Lapsi ja äidin aikaa vievä harrastus

eikä mitään vitun ulkopuolista lastenhoitajaa.

Miksikö? Siksi koska haluan/halusin veittää aikaa lapseni ja myös mieheni kanssa. Koti ja perhe on minulle tärkeitä, joten laitoin asiat minulle tärkeysjärjestykseen. Molempien työt, kotityöt, työmatkat ja jonkun verran liikuntaa, ja ystävien tapaamiset silloin tällöin, siihen kuvioon ei mahdu enää kovin aikaavievää harrastusta. Muuten perhe ei olisi koskaan yhdessä.

Eikö miehelläsi ole oikeus harrastaa?

Unohda lapsihaaveet. Olet vielä aivan liian itsekeskeinen ja naiivi.

vauvalle 4h on tosi pitkä aika erossa äidistä, varsinkin monta kertaa viikossa. Itselläni on todella rakas ja aikaavievä harrastus jota harrastin lähes ammattimaisesti, mutta kyllä se pariksi vuodeksi jäi. Meillä tosin mies iltaisin töissä, joten tämäkin tietysti vaikutti.



Niin ja imetys ei todennäköisesti tule onnistumaan, jos joutuu syöttämään noin paljon pullosta ja voi olla ettei lapsesi huoli pulloa. Mutta sen ymmärrän että harrastuksesta luopuminen ottaa koville, jos se on ollut iso osa elämää.

Mietihän niin että jos käyt kolme iltaa viikossa harrastamassa ja isäkin varmaan haluaa "omaa aikaa" myös ja ehkä jopa yhtäpaljon. Silloin teillä harrastetaan 6 * 4 tuntia viikossa. Jos mies käy töissä niin jo hoitovapaan aikana te ette paljoa perheenä näe toisianne. Saati sitten jos molemmat on töissä.



Ja ihan vinkkinä että lapsi lisää kotitöiden määrää todella paljon. Siis muutakin kuin vaipan vaihtoa jne. Pyykkiä riittää pestäväksi, pulloja tiskattavaksi ja keitettäväksi, siivottavaa jne. Missä välissä ajattelit että tuollaiset asiat hoidetaan jos harrastatte noin paljon ja varsinkin sitten kun molemmat on töissä ?



Jos vauva vielä on tosi itkuinen niin hänen kanssaan ei juuri saa tehtyä kotihommia kun pitää koko ajan kantaa ettei huutaisi.



Kuitenkin sanoisin että jos vauva on "helppo" ja olet itse energinen niin tuo voi onnistuakkin. Noin iso harrastusmäärä voi olla mahdollista jos tosiaan tukiverkko kunnossa, mies hyväksyy ja luopuu ehkä osin omista harrastuksistaan ja vauva on helppo.



Mutta kannattaa tosissaan miettiä tilanne niin että voi tarvittaessa vähentää harrastukseen käytettävää aikaa jos se ei sitten onnistukkaan tuossa määrin enää.

olisit vielä kolme iltaa poissa kotoa lapsen luota merkitsee sitä, että lapsi tuossa kärsisi. Kyllähän tuo sinun näkökulmastasi onnistuu ajankäytöllisesti ja jaksamisenkin puolelta, mutta lapsen kehitykselle sillä on negatiiviset seuraukset. Ellei sitten lapsen isä ota lapsesta pääasiallisen hoitovastuun ja ole se lapsen pääasiallinen hoitaja. Suostuuko miehesi siihen?



Tuollaisella ajankäytöllä et pystyisi olemaan lapselle riittävän läheinen ja turvallinen aikuinen, sillä se vaatii suurempaa läsnäoloa.

Mummit ja papat on hyvä asia, mutta eivät korvaa sitä, että sinä olisit noin paljon poissa.



Kannattaa vielä miettiä miten elämänsä järjestää ja kannattaako hankkia lasta ollenkaan, jos jo lähtökohtaisesti on selvää, että lapselle ei riitä sitä läheisyyttä mitä tämä tarvitsee (ellei sitten miehesi ota suurinta vastuuta lapsesta).

Mitäs jos isäkin harrastaa saman verran, koska on perheen yhteistä aikaa? Ja muutenkin, sanoisin, että ei tule onnistumaan.

Kokopäivätyö ja aikaa vievä harrastus ei ole ollut mitenkään vaikea yhdistelmä, mutta en tiedä miten käy sitten kun lapsi tulee. Jaksanko jatkaa harrastusta? Jaksaako mies hoitaa lasta? Kolmena iltana viikosta lapsi olisi isän hoidettavana. Onko se tosiaan liikaa? ap

Ei se ei ole liikaa että isä hoitaa kolmena iltana vauvaa mutta 4 tuntia kerrallaan on aika pitkä aika ainakin ihan pienelle vauvalle jos imetetään.

Mutta noin paljon aikaa harrastuksiin on pois ajasta perheen kanssa. Perheellä on vain tietty määrä tunteja käytettävissä ja sinä olet valmis ottamaan niistä yllättävän ison siivun yhdelle harrastuksellesi.

Ehkä negatiivisuus vastauksissa on kateutta kun itse ei uskalleta tai ei ole mahdollisuutta totetuttaa itseään tuossa määrin. Tai sitten totuus että jostain muusta se sitten on pois.

vastaukset eivät ole negatiivisia vaan realistisia



ja ehkä hiukan kokeneemmat naureskelevatkin tietämättömyydellesi :)



minulla nyt 9-vuotias enkä tosiaankaan voisi harrastaa noin paljoa viikosta, ehkä sitten muutaman vuoden päästä

Mä päätin esikoisen ollessa vauva, etten yritäkään revetä kaikkeen. Elämässä on työ, perhe ja harrastukset/huvit. Nuo kaikki kolme ei kyllä millään mahdu samaan kuvioon kerralla, ainakaan täysimittaisena. Jonkun on lennettävä ulos ja perhe se ei voi olla. Työssäkin oli pakko käydä, joten harrastukset telakalle. Toki voihan sitä kävelyllä käydä tai jumpassa joskus, mutta työpäivän jälkeen olen lapsilleni velkaa sen, että olen heidän kanssaan. Viikonloppuisin ei paljon yökylätkään tule mieleen, kun olisihan se pieniä kohtaan väärin, että eka ovat pitkät viikot hoidossa ja sitten päälle viikonlopun pois.

ilman uhrauksia. Uhrauksena on lähinnä lapsen hyvinvointi.



Jokusen viikon tuollainen systeemi voi toimia, mutta pidemmän päälle tuo alkaa vaikuttaa koko perheen jaksamiseen.Aika moni tietää kokemuksesta, että perheen kasvamiseen liittyy lisääntynyt määrä kotitöitä yms. hommaa ja lapset usein valvottavat ja herättelevät ensimmäisten elinvuosien aikana niin, että voimavarat ovat muutenkin tavanomaista vähemmät.

Mihin ne sovitetaan?

Minulla on harrastuksia 4 iltana viikossa, 2-3 tuntia kerrallaan. Lisäksi ajoittain yksi harrastus vie kaiken liikenevän ajan. Mies harrastaa vapaamuotoisesti (autotallissa, metsässä ja joella). Molemmat käymme töissä, minulla aamupainotteinen vuorotyö ja miehellä ilta/yötyö. Lapset (4v, 3v, 1v) eivät ole säännöllisesti hoidossa, joskus lastenvahdilla minun harrastusten tai miehen yövuoro-minun aamuvuoron aikana. Joskus lapset ovat mukana harrastuksissa. Meille tämä sopii.

Ma: vapaata töistä, harrastus klo 18-21, mies vapaalla, metsässä klo 12-17. Ti: vapaata töistä, harrastus klo 17-20, mies vapaalla, aikoi mennä metsälle päivällä. Ke: töissä 8-17, harrastus klo 18-20, lapset lastenvahdilla, mies töissä klo 18-2. To: töissä klo 6-14, harrastus klo 18-20, lapset mukana, mies töissä klo 18-2. Pe: töissä klo 8-17, ei harrastusta, mies töissä klo 18-5. La: töissä klo 7-16, harrastus klo 16-19 en ehkä mene, lapset lastenvahdilla päivällä, mies töissä klo 18-5. Su: töissä klo 7-16, ei harrastusta, lapset lastenvahdilla päivällä muutaman tunnin, mies vapaalla, käy varmaan illalla jossain.

sitä, että olet jaksanut kokopäivätyön ja tuon harrastuksen ja nyt sitä, jaksatko SINÄ jos tulee lapsikin. Kysymys on sinänsä hyvä, mutta ei se tärkein: olennaisinta on kysyä, jaksaako LAPSI. Vanhemmuus on palvelutehtävä, jota on vaikea suorittaa, jos on kovin paljon muuta aktiviteettia. Jos käy kokopäivätyössä, ei moni harrasta sitten lainkaan sellaista, mitä lapsen kanssa ei voi tehdä. Jos et aio palata töihin, sitten tuo voi toimiakin.

En usko että tulee toimimaan.

Mieti voitko harrastaa harrastustasi jotenkin vähemmän? Käydä harvemmin?



Onko harrastuksesi tavoitteellista? Voisitko madaltaa tavoitteitasi?



Voitko ottaa lapsen mukaan?

kannattaa hiukan miettiä asiaa silti perhe-elämän ja miehenkin kannalta. Onko se reilua, että mies on ensin töissä päivän ja päälle päivystää yksin lapsen kanssa? Joku täällä viittasi, että äiti on töissä 24/7. Niin on. Mutta niinhän ne miehetkin monesti on. Käännetään asia niinpäin, että olisiko kotiäidistä mukavaa, että ensin mies on töissä päivän, käy vaihtamassa vaatteet kotona ja sitten lähtee harrastukseen (eli huvitukseen) 5 päivänä viikosta koko illaksi? Eikö hiukan alkaisi riipiä...?

En tiedä mistä harrastuksesta on kysymys, mutta mikään ei olisi saanut minua olemaan lapseni luota pois noin paljoa. Siis tuo on oikeasti todella paljon, vaikka olisitkin muuten vauvan kanssa kotona. Minun mielestäni hylkäät lapsesi jos teet noin. Et todennäköisesti siihen pystyisikään tosi paikan tullen :)

Kokopäivätyö ja aikaa vievä harrastus ei ole ollut mitenkään vaikea yhdistelmä, mutta en tiedä miten käy sitten kun lapsi tulee. Jaksanko jatkaa harrastusta? Jaksaako mies hoitaa lasta? Kolmena iltana viikosta lapsi olisi isän hoidettavana. Onko se tosiaan liikaa?

ap

äidiksi ensi kertaa tuleva ei vielä ymmärrä kuinka kokonaisvaltaista lapsen hoito on. Pienen lapsen tulee sinua kova ikävä, mutta myös sinun tulee lasta ikävä. Kyse on biologiasta :)

Niin kauan kuin olet kotona niin tuo varmaan onnistuu vaikka sinun tarvitsee pumpata ja opettaa lapsi syömään pullosta. Kun palaa töihin tilanne vaikeutuu huomattavstai, koska silloin harrastupäivänä et näe lasta ollenkaan. Suurin osa äideistä ei hankkiudu vapaa-ehtoisesti tuollaiseen tilanteeseen ja tuskin sinäkään etenkään, kun se sinun oma lapsi itkee äitiä kotona. Saatat olla huonosti nukuttujen töiden päiväkoti aamujen jälkeen ihan liian väsynyt.

Koko kysymyksenasettelu on käsittämätön. En voisi kuvitellakaan käyttäväni 20 viikkotuntia omaan harrastukseen, missään olosuhteissa. Tilannehan voi tietenkin työn, lasten ja harrastusten osalta olla monenlainen. On toki aivan eri asia, jos on kotiäitinä ja päivät lasten kanssa, verrattuna siihen, että tekee päivät töitä ja illat harrastaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa äiti kuitenkin on paljon lasten kanssa ja rajoittava tekijä lienee lastenhoito. Onko isä valmis käyttämään käytännössä kaiken työn ulkopuolella olevan ajan lasten kanssa olemiseen? Tietenkin isänkin velvollisuus on hoitaa lapsia, mutta tuolloin isälle tuskin jäisi aikaa itse harrastaa ja sen rinnalla äidin 20 tunnin harrastusmäärä kuulostaa kohtuuttomalta. Mutta entä sitten toinen vaihtoehto: äiti käy töissä ja lisäksi harrastaa 20 tuntia viikossa. Milloin äiti on lasten kanssa?



No, kukin tavallaan. Itse en osaa ajatella minkään muun olevan tärkeämpää lasten ollessa pieniä kuin juuri lasten kanssa olemisen.