Lue keskustelun säännöt.
Millaiset läheiset pystyvät surun keskellä suojelemaan jonkun mainetta?
12.11.2011 |
Ihmettelen tätä Tyrnävän kohuttua tapausta. Vahvoja viitteitä on siihen, että jotkut tahot ja henkilöt käyttävät valtavasti aikaa estääkseen Tyrnävän tapauksen herättämisen tuntemustenkin keskustelun.
On selvää, että taustalla on pitkäaikaiset ja monenlaiset paineet perheessä. Aina näin järkyttävien tapahtumien taustalla on perheen sisäisiä asioita. Kyseessäolevan perheen omat asiat eivät kuulu yleisölle, mutta siitä virinnyt keskustelu parisuhteista, työmääristä, perhe-elämn rankkuudesta estetään myös. Tämä on jo ylireagointia ja vaikuttaa siltä, että kyseessäolevalla perheellä ja suvulla on ympärillään vahva verkosto ihmisiä, joilla on jostain syystä kova motivaatio estää keskustelu yleisestikin.
Kysyn siis teiltä, että millainen pitää olla läheisten suhde keskenään, jos täysin elämän pysäyttävä shokki iskee ja suku ja verkosto alkaakin keskittyä uutisoinnin estämiseen? Eihän noin rankassa tilanteessa aidosti tuntevat pysty ajattelemaan julkisuutta, mainettaan ja suhteita ympärillään? Eikö pienten lasten kuolema seisauta kaiken. Maine ja kunnia katoaa, on vain pohjaton suru ja tunne, että elämä on pysähdyksissä?
Tyrnävästä kirjoitettiin parina päivänä ihan tunteellisia "uutisia" paikallisessa lehdessä. Nekin on poistettu verkkosivuilta, paperilehdissä enää niillä joilla on jäljellä. Eikö ole outoa, että on noin vahva tahto estää keskustelu? Eikö tämäkin viittaa siihen, että Tyrnävän tapauksen yksi taustatekijä onkin juuri tällainen vaikeneminen ja puhumisen estäminen? Vai onko tämä tyypillistä suomalaisuutta? Pohjanmaalaisuutta? Mitä tämä oikein on? Olen ihmeissäni.
Ja vielä tiedoksi. Olen kuullut paikallisesti ihan tarpeeksi tapauksesta, en ole juorunnälkäinen. Huhut on huhuja ja niitä riittää täälläpäin. Mutta jälkiseuraamukset ihmetyttävät paljon. En ole koskaan aiemmin törmännyt tällaiseen, vai olenko väärässä ja juuri näin aina toimitaankin kun lapsiuhrit kyseessä?
Kommentit (6)
Kysyn siis teiltä, että millainen pitää olla läheisten suhde keskenään, jos täysin elämän pysäyttävä shokki iskee ja suku ja verkosto alkaakin keskittyä uutisoinnin estämiseen? Eihän noin rankassa tilanteessa aidosti tuntevat pysty ajattelemaan julkisuutta, mainettaan ja suhteita ympärillään? Eikö pienten lasten kuolema seisauta kaiken. Maine ja kunnia katoaa, on vain pohjaton suru ja tunne, että elämä on pysähdyksissä?
Olisi ehkä parempi, jos et analysoisi noin vaikeita asioita.
Ihminen voi läheisen traagisenkin kuoleman jälkeen pystyä erittäin järjestelmällisesti ja tehokkaasti hoitamaan hautajaisjärjestelyt yms, eikä sekään tarkoita sitä, että jotain olisi pielessä joko psyykessä tai henkilöiden välillä. Kyllä häiritsevään kirjoitteluun pystyy ihan samalla lailla puuttumaan. Mitä traagisempi asia, sitä todennäköisempää on myös se, että varsinainen suru iskee viiveellä. Ihmisen mieli on sellainen, että se joskus suojelee kaikkein pahimmilta asioilta, jolloin ne "iskevät tajuntaan" esim. vasta hautajaisten jälkeen. Tai pitemmänkin ajan jälkeen. Traumaattisia asioita kokenut tai suuren surun kohdannut ihminen voi toimia jonkin aikaa näennäisen normaalisti, aivan kuni mitään ei olisi tapahtunut - ja romahdus tulee vasta myöhemmin.
Tyrnävästä kirjoitettiin parina päivänä ihan tunteellisia "uutisia" paikallisessa lehdessä. Nekin on poistettu verkkosivuilta, paperilehdissä enää niillä joilla on jäljellä. Eikö ole outoa, että on noin vahva tahto estää keskustelu? Eikö tämäkin viittaa siihen, että Tyrnävän tapauksen yksi taustatekijä onkin juuri tällainen vaikeneminen ja puhumisen estäminen? Vai onko tämä tyypillistä suomalaisuutta? Pohjanmaalaisuutta? Mitä tämä oikein on? Olen ihmeissäni.
Nettipalstoilla asialla mässäily, amatöörimäinen spekulointi, ihmisten henk.koht. asioiden ja henkilötietojen repostelu, tms ei ole mitään "puhumista" eikä siitä pidättäytyminen mitään "pohjanmaalaista vaikenemista".
Ja vielä tiedoksi. Olen kuullut paikallisesti ihan tarpeeksi tapauksesta, en ole juorunnälkäinen.
Jaa. Kuulostaa siltä, että sitä juuri olet, kun kerran halusit aloittaa uuden ketjun ruotimaan asianosaisten keskinäisiä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut omakohtainen suuri suru, joka päätyi lehtien lööppeihin. Ja ne lööpit tuntui hirveältä, aivan todella hirveältä tunkeutumiselta MINUN/MEIDÄN YKSITYISEEN suruun. Se siis todella pahensi oloa hirveästi. Ihan sama, mitä niissä lehdissä kirjoitettiin - en edes pystynyt lukemaan niitä - vaan jo se ajatus, että joku ulkopuolinen rääpii asiaa, joka on meille niin raju ja herkkä.
Jos olisin voinut estää ne uutiset, olisin sen todella tehnyt, vaikka siinä tapauksessa ei edes ollut ketään, jota suojella - paitsi se oma suru ja kuolleiden muisto. Tahtoa olisi riittänyt.
Kyllä siinä jää ihan reilusti aikaa tuollaiseenkin ja varsinkin jos moni arkinen asia on menettänyt osan merkityksestään. Näennäisjärkevä puuhastelu on myös kätevä sijaistoiminto, jolla psyyke suojaa itseään.
Ketjuista poistetaan jopa sanomalehdissä ollutta tekstiä, joissa lähdeviitteet.
Joillakin on nyt todella vahva tahto poistaa tragedia mediasta. Ja siihen riittää aikaa ja viitseliäisyyttä.
Mikään muu tapaus aiemmin ei ole ollut samanlainen, ei vaikka ihan samalla tavalla perheitä on tuhottu. Eli kyllä tässä on lestadioilaisuus ja poliittiset kuviot taustalla, ei haluta yhtään siloiseen pintaan naarmuja.
Mikä ihmeen mania ja salaliittoteorian tarve sulla tälle suunnattomalle tragedialle on?
Hillitse jo itseäsi, toiset ehkä osaavat paremmin ottaa huomioon, että tämä suruperhe tarvitsee rauhaa.
Tämä ei ole sinun surusi, sinun elämäsi jatkuu parin viikon päästä entisellään, tällä kaikkensa menettäneellä äidillä suru seuraa loppuun asti.
Hienotunteisuutta ja ymmärrystä..
Jos on tarpeeksi kaukana itse surusta (siis ei ole välitön läheinen tai ystävä), niin silloin voi kuvitella tekevänsä palveluksen tuntemalleen ihmiselle jollakin konkreettisella tavalla. Tässä tapauksessa voisi koko yhteisö toimia juuri näin. Ajatellaan, että suojellaan äitiä ja läheisiä edes jotenkin kun teko on ollut niin rankka.
Edellämainitusta tuntuisi olevan kyse tällä palstalla. Noista sanomalehtien sensuureista on vaikea sanoa, ehkä sama mekaniikka kyseessä mutta toisenlainen ryhmä (työkaverit, luottamustoimet jne ja siellä toimivat ystävät).
Joskus kyseessä voi olla myös maineen varjelu. Sellaista ei kyllä Suomessa oikein tapahdu, ehkä jossain amerikkalaisissa sarjoissa korkeintaan.