokraheppa, jota käydään hoitelemassa. Tämä on paljon kivempaa.

Minusta lähtökohtaisesti kaikki vanhemmuutta koskevat "vaatimukset" koskevat yhtä lailla isiä kun äitejä, tosin vauvavuoden aikana täydellistä tasapuolisuutta voi harvoin noudattaa.

No, oletan, että miehesi harrastus vie kaikki tai useimmat illat viikossa ja lisäksi treenileiri- ja pelimatkoja monena viikonloppuna. Jos on näin (tai edes vähän vähemmän), niin

a) itse en olisi jaksanut edes yhden lapsen kanssa äitinä tuossa tilanteessa (yksinhuoltajuus on asia erikseen, silloin ei ole edes sitä oletusta toisen osallistumisesta ja ehkä järjestää asiansa niin, että on muuta apua).

b) jos mies haluaa jatkaa tuollaista, niin en käsitä, miksi hän haluaisi lapsia

c) mielestäni ei ole mieheltä moraalisesti oikein tehdä tuohon elämäntilanteeseen lapsia.

d) toisaalta monet miehet tekevät tuollaiseen tilanteeseen lapsia, jos vaan joku nainen suostuu, ja jotkut naiset suostuvat elämään yksinhuoltajina parisuhteessa, mikä on ihan ok jos se kerran on heille ok.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 13:15"]

Törmäsin tähän vanhaan ketjuun ja mielessäni heräsi kysymys, ovatko kaikki tätä mieltä myös siinä tapauksessa, jos aktiivinen harrastaja onkin mies?

Meillä nimittäin miehellä on aikaa vievä "harrastus", eli urheilulaji jossa kilpailee ja haluaa myös menestyä. Mies käy myös töissä. Emme vielä yritä lasta ja pohdinkin tämän ketjun luettuani, että voimmeko yrittää perheenlisäystä vasta, kun mies on saavuttanut mielestään riittävästi urheilun saralla ja on valmis siirtymään harrastajamaisempaan treenaamiseen. Tähän voi toki mennä useita vuosia.

[/quote]

Ja vielä bonuksena, että mielestäni jos toinen on lapsen kanssa kotona ja toinen töissä, niin illalla sen kotona olijan menojen pitäisi olla etusijalla, ja työssäkäyvän pitäisi olla useimmat illat kotona (riippumatta siitä, meneekö se kotonaolija jonnekin vai ei) - milloin hän muuten näkisi lastaan?

Minä kyselin miehen harrastuksesta. Kiitos vastauksesta 52!

Oikeassa tietysti olet, mutta sitä on kai vaikea sanoa etukäteen, että miltä minusta tuntuisi, jos meillä olisi lapsi. Yksinäni vietän illat nykyäänkin, se ei muuttuisi, mutta väsyneempi olisin varmasti. Joku pieni tunne epäoikeudenmukaisuudestakin varmasti nostaisi päätään, jos mies olisi lähes aamusta iltaan poissa ja minä kotona lapsen kanssa.

Mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Vaatia miestä lopettamaan kilpailu lapsen tulon myötä, jolloin hän miettisi loppuikänsä, kuinka pitkälle olisi voinut päästä ja olisi minulle tästä katkera. Toinen vaihtoehto on odottaa niin kauan, kunnes mies kokee saavuttaneensa tarpeeksi ja olevansa valmis jättämään kilpailemisen. Tämä vaan ei ole urheilijoille aina ihan helppoa ja monet tekevät useitakin come backeja :D

Ja kiitos vastauksesta kaikki muutkin, niitä olikin tullut näköjään jo paljon! :)

Mielestäni voisit pohtia, kuinka useasti harrastustasi tarvitset. Tietenkin aluksi olet kiinni lapsessa, mutta tarvitset myös omaa aikaa sen alun jälkeen ja miehesi tarvitsee kahdenkeskistä aikaa lapsenne kanssa. Tällä hetkellä harrastuksesi vaatima aika vaikuttaa hurjalta, mutta ehkä voit miettiä vielä, onko noin tiheään käyminen tarpeellista. Aika näyttää, kuinka paljon jaksat/ehdit/haluat harrastaa, mutta mielestäni siitä ei tarvitse luopua kokonaan. Kun tulee taas aika pohtia harrastukseen palaamista, löydätte varmasti yhdessä miehesi kanssa järkevän ratkaisun tähän.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2011 klo 09:03"]

Kokopäivätyö ja aikaa vievä harrastus ei ole ollut mitenkään vaikea yhdistelmä, mutta en tiedä miten käy sitten kun lapsi tulee. Jaksanko jatkaa harrastusta? Jaksaako mies hoitaa lasta? Kolmena iltana viikosta lapsi olisi isän hoidettavana. Onko se tosiaan liikaa?

ap

[/quote]

No on se liikaa jos lapsi ei käytännössä näe äitiä kolmena päivänä. Tai/ja jäljelle jää vain pari tuntia töiden jälkeen..

Kaikkea ei tarvitse lopettaa, mutta jotain uhrauksia pitää tehdä jos lapsia tupsahtaa, miksi niitä sitten edes tekee?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2011 klo 09:03"]

Kokopäivätyö ja aikaa vievä harrastus ei ole ollut mitenkään vaikea yhdistelmä, mutta en tiedä miten käy sitten kun lapsi tulee. Jaksanko jatkaa harrastusta? Jaksaako mies hoitaa lasta? Kolmena iltana viikosta lapsi olisi isän hoidettavana. Onko se tosiaan liikaa?

ap

[/quote]

No on se liikaa jos lapsi ei käytännössä näe äitiä kolmena päivänä. Tai/ja jäljelle jää vain pari tuntia töiden jälkeen..

Kaikkea ei tarvitse lopettaa, mutta jotain uhrauksia pitää tehdä jos lapsia tupsahtaa, miksi niitä sitten edes tekee?

[/quote]

Sama tilanne on myös silloin, jos lapsi on jo kouluikäinen ja vanhempi tekee vuorotyötä, eli on osan illoista töissä. Tällöin vanhempi ja lapsi eivät välttämättä näe toisiaan iltavuoropäivinä lainkaan, koska vanhemman iltavuoro voi alkaa jo ennen kuin lapsi pääsee koulusta. Toki kouluikäinen lapsi on eri asia kuin pieni lapsi.

Löysin muuten aiheeseen liittyvän opinnäytetyön! :) Siinä käsitellään pikaisen vilkaisun perusteella kilpaurheilevan naisen raskausaikaa sekä aikaa synnytyksen jälkeen.

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19349/nurminen_annika.pdf?sequence=1

Kannatan periaatteessa mahdollisuutta omaankin aikaan ja harrastuksiin, mutta tuo on ihan älytön määrä viikkotunteja harrastuksessa, pois lapsen ja perheen luota.