Apua! Mitä mä teen? Lähdenkö kotoa?

Suomen kansalaiseksi. Muuten Suomi ei pysty sinua mitenkään auttamaan ja sen maan armoilla, jossa olet. Onko kyse Turkista?

ja jo pelkästään se, että sulla on ulkomaalainen mies, jonka kanssa sulla on ollut riita, on näille ihmisille kuin punainen vaate ja lietsovat sua noilla asianajaja-jutuillaan. Totta kai miehesi sanoi rumasti, mutta en käsitä, miksi eka reaktiosi on noin radikaali, että oikeasti mietit miehen jättämistä ja yhteisen lapsenne viemistä miehen ulottumattomiin!!! Oletko puhunut miehesi kanssa, onko hän pahoillaan sanoistaan? Pahoittelitko itse räjähdystäsi juuston takia? T. 22

Ainakin ehkä ajattelee niin nyt. Eikä osaa pyytää anteeksi.. Mutta huomasin saman kuin sinä :( Mitä jos olisin jättänyt pois "ulkomaalainen"? Mitä vastaisitte?

Ja radikaali, koska tämä alkaa olla liikaa. Teen kaikkeni kotona, enkä osta mitään mielestäni ylimääräistä, jonka kyllä tekisin "omilla" rahoilla. Ja siis kotiin tai lapselle.

Ap

jossa vaimo suomalainen ja mies ulkolainen, ei mikään äärimaa, vaam ihan tavallinen länsimaa.

Vaimoa pahoinpidellään, mies jäi työttömäksi, alkoholisti, mielenterveysongelmia, kaikkea mahdollista, mutta niin vaan on, ettei nainen pysty ottamaan avioeroa ja lähtemään maasta.

Mies on niin hyvä peluri, että uhkailee vaimoa ja saa kaikki asiantuntijat puolelleen. Kuvioissa on lapsi, joka siis mutkistaa tämän tielanteen. Muutenhan ei asialla olisikaan mitään väliä.

Nainen ei vaan voi lähteä, sillä silloin lapsi jäisi isälle, niin yksinkertaista.

Nainen on koettanut ottaa yhteyttä suurlähetystöön ja lakimiehiin, kukaan ei auta.

Eli, kyllä se vaan niin on, että ulkomailla voittaa aina se ulkolainen.

Suomen kansalaiseksi. Muuten Suomi ei pysty sinua mitenkään auttamaan ja sen maan armoilla, jossa olet. Onko kyse Turkista?

Ja on jo Kaksoiskansalaisuus. Siis Suomen sosturvatunnus. Ihan Euroopassa mennään eikä mitään uskonnollisuusjuttuja kyseessä.. Kuit vähän naurattaa nyt :/

ap

jossa vaimo suomalainen ja mies ulkolainen, ei mikään äärimaa, vaam ihan tavallinen länsimaa. Vaimoa pahoinpidellään, mies jäi työttömäksi, alkoholisti, mielenterveysongelmia, kaikkea mahdollista, mutta niin vaan on, ettei nainen pysty ottamaan avioeroa ja lähtemään maasta. Mies on niin hyvä peluri, että uhkailee vaimoa ja saa kaikki asiantuntijat puolelleen. Kuvioissa on lapsi, joka siis mutkistaa tämän tielanteen. Muutenhan ei asialla olisikaan mitään väliä. Nainen ei vaan voi lähteä, sillä silloin lapsi jäisi isälle, niin yksinkertaista. Nainen on koettanut ottaa yhteyttä suurlähetystöön ja lakimiehiin, kukaan ei auta. Eli, kyllä se vaan niin on, että ulkomailla voittaa aina se ulkolainen.

Siis munkin tilanteessa? Luitko kaiken?

ap

että mies on ollut koko tämän ajan autotallia järjestelemässä. Halusi siis kysyä aiemmin jotain, mutta ei pyytää anteeksi vaikka tiesi loukanneensa pahasti. Aina kun pyydän selitystä esim. möhäiselle töistätulolle on vastaus "I know,I know.."

jossa vaimo suomalainen ja mies ulkolainen, ei mikään äärimaa, vaam ihan tavallinen länsimaa. Vaimoa pahoinpidellään, mies jäi työttömäksi, alkoholisti, mielenterveysongelmia, kaikkea mahdollista, mutta niin vaan on, ettei nainen pysty ottamaan avioeroa ja lähtemään maasta. Mies on niin hyvä peluri, että uhkailee vaimoa ja saa kaikki asiantuntijat puolelleen. Kuvioissa on lapsi, joka siis mutkistaa tämän tielanteen. Muutenhan ei asialla olisikaan mitään väliä. Nainen ei vaan voi lähteä, sillä silloin lapsi jäisi isälle, niin yksinkertaista. Nainen on koettanut ottaa yhteyttä suurlähetystöön ja lakimiehiin, kukaan ei auta. Eli, kyllä se vaan niin on, että ulkomailla voittaa aina se ulkolainen.

Siis munkin tilanteessa? Luitko kaiken?

ap

ap :(

22

älä nyt vielä mene!!! miehelläs on varmaan stressiä! mullakin on ulkomaalainen mies ja asutaan ulkomailla. joskus on kriisejä mutta ne menee ohi.

rakastatko sä miestäsi? käsi sydämelle! Kun olet vastannut tuohon niin voin ehdottaa jotain.

niin lapsi palautetaan kotimaahansa, koska se katsotaan lapsikaappaukseksi. Huoltajuus- ja muut asiat käsitellään lapsen asuinmaassa.



Mutta suoraan sanoen älytöntä hiiltyä yhdestä tokaisusta.

pienen lapsen aitina ja ulkosuomalaisena voin sanoa, etta aina ei ole helppoa kummallakaan vanhemmalla, mutta puhumalla asioista usein selviaa. Sinulla on varmasti raskas paiva takana pikkuisen kanssa muiden arkiaskareiden lomassa ja sillon sita helposti omat tunteet karjistyy... Ihan samanlaisia tunteita on itsellani ollut, mutta puhumisen kautta olen alkanut ymmartamaan miestani ja hanen ajatusmaailmaansa. Stressi se on miehillakin pitkien tyopaivien jalkeen ja parempi on, etta ovat rahan kanssa tarkkoja kuin etta elaisivat levaperaisesti. Toki se on iso asia oppia olemaan ns. Elatettavana ja itsellani ollut ihan samanlaisia tunteita ja vaikeaa sopeutua siihen. Olen huomannut, etta usein sosiaalisen verkoston puuttuminen ja koti-ikava heijastuvat avioliittoomme. Vuosien myota olen oppinut tunnistamaan nama merkit itsessani ja seuravalle paivalle olen jarjestanyt itselleni ja taaperollemme jotain mukavaa tekemista, niin taas asiat tuntuu paremmilta. Myos miehelleni olen kertonut tunteistani ja sita kautta saanut apua ja tukea hanelta. Valilla on ollut tosi rankkaa avioliitossa, kuten varmasti muillakin, mutta hyva mies on, vaikka aina ei muista kaikkea ja itsekaskin osaa olla. ;) Miehen pitkien tyopaivien vuoksi olo on ollut ajoittain hirmu yksinainen, mutta raha ei kasva puussa ja molemmat teemme omat uhrauksemme hyvan elaman laadun suhteen. Vapaa paivina nautitaan olosta ja perheestamme. Lapsen kasvaessa tilanne on helpottunut ja nyt toinen toiveissa, meilla molemmilla. Ehka sinulle olisi tarkeaa yrittaa saada arki rullaamaan ja luoda sosiaalisia suhteita ja tavata muita aiteja. Saatko muuten edes vahan hengahdys taukoa lapsen/kodin hoitamisessa? Sekin olisi tarkeaa... Edes tunti viikossa ommaa aikaa. :) Paljon jaksamista ja tsemppia! Toivottavasti aamulla asiat nayttavat valoisammalta. :)

Haloo nyt oikeesti. Eiköhän tuossa nyt ole jostain ihan tavallisesta ärtymyksestä kyse.

Turha lietsoa mitään paniikkia. Jos euroopassa kuitenkin asutte niin asiasi ovat hyvin.



Lähinnä vaan jäi kaivelee tuo sun reaktiosi, että miten sen noin raskaasti otit? Pelkäätkö asua vieraassa maassa vai pelkäätkö miestäsi? Jos on noin turvaton olo, niin kannattaisi kyllä sille asialle tehdä jotain. Onko sinulla ystäviä siellä ja tukiverkostoa? Jos esim. ero tulee oletko suunnitellut ja ottanut selvää asioista? Jos isyyttä ei ole tunnustettu, niin silloin sinulla käsittääkseni on täysi oikeus lapseenne.. tai en minä tiedä. Sinunhan ne pitäisi tietää. Hoida nyt hyvänen aika asiasi sillä tavalla järjestykseen, ettet kenenkään "armoilla" ole.. eikös suhteessa olla kuitenkin normaalisti ihan vapaaehtoisesti.

rakastatko sä miestäsi? käsi sydämelle! Kun olet vastannut tuohon niin voin ehdottaa jotain.

Rakastan tosi paljon enkä osaa kuvitella elämää ilman häntä... Mutta edelleen aamun ollut tosi alennettu olo. Nukuin huonosti.

Mitä ehdotat?

ap

pienen lapsen aitina ja ulkosuomalaisena voin sanoa, etta aina ei ole helppoa kummallakaan vanhemmalla, mutta puhumalla asioista usein selviaa. Sinulla on varmasti raskas paiva takana pikkuisen kanssa muiden arkiaskareiden lomassa ja sillon sita helposti omat tunteet karjistyy... Ihan samanlaisia tunteita on itsellani ollut, mutta puhumisen kautta olen alkanut ymmartamaan miestani ja hanen ajatusmaailmaansa. Stressi se on miehillakin pitkien tyopaivien jalkeen ja parempi on, etta ovat rahan kanssa tarkkoja kuin etta elaisivat levaperaisesti. Toki se on iso asia oppia olemaan ns. Elatettavana ja itsellani ollut ihan samanlaisia tunteita ja vaikeaa sopeutua siihen. Olen huomannut, etta usein sosiaalisen verkoston puuttuminen ja koti-ikava heijastuvat avioliittoomme. Vuosien myota olen oppinut tunnistamaan nama merkit itsessani ja seuravalle paivalle olen jarjestanyt itselleni ja taaperollemme jotain mukavaa tekemista, niin taas asiat tuntuu paremmilta. Myos miehelleni olen kertonut tunteistani ja sita kautta saanut apua ja tukea hanelta. Valilla on ollut tosi rankkaa avioliitossa, kuten varmasti muillakin, mutta hyva mies on, vaikka aina ei muista kaikkea ja itsekaskin osaa olla. ;) Miehen pitkien tyopaivien vuoksi olo on ollut ajoittain hirmu yksinainen, mutta raha ei kasva puussa ja molemmat teemme omat uhrauksemme hyvan elaman laadun suhteen. Vapaa paivina nautitaan olosta ja perheestamme. Lapsen kasvaessa tilanne on helpottunut ja nyt toinen toiveissa, meilla molemmilla. Ehka sinulle olisi tarkeaa yrittaa saada arki rullaamaan ja luoda sosiaalisia suhteita ja tavata muita aiteja. Saatko muuten edes vahan hengahdys taukoa lapsen/kodin hoitamisessa? Sekin olisi tarkeaa... Edes tunti viikossa ommaa aikaa. :) Paljon jaksamista ja tsemppia! Toivottavasti aamulla asiat nayttavat valoisammalta. :)

Ei omaa aikaa..

ap