Miksi teilla on liikaa tavaraa?

mutta annas olla kun se tavaramäärä koostuu ihan käyttötavarasta (harrastevälineet, lelut, kirjat jne) + isovanhempien perinnönjaossa saaduista muistoesineistä - noista on jo hankalampi laittaa kiertoon.

Lisäksi meillä on lakanoita ja pyyhkeitä ihan reilusti, osittain siksi, että niitä on kertynyt ja osittain siksi, että välillä on useampi viikko, etten ehdi pesemään pyykkikoriin kertyneitä pyyhkeitä ja lakanoita: aika riittää kiireisinä aikoina vain käyttövaatteiden ym. pesuun ja kun kuivatustilat ovat rajalliset niin samana iltana ei pyöräytellä kovin montaa koneellista.

Kiireisenä, työssäkäyvänä, kahden lapsen yh:na on pakko tehdä välillä kompromissejä, jotta saa homman pyörimään - tästä hyvänä esimerkkinä esim. pyyhkeiden määrä :) Samasta syystä lapsilla on vaatteita enemmän kuin riittävästi - ja siitä huolimatta tulee eteen joskus tilanne, että illalla huomataan, että kaikki lasten farkut ovat pyykkikorissa :)

ja "taidetta", ja materiaaleja näihin näyttää kertyvän aika tavalla. Sen lisäksi meillä on kohtuuttomasti kirjoja, ja kirjaston lahjoituskärrystä niitä eksyy meille lisää. Kaikkea mappi- ja paperitavaraakin löytyy liiaksi asti.

Vaatteita meillä on onneksi aika niukasti.



Jotain on tosiaan ihan liikaa, mutta onneksi kokonaisuus on aika siistin näköinen, koska tilaa on reippaasti. Pari lisäkaappia kyllä tekisi poikaa...

kun heillä ei jotain ole. Monella tutullani on siistiä ja tyhjää, mutta he ovat niitä, jotka lainaavat meiltä tuolit ja pöydän juhliinsa, lapselle pinnasängyn, elokuussa mehumaijan ja hillokattilan jne.



Eli me olemme monen tutun varasto, josta oletetaan löytyvän kaikkea sitä, mitä he itse eivät katso tarvitsevansa. Tosin olemme lopettaneet ilmaisen lainaamon pitämisen ja todenneet, että koska säilytämme mehumaijaa 11 kuukautta, voimme itse käyttää sitä sen kuukauden, joka säilöntään menee. Turha pyytää lainaan yhdeksi iltapäiväksi.

inhoan muutenkin sitä hommaa, helpompi jemmata kamoja vintillä odottamassa...

sen vielä ymmärrän, mutta tiedän tapauksen että kissa kuoli 3 vuotta sitten ja sen vanhaa paskalaatikkoa säilötään. On jo uusi kissa ja sillä uusi laatikko. En käsitä

onko tallessa katin paskatkin??

Se on ihan ehyt ja muovinen, ei sitä viitti pois heittää, kun siitä tulisi kauhean iso muoviroska. En jaksa kyllä pestäkään sitä siihen kuntoon, että voisi myydä jossain :D Monen muunkin asian poisheittäminen tyssää siihen, että ajattelen niiden olevan liian isoja roskia. Mitään rompetta en kylläkään enää ostele ja vaatteita pilkon paraikaa matonkuteiksi. Kamaa on liikaa.

Mekin asutaan Espoossa, mutta käy lapsen kavereita yökylässä, joskus joku kaveri tai sukulainen toiselta puolen Suomea. Sitä varten on varasänky, -peitot, -tyynyt, -liinavaatteet ja -pyyhkeet. Kristallilaseja on vitriinillinen, kun eri rypäleille on kuusi viinilasia kullekin. Kirjoja on kai jotain 10 hyllymetriä, käsityötarvikkeita vaikka kuinka, kolme kitaraa, ruuanlaittoon jos jonkinlaista kattilaa, vuokaa, pannua tai vekotinta. Kertyyhän näistä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2011 klo 21:54"]

Siksi tarvitsi vieraalle pyyhettä. Tai viettäisitte vieraiden kanssa saunailtaa.

Teillä siis käyttää aina kaksi ihmistä samaa pyyhettä, koko viikon?

Musta on ihan kiva, että on useampi pyyhe, niin jokainen voi pyyhkiä omaan pyyhkeeseen ja voi jopa viikon aikana ottaa puhtaankin pyyhkeen (kun pesen pyykin vain kerran viikossa).

[/quote]

Vieraat voivat tuoda omat pyyhkeet mukanaan.

Pärjätään aivan loistavasti tavaroidemme kanssa, ällös huoli ollenkaan.

Pärjätään aivan loistavasti tavaroidemme kanssa, ällös huoli ollenkaan.

Miten nelihenkinen perhe voi selvitä  4 pyyhkeellä? Koulun liikkatunnille tarvitaan, ja miten pyyhkeitä voi olla vain kaksi käytössä kerrallaan? MIhin loput 2 tyyppiä pyykivät saunan jälkeen? en käsitä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2011 klo 22:35"]kun heillä ei jotain ole. Monella tutullani on siistiä ja tyhjää, mutta he ovat niitä, jotka lainaavat meiltä tuolit ja pöydän juhliinsa, lapselle pinnasängyn, elokuussa mehumaijan ja hillokattilan jne.

Eli me olemme monen tutun varasto, josta oletetaan löytyvän kaikkea sitä, mitä he itse eivät katso tarvitsevansa. Tosin olemme lopettaneet ilmaisen lainaamon pitämisen ja todenneet, että koska säilytämme mehumaijaa 11 kuukautta, voimme itse käyttää sitä sen kuukauden, joka säilöntään menee. Turha pyytää lainaan yhdeksi iltapäiväksi.

[/quote]Minulla on kolmiossa myös kaikki työkalut ja mehunaijat ja kuivurit ja koneet joita lainaan mielelläni mutta ei meillä ole ahdasta ja sotkuista vaan tosi väljää verrattuna naapureihin. Säilytystiloja pitää osata käyttää.

Mä en voi tajuta, miten kaikissa tutuissa lapsiperheissä on ihan järkyttävän paljon LELUJA. Ne vyöryy ulos lastenhuoneesta ja täyttää koko asunnon. Nämä lapset harvoin edes tykkää leluistaan. Enkä ihmettele, eihän niillä voi leikkiä kun niihin hukkuu! Kuinka moni lapsi enää personoi esim. pehmoleluja keksien niille nimet, tai moniko pystyy juonellisiin leikkeihin vaikka nukkehahmoilla? Tuntuu että monien lasten leikkiminen kuolee turhan lelukrääsän määrään.

Siis tuolla yhdellä vastaajalla on minimimäärä liinavaatteita, mutta entä harrastusvälineet, astiat, vaatteet ym?

mutta toivottavasti alkaa nyt käymään, kun lapset vähän kasvavat.



Meillä kaikki sukulaiset asuvat pk-seudulla tai sitten ovat niin köyhiä, ettei heillä ole varaa matkustaa.

Kaikkea tarvitsemme, mutta kaikelle ei ole paikkaa ja tilaa.

Kun on lapsia ikähaarukassa 0-10 niin joka kokoa luistimia, monoja, sandaaleita, juhlakenkiä jne jne tyttöjen ja poikien versiot joka tavaraa. Samoin leluja ja välineitä. Vauva leikkii eri leluilla kuin 10 v. ja taas viisi vuotias poika eri leluilla kuin kumpikaan näistä. Että olisko tässä nyt alkuun?

Kaikkea ei ole järkevää heittää kierrätykseen, kun kierrätys tapahtuu omassa perheessä. Monet kaapit on näitä kamppeita täynnä ja esim. lelut eivät sitten mahdukaan enää yhtä siististi kuin esikoisen ollessa pari vuotias. Silloin meillä oli Hänen LELUILLEEN oma vaatehuone. Oli siistiä. Ei ollut tavaraa missään liikaa. ;D

Meille myös esim. isovanhemmat tuovat jatkuvasti lapsille kaikkea. JA kyselevät niiden perään myöhemmin, joten emme voi heittää niitä poiskaan. Olemme myös sanoneet, että emme tarvitse, kiitos. Mutta eipä auta.

Mutta se auttaa kun kyselijöille kertoo rehellisesti että ne olivat, kuten jo etukäteen oli ilmoitettu, tarpeettomia ja siksi laitettu jo aika päivää sitten kiertoon. :D

- harrastuksia, joihin tarvitaan paljon kamaa, esim. ratsastus ja moottoripyöräily (ajovarusteet, työkalut, varaosat, retkitarvikkeet)



- mies, joka ei haluaisi heittää tavaraa pois



- säilömiseen tarvittavia astioita, joita tarvitaan, mutta jotka myös vievät ärsyttävästi tilaa



- vähän kaappitilaa



- yksi huone pois käytöstä (remonttia tehdään pikkuhiljaa), joten sinne varatut huonekalut ym. ovat osin muualla.

Että mies ja lapset eivät kykene luopumaan mistään. Salaa hävitän kaikenlaista ts. Vien kirpparille tms.

Miksi ja minkälaiset ihmiset haluavat asua talossa, jossa ei näy asumisen meininki? Meillä on tavaraa, mutta ei sikin sokin. Lipaston päällä on kynttiläsomisteita, koriste-esine, valokuvia, Esillä on kirjoja, lautapelejä, valokuva-albumeita, laatikossa askarteluvälineitä. Eteisessä on kenkiä ja huiveja ja rullaluistimia, kävelysauvoja, kypäriä.. minne vaan katsonkin, niin meillä näkyy tavaraa ja samalla tunnen olevani kotona jossa näkyy tekemisen meininki, rento ja yhteisöllinen perhe asuvan.

ts. ne ylimääräiset tavarat on sellaisia, joita saattaa joskus tarvita. Poiskaan ei raaski heittää, koska sitten ei jää enää mitään. Koskee suuressa määrin mun vaatteita. Mulla on muka sikana vaatteita, mutta ne on jo niin karmeita, ettei niitä kehtaa pitää kuin äärimmäisessä hädässä. Mutta ei voi heittää poiskaan, koska jos tarvis lämmintä paitaa, niin uutta sellaista ei ole ollut varaa ostaa.



Eikä näistä meidän kamoista kirpparillekaan ole, ei kattais saldo ees pöytävuokraa.