Abortti ei ollut ennen edes vaihtoehto, mutta...
Nyt huomaan jopa miettiväni sitä vaihtoehtona. Aina ennen olen ollut tiukasti aborttia vastaan ja sanonut, että minä en koskaan tee aborttia.
Tilanteeni on siis tämä; Olen keskellä riitaisaa avioero prosessia, lapsia meillä on yksi (4v). Ex koettaa tehdä kaiken siis aivan kaiken mahdollisimman vaikeaksi, esim. viimeisempänä alkoi vaatia minun elossa olevien vanhempien hienoa taloa+rantatonttia itselleen. On kuulemma ansainnut sen, kun on 10 vuotta kestänyt minua ja pysynyt tässä suvussa. Muitakin älyttömiä vaatimuksia on esittänyt.
Yhteishuoltaajuuteen lapsestamme ei suostu, haluaa yksinhuoltajuuden, joten olemme menossa oikeuteen huoltajuuskiistassa. :( Yhteistä taloammekaan ei suostunut vapaehtoisesti laittamaan myyntiin, vaan sekin tehdään vaikeamman kautta lakimiesten avustuksella. Lakimiehille tulee siis todella muhkea palkka meidän eron hoidosta.
Olen viime aikoina ollut tilanteen vuoksi todella sterssaantunut, olen laihtunutkin viimeisen 3kk aikana 11kg. Kuukautiset ovat jääneet pois, enkä ole siihen kiinnittänyt huomiota, koska ajattelin, että laihtuminen+sterssi sekoittaa nekin. Mutta, kävin toissapäivänä lääkärissä, ajatuksena hakea, jotain apua jatkuvaan huonoon oloon ja siihen, että ruoka ei vain maistu. Yllätys oli suuri, kun kokeista paljastui raskaus. Viikkoja on nyt kasassa 11+2.
Alkunsa raskaus sai muutama kuukausi takaperin, kun ajauduin humalassa sänkyyn ex kanssa. :/ Oma vika ja tyhmää oli olla käyttämättä ehkäisyä, tiedän. Mutta raskaudesta en ole kertonut ex:lle. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin vielä alkaa taistella toisen lapsen huoltajuudesta. Olen jo pitkään halunut toista lasta ja vuosi sitten olisinkin ottanut lapsen avosylin vastaan , mutta nyt keskellä eroa.
Abortti pitäisi tehdä viikon sisällä, sen jälkeen viikkoja on jo liikaa. Mitä teen? Varaanko ajan aborttiin vai?
Kommentit (16)
että hän vie sinulta mielenterveyden joten sä viet siltä syntymättömän lapsen.
Jospa onnistuisit hankkimaan uuden miehen ennen lapsen syntymää ja menemään hänen kanssaan naimisiin. Silloin avioliitossa syntyvän lapsen isäksi tulisi automaattisesti aviomiehesi.
Mutta älä sentään aivan epätoivoiseen suhteesen ryhdy.
pitäisin lapsen ihan omissa nimissäni ja sanoisin etten tiedä kuka isä on.
Kun ex siitä oletettavasti jossain kohtaa rauhoittuu, on aikaa kertoa.
olevaan lapseen ja siihen että selviät eroprosessista. mielestäni ei kannata kertätä itselleen murheita enemmän mitä jaksaa kantaa.
Vaikka lapsi on ihana asia niin omat voimavarat sen lapsen hoitamiseen kannattaa punnita ja miettiä.
Itse en jaksaisi sun tilanteessa ja päätyisin aborttiin.
Kääntäisi senkin itselleen eduksi ja tekisi syntymättömästä lapsesta itselleen uuden taistelu kohteen.
Ja uutta miestä en todellakaan itselleni ota, tässä entisessäkin riittää varmasti harmia vielä vuosiksi.
jotenkin kun saisi salattua raskauden mieheltä, mutta mietn se onnistuu käytännössä?
ap
Kääntäisi senkin itselleen eduksi ja tekisi syntymättömästä lapsesta itselleen uuden taistelu kohteen.
Ja uutta miestä en todellakaan itselleni ota, tässä entisessäkin riittää varmasti harmia vielä vuosiksi.
jotenkin kun saisi salattua raskauden mieheltä, mutta mietn se onnistuu käytännössä?
ap
mahollisimman pitkälle siitä miehestä kuitenkin Suomen sisällä.
En missään vaiheessa kertoisin raskaudesta ex:lle ja sitten kun tämä sen huomaisi, niin kertoisin lapsen olevan yhdenillan jutun seurausta. En ikinä eroprosessin kestäessä tunnustaisi, että lapsi on ex:n. Myöhemmin kun ero saatu hoidettua voisin tilanteen niin salliessa ilmoittaa, että on pieni mahdollisuus sille, että ex on isä ja kysyä, haluaako hän isyystestin.
Salattua et käytännössä saa (viimeistään esikkosi höläyttää iskälle, että teille tulee toinen vauva), mutta mieti rauhassa tilannetta omista lähtökohdistasi. Miten kovasti haluat toista lasta. Lutviutuvatko asiat lopulta exän kanssa. Onko ex "vain" vaikea, vai mahdollisesti myös vaarallinen. Kestääkö oma (mielen)terveytesi ja taloutesi.
Vedä syvään henkeä. Voimia sinulle!
Pullo viinaa kurkusta alas ja sairaalaan. Lusikalla romut vitusta roskiin, ja joskus aikanaan sit toisen ukon kanssa uutta vääntämään, jos sillon vielä muka lapset kiinnostaa.
HArkitse tarkkaan, jaksatko hoitaa uutta vauvaa kaiken tuon keskellä. Ongelmasi ei ainoastaan ole se, alkaako ex taistelemaan vauvan huoltajuudesta, vaan se, miten jaksat yöheräilyä ja muuta vauvan hoitoa tuossa tilanteessa. 4-vuotiaskaan ei välttämättä päästä vanhempiaan ihan helpolla aina.
Voimia ratkaisuusi. Toki uusi vauva voi olla hyväkin asia.
Pullo viinaa kurkusta alas ja sairaalaan. Lusikalla romut vitusta roskiin, ja joskus aikanaan sit toisen ukon kanssa uutta vääntämään, jos sillon vielä muka lapset kiinnostaa.
kun sun mutsi ei abortoinut sinut.
Sinusta tulee hyvä äiti uudellekin tulokkaalle! Hakeudu vertaistuen piiriin, älä luovuta.
Kun pitelet jo hetken kuluttua ihanalta tuoksuvaa vauvaa sylissäsi, olet kiitollinen, ettet tehnyt aborttia. VOIMIA sinulle!
Sitä yritettiinkin ex kanssa muutama vuosi sitten, ei vain tärpännyt. Mutta vaikka haluan lapsen, niin tähän tilanteeseen lapsen synnyttäminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta sitä lastakin kohtaan. Riitelevät vanhemmat ja kaikki.
Talouteni kyllä kestää toisen lapsen, äitiysloman ym. Mutta siitä mielenterveydestä en ole ollenkaan niin varma.
Mies ei ole vaarallinen, haluaa vain olla vaikea, koska ei halua eroa. mies itse petti minua ja halusin eron pettämisen vuoksi, pettäminen ei ole miehen mielestä tarpeeksi hyvä syy erota. Miehellä oli noin 8kk suhde toiseen naiseen, koetin antaa anteeksi, mutta ei se vain onnistunut.
Kiitos tsempeistä, ne antaa voimia. Toki haluaisin miettiä aborttia rauhassa, mutta aikaa ei vain ole, viikkoja jo niin paljon.
ap
pystytkö elämään asian kanssa, jos päädyt aborttiin. En halua abortin tehneitä tuomita,sekin toki on yksi ratkaisu, mutta monia abortin tehneitä asia vaivaa jollain tasolla ikuisesti.
Varmasti tuossa on vielä keino selvitä, kahdenkin lapsen kanssa.
Tiedä vaikka ex pehmenisi hiukan raskauden takia..?
Jos pidät lapsen, sinun on kerrottava exälle. Ei olisi reilua lasta kohtaan elää isättömänä.
Tsemppiä, ei kyllä käy kateeksi.