Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos olisit minä?
14.11.2011 |
Sain keskenmenon keväällä ja miehen kanssa sovittiin, että asiasta ei kerrota muille, kun ei oltu koko raskaudestakaan kerrottu. Nyt odotan uutta lasta ja mies on ollut koko ajan sitä mieltä, että hänen vanhemmilleen ei asiaa kerrota, huomaavat sitten ajallaan. Näin oli myös esikoilapsen suhteen aikoinaan, siitäkään odotuksesta ei hänen vanhemmilleen saanut kertoa, huomaavat sitten jne. Anoppi silloin piruili,kun ei hänelle ollut kerrottu, mutta sanoin sen olleen miehen päätös. Omilleni kyllä olin kertonut aikoja sitten.
Asiaan: Nyt kun hänen äitinsä huomasi tämän raskauteni tänään heillä vieraillessamme, niin hän heti kommentoi, että eikö se silloin keväällä sitten mennytkään kesken?? Mies oli silloin äitinsä luona kylässä kun soitin, että tulee kotiin esikoista vahtimaan, minun täytyy lähteä lääkärille kun alkoi verta tulla. Ilmeisesti silloin oli äidilleen kertonut.
Anoppi olisi yksinkertaisella laskutoimituksella voinut todeta, että tämä ei ole se keväinen raskaus. Olimme siis sillä hetkellä kahden huoneessa.
Kyllä suututti suuresti, kun nimenomaan asiasta ei pitänyt kertoa muille. Anoppi on pienen kuntamme pahimpia juoruämmiä, niin eiköhän asia ole monen muunkin tiedossa jo!!
Kävimme kahvipöytään ja kysyin silloin mieheltäni, että mistäs äitisi tietää keskenmenostani? MIes mykistyi täysin eikä puhunut mitään, samoin äitinsä. Kun painostavaa hiljaisuutta oli kestänyt jo tovin, otin ja poistuin paikalta. Mies jäi äitinsä kanssa kahvipöytään. Eiköhän he tuonkin asian saa jotenkin väännettyä niin, että minä olen tämän tarinan paha. NImittäin siksi kysyin asiasta ääneen molempien paikalla ollessa, kun anoppi aina vinoilee ja ilkeilee minulle eikä mies usko kun kerron. Aina kuulemma ymmärrän väärin sanomiset tms. Ajattelin, että seuraavan kerran nostan kissan pöydälle ja kysyn näin, ettei kumpikaan voi vängätä minun väärinymmärryksistä tms. Kun näitä väärinymmärryksiä ei muiden ihmisten kanssa tapahdu.
Mitä te tekisitte. Saa nähdä milloin mies palaa ja miellä mielellä.
Kommentit (42)
Kyllä, anoppisi oli tahallaan ilkeä.
Nyt onkin kysymys se, mitä tahdot tehdä asialle.
Jos olisin sinä, vaatisin
1) Mieheltä anteeksipyynnön
2) Anopilta anteeksipyynnön
3) Avoimen keskustelun anopin ja miehen kanssa siitä, miksi toimivat selän takana, miksi tahallaan pahoittavat sinun mielesi, miksi miehesi mielestä se niin usein on ok.
Olet nyt niskan päällä anopin suhteen, mutta voi olla, että mies ehtii anopin kanssa sopia tavasta, miten asia käsitellään. Tulee kotiin nippu selityksiä valmiina siitä, miten anoppi oli arvannut jutun eikä hän halunnut pahoittaa sinun mieltäsi kertomalla, että anoppi tietää keskenmenosta. Minusta oleellisin kysymys onkin, miksi miehesi vaatii, että anopille ei esim. raskaudesta kerrota mutta kuitenkin puolustaa äitiään ja toimii selkäsi takana. Kenelle miehesi on uskollinen? Se olisi ihan kiva tietää tässä vaiheessa.
Oma mieheni arvostaa äitiään tavattomasti enkä oikein anopppia uskaltanut edes arvostella kuin selkeästi asiasta, joka miestäkin ärsytti. Vuosien mittaan on mieskin huomannut ne minua ärsyttävät asiat, ja ollaan enemmän hitsauduttu yhteen samalle kannalle. Ei mies siis äitiään halveksi tai inhoa vaan edelleen varmasti pitää ja rakastaa, mutta ollaan vain asioista samaa mieltä, ja se on mukavaa. Ei tarvitse parisuhteessa salata mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinä, niin keskittyisin nyt vaan ihan täysillä tähän uuteen raskauteeni ja nauttisin siitä. Unohtaisin noitten menneitten märehtimisen... Niin ja tietenkin saattaisin ihmetellä sitä, mitä kaikkea se tää raskausaikainen hormoonimyrsky meissä naisissa saa aikaan, sillä mun mielestä. Sitähän tuo suurimmaksi on. Onnea sinulle ja miehellesi.