Apua! Mitä mä teen? Lähdenkö kotoa?
Asumme ulkomailla, miehen kotimaassa ja olen miehen "elätti" ja kotiäiti, meillä on siis pieni lapsi. Pyysin miestä tuomaan jotain tyyliin "juusto jota syön". Hän ei tuonut sitä, eikä kyseinen kauppa ole auki seuraavaan kolmeen päivään, joten kysyin miksi hän ei tuonut sitä, vaikka tiesi sen olevan minulle tärkeä ja olen siitä niin(!) monesti sanonut. Yht'äkkiä hän suuttui ja sanoi: Ole varovainen, sillä hän TARJOAA minulle sen juuston, ja jos en ole KIVA hänelle, saan itse tulevaisuudessa hankkia juustoni. Siis teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsen yksin ilman kenenkään apua ikinä. Mies poissa väh. 11h/pvä arkisin, eikä aina edes näe lasta hereillä.Nyt vaan tuntuu että tämä on VÄÄRIN! En niin paljoa pyydä, että näin mulle voisi sanoa. Olen raivoissani, mutta onko tyhmää, jos tilaan nyt lentolipun rahoilla, jotka tarkoitettu lainanmaksuun? Ja teenkö niin? Ja mitäs jos olikin väsyneenä väärin tarkoitettua ja ymmärrettyä?
Kommentit (56)
ilman että sitä niin kirjaimellisesti tarvitsee ottaa. Ap oli nalkuttanut pikkuasiasta ja mies pitkän työpäivän jälkeen oli kilahtanut. On meillä ainakin pahempaakin sanottu puolin ja toisin, ja aina sovittu katuvina. Ja ihan Suomessa vaan. Etkö nyt voi ap ihan vaan puhua miehesi kanssa ja sanoa että sulle tuli paha mieli tuosta kun olet yksin vastuussa kodista ja vieraassa maassakin jne. Puhukaa, puhukaa..
ei ole mitään ongelmaa.
Mut kannattaa keskustella rauhassa miehen kanssa, ennen mitään suuria päätöksiä.
Mutta kenenkään alistetavaksi ei todellakaan kannata jäädä.
Tsemppiä sulle
ilman että sitä niin kirjaimellisesti tarvitsee ottaa. Ap oli nalkuttanut pikkuasiasta ja mies pitkän työpäivän jälkeen oli kilahtanut. On meillä ainakin pahempaakin sanottu puolin ja toisin, ja aina sovittu katuvina. Ja ihan Suomessa vaan. Etkö nyt voi ap ihan vaan puhua miehesi kanssa ja sanoa että sulle tuli paha mieli tuosta kun olet yksin vastuussa kodista ja vieraassa maassakin jne. Puhukaa, puhukaa..
väsyneitä.
jos te olette typeryksiä, ei kaikki vältämäti ole.
Ap:n kannattaa kuulostella tilannetta ja toimia sitten jos parhaakseen näkee.
ketään muuta suomalaista ystävää? Jotakin sumalaista naisseuraa tms? Voisitko jutella heidän kanssaan aiheesta? Ehkä he osaisivat auttaa sinua paikallisesti parhaiten?
Jos teillä kerran on ollut aiemminkin pahoja riitoja niin olepas nyt varovainen mitä teet, tuo tämänpäiväinen ei kuulostanut kovin kivalta. Ehkä voisit tulla Suomeen näyttämään vauvaa suvullesi? Ja tarpeen mukaan sitten hoidella täältä käsin asioita mikäli päätät haluta jäädä?
Ei ihme, että nykyään tulee paljon eroja, kun ihmiset on noin herkkänahkaisia. Miehesi vain oli pahalla tuulella, tuskin varmaan tarkoitti sitä oikeasti, jollei nyt ole ihan typerä ihminen. Mutta onko se nyt lapsellekaan parasta, että äiti haluaa jättää perheen, kun isä suuttui ja sanoi jotain ikävää? Eri asia, jos jatkuvasti toimii toista alentavasti, tai väkivaltaisesti..
ap tiedät varmasti itse, oletko jotenkin loukossa siellä vai voisiko keskusteleminen miehen kanssa auttaa asiaa. Ps. Yleensä auttaa. Ja ehkä tuo pyyntösikin voi olla loukkaava, me emme tiedä loukkaantuiko miehesi jostain. Miksi hän ei sitä juustoa tuonut. Oliko teillä jo kenties kinaa aikaisemmin. Liian lyhyt viesti, jotta voisi oikeasti lähteä toista näin isossa asiassa neuvomaan varsinkaan mitään lähde äkkiä vähin äänin -tyyppisiä juttuja. Hengitä syvään. Ota rauhallisesti. Oma asemasikin saa sinut jo puolustuskannalle. Miehesi ei ehkä ymmärrä, millaiseksi koet asemasi vieraassa maassa.
ketään muuta suomalaista ystävää? Jotakin sumalaista naisseuraa tms? Voisitko jutella heidän kanssaan aiheesta? Ehkä he osaisivat auttaa sinua paikallisesti parhaiten? Jos teillä kerran on ollut aiemminkin pahoja riitoja niin olepas nyt varovainen mitä teet, tuo tämänpäiväinen ei kuulostanut kovin kivalta. Ehkä voisit tulla Suomeen näyttämään vauvaa suvullesi? Ja tarpeen mukaan sitten hoidella täältä käsin asioita mikäli päätät haluta jäädä?
Olen ihan yksin. Ja musta tuntuu että samat asiat ovat tulleet aiemminkin esille, mutta jotenkin sitte sovittu... On vaan alentavaa. Enkä halua puhua läheisille Suomeen etteivät huolestu. Ja sinne tuleminen olisi (tiedän) huolestuttavaa! En varmaan nyt tee hätiköityä päätöstä, mutta en kyllä jaksa tällaistakaan.
jos olisit miehesi ja mies sinä. eli itse työssäkäyvä ja mies koti-isä vieraassa maassa/Suomessa.
Olisit ollut 11h töissä ja elättäisit perheen, kun mues ei saisi töitä kielitaidon vuoksi ja olisi siis lapsen kanssa kotona ja teksisi kotityöt yms, kuten sinäkin nyt. SInä olisit vastuussa raha-asioista ja monesta muustakin, kun mies ei oikein osaa vieraassa maassa. Mies soittaisi sulle, että haluaa falafelejä jostain raflasta tia että tuot cokista kaupasta tullessasi. Unhohdat pitkän päivänä jälkeen käydä hakemassa noita miehen toivomia juttuja, jolloin mies suuttuu ja sanoo, että mikset tuonut niitä ku monesti pyysin. No sitten ite kilahdat ja sanot, että oisit ite hakenu, ku kerta oot päivät kotona, ja tästä lähtien saatki hakea falafelis ihan omin rahoin. Tästä mies loukkaantuu ja suuttuu ja alkaa hommaamaan lakimiestä yms. ja lapsen yksinhuoltajuutta muuttaakseen kotimaahansa lapsen kanssa. Miltä kuulostaa?
Pakkaa sopiva huomiota herättämätön matkakassi, sellanen jolla voitte vaikka minuutin varoituksella kumpikin, lapsi ja sinä häipyä talosta. Teetä taloon ja kaikkiin paikkoihin vara-avaimet ja laita nekin kassiin jemmaan.
Jo sulla on joku oikein hyvä ystävä, vie kassi hänelle, jos uskot ettei milloinkaan kerro siitä miehellesi.
En itse jäisi tuon miehen "armopaloja ottamaan".
Ei koskaan sitten kannata antaa miehen tunnustaa lasta omakseen, ulkolaisten kanssa häviää aina, juuri tällaiset tapaukset on niin vaikeita.
Elä vaan "keskustele" henkevästi miehesi kanssa, se arvaa kyllä sun aikeet.
jos olisit miehesi ja mies sinä. eli itse työssäkäyvä ja mies koti-isä vieraassa maassa/Suomessa.
Olisit ollut 11h töissä ja elättäisit perheen, kun mues ei saisi töitä kielitaidon vuoksi ja olisi siis lapsen kanssa kotona ja teksisi kotityöt yms, kuten sinäkin nyt. SInä olisit vastuussa raha-asioista ja monesta muustakin, kun mies ei oikein osaa vieraassa maassa. Mies soittaisi sulle, että haluaa falafelejä jostain raflasta tia että tuot cokista kaupasta tullessasi. Unhohdat pitkän päivänä jälkeen käydä hakemassa noita miehen toivomia juttuja, jolloin mies suuttuu ja sanoo, että mikset tuonut niitä ku monesti pyysin. No sitten ite kilahdat ja sanot, että oisit ite hakenu, ku kerta oot päivät kotona, ja tästä lähtien saatki hakea falafelis ihan omin rahoin. Tästä mies loukkaantuu ja suuttuu ja alkaa hommaamaan lakimiestä yms. ja lapsen yksinhuoltajuutta muuttaakseen kotimaahansa lapsen kanssa. Miltä kuulostaa?
ap tiedät varmasti itse, oletko jotenkin loukossa siellä vai voisiko keskusteleminen miehen kanssa auttaa asiaa. Ps. Yleensä auttaa. Ja ehkä tuo pyyntösikin voi olla loukkaava, me emme tiedä loukkaantuiko miehesi jostain. Miksi hän ei sitä juustoa tuonut. Oliko teillä jo kenties kinaa aikaisemmin. Liian lyhyt viesti, jotta voisi oikeasti lähteä toista näin isossa asiassa neuvomaan varsinkaan mitään lähde äkkiä vähin äänin -tyyppisiä juttuja. Hengitä syvään. Ota rauhallisesti. Oma asemasikin saa sinut jo puolustuskannalle. Miehesi ei ehkä ymmärrä, millaiseksi koet asemasi vieraassa maassa.
Ja tarkoitan tätä oikeasti! Mutta olemme puhuneet niin usein asemastani tässä maassa että pitäisi olla jo TODELLA selvää. Mutta olet oikessa, oma asema entiseen itsenäisyyteen on erittäin erilainen.
Nyt laitan
AP
Jotta tiedätte
jos olisit miehesi ja mies sinä. eli itse työssäkäyvä ja mies koti-isä vieraassa maassa/Suomessa.
Olisit ollut 11h töissä ja elättäisit perheen, kun mues ei saisi töitä kielitaidon vuoksi ja olisi siis lapsen kanssa kotona ja teksisi kotityöt yms, kuten sinäkin nyt. SInä olisit vastuussa raha-asioista ja monesta muustakin, kun mies ei oikein osaa vieraassa maassa. Mies soittaisi sulle, että haluaa falafelejä jostain raflasta tia että tuot cokista kaupasta tullessasi. Unhohdat pitkän päivänä jälkeen käydä hakemassa noita miehen toivomia juttuja, jolloin mies suuttuu ja sanoo, että mikset tuonut niitä ku monesti pyysin. No sitten ite kilahdat ja sanot, että oisit ite hakenu, ku kerta oot päivät kotona, ja tästä lähtien saatki hakea falafelis ihan omin rahoin. Tästä mies loukkaantuu ja suuttuu ja alkaa hommaamaan lakimiestä yms. ja lapsen yksinhuoltajuutta muuttaakseen kotimaahansa lapsen kanssa. Miltä kuulostaa?
kirjoitin tämän
itsellä siis myös ulkomaalainen mies ja suhde tosi hyvä, mutta mekin riidellään, kuten kaikki pariskunnat. Kulttuurierot myös aiheuttavat hankaluuksia, vaikkei oiskaan suuremmat erot kuin esim. Ruotsilla ja Suomella. Onhan se maalaisten ja kaupunkilaistenkin välillä ero kulttuurissa, ja ihan samassa maassa. Jos on väkivaltainen tai alistava mies, niin siihen liittoon ei kannata jäädä, mutta tuommoset tokaisut joskus on normaaleja, Itsellä mies Suomessa, siis maahanmuuttaja, työssäkäyvä ja koulutettu fiksu tyyppi, ja hänenkin kanssaan saan monesti vääntää asioita, vaikka on ihan tervepäinen ja tasapainoinen. Rankkaa on olla se "alkuperäisasukas" ja yrittää sopeuttaa puolisoa uuteen kulttuuriin, varsinkin jos puoliseolla ei ole muuta elämää juuri kuin perhe-elämä tms.
Tsemppiä ja jos sulla on joku paha fiilis teidän suhteen tilasta tai tulevaisuudesta, niin paras on tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat ennenkaikkea lapsen parhaaksi.
jos olisit miehesi ja mies sinä. eli itse työssäkäyvä ja mies koti-isä vieraassa maassa/Suomessa. Olisit ollut 11h töissä ja elättäisit perheen, kun mues ei saisi töitä kielitaidon vuoksi ja olisi siis lapsen kanssa kotona ja teksisi kotityöt yms, kuten sinäkin nyt. SInä olisit vastuussa raha-asioista ja monesta muustakin, kun mies ei oikein osaa vieraassa maassa. Mies soittaisi sulle, että haluaa falafelejä jostain raflasta tia että tuot cokista kaupasta tullessasi. Unhohdat pitkän päivänä jälkeen käydä hakemassa noita miehen toivomia juttuja, jolloin mies suuttuu ja sanoo, että mikset tuonut niitä ku monesti pyysin. No sitten ite kilahdat ja sanot, että oisit ite hakenu, ku kerta oot päivät kotona, ja tästä lähtien saatki hakea falafelis ihan omin rahoin. Tästä mies loukkaantuu ja suuttuu ja alkaa hommaamaan lakimiestä yms. ja lapsen yksinhuoltajuutta muuttaakseen kotimaahansa lapsen kanssa. Miltä kuulostaa?
Paitsi että osti kyllä omat "juustonsa", mutta "unohti" mun.
AP
tosi oudolta kuulostaa tämmöset "ulkolaiselle häviää aina..." jne. Meinaatteko että suomalaiset on ainoa kansa joiden kanssa pärjää?
Joka maassa on varmaan kusipäitä ja kunnon ihmisiä ja tiedän monenn monituista suomalaista pariskuntaa joilla on tosi sairas suhde.
missä arvossa sinua pitää. Ja ostamatta jättäminen miten paljon tarpeesi merkitsevät.
Ei noin vaan sanota!
AP
Ei ollu ollenkaan sama juttu, mitä tapahtui ap.:lle.
jos olisit miehesi ja mies sinä. eli itse työssäkäyvä ja mies koti-isä vieraassa maassa/Suomessa. Olisit ollut 11h töissä ja elättäisit perheen, kun mues ei saisi töitä kielitaidon vuoksi ja olisi siis lapsen kanssa kotona ja teksisi kotityöt yms, kuten sinäkin nyt. SInä olisit vastuussa raha-asioista ja monesta muustakin, kun mies ei oikein osaa vieraassa maassa. Mies soittaisi sulle, että haluaa falafelejä jostain raflasta tia että tuot cokista kaupasta tullessasi. Unhohdat pitkän päivänä jälkeen käydä hakemassa noita miehen toivomia juttuja, jolloin mies suuttuu ja sanoo, että mikset tuonut niitä ku monesti pyysin. No sitten ite kilahdat ja sanot, että oisit ite hakenu, ku kerta oot päivät kotona, ja tästä lähtien saatki hakea falafelis ihan omin rahoin. Tästä mies loukkaantuu ja suuttuu ja alkaa hommaamaan lakimiestä yms. ja lapsen yksinhuoltajuutta muuttaakseen kotimaahansa lapsen kanssa. Miltä kuulostaa?
Asumme ulkomailla, vaimon kotimaassa ja olen vainon"elätti" ja koti-isä, meillä on siis pieni lapsi. Pyysin vaimoa tuomaan jotain tyyliin "juusto jota syön". Hän ei tuonut sitä, eikä kyseinen kauppa ole auki seuraavaan kolmeen päivään, joten kysyin miksi hän ei tuonut sitä, vaikka tiesi sen olevan minulle tärkeä ja olen siitä niin(!) monesti sanonut. Yht'äkkiä hän suuttui ja sanoi: Ole varovainen, sillä hän TARJOAA minulle sen juuston, ja jos en ole KIVA hänelle, saan itse tulevaisuudessa hankkia juustoni. Siis teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsen yksin ilman kenenkään apua ikinä. Vaimo poissa väh. 11h/pvä arkisin, eikä aina edes näe lasta hereillä.Nyt vaan tuntuu että tämä on VÄÄRIN! En niin paljoa pyydä, että näin mulle voisi sanoa. Olen raivoissani, mutta onko tyhmää, jos tilaan nyt lentolipun rahoilla, jotka tarkoitettu lainanmaksuun? Ja teenkö niin? Ja mitäs jos olikin väsyneenä väärin tarkoitettua ja ymmärrettyä?
tosi oudolta kuulostaa tämmöset "ulkolaiselle häviää aina..." jne. Meinaatteko että suomalaiset on ainoa kansa joiden kanssa pärjää? Joka maassa on varmaan kusipäitä ja kunnon ihmisiä ja tiedän monenn monituista suomalaista pariskuntaa joilla on tosi sairas suhde.
Eli en kaipaa siihen mitään empatiaa(?) Mutta eihän nyt näinkään voi elää!?! Jos mies mielestään tarjoaa asioita, vaikka aiemmin sanoi kaiken olevan yhteisiä rahoja.
Sanoin ei. Mielestäni hän ei saa kysyä nyt mitään...?
ja jo pelkästään se, että sulla on ulkomaalainen mies, jonka kanssa sulla on ollut riita, on näille ihmisille kuin punainen vaate ja lietsovat sua noilla asianajaja-jutuillaan. Totta kai miehesi sanoi rumasti, mutta en käsitä, miksi eka reaktiosi on noin radikaali, että oikeasti mietit miehen jättämistä ja yhteisen lapsenne viemistä miehen ulottumattomiin!!! Oletko puhunut miehesi kanssa, onko hän pahoillaan sanoistaan? Pahoittelitko itse räjähdystäsi juuston takia?
T. 22
Ja joka päivä! Siksi meillä menee hyvin! Mutta nyt tämä lause oli taas "TAANTUMA", ymmärrättekö? Siis eihän nyt tuollaista vaan voi sanoa? Vai voiko? Mä olen tottunut pitämään huolen itsestäni mutta nyt ole täysin toisen "vastuulla"! (Nää lainausmerkit on paljon myös sitä että en muista sanaa varmasti suomeksi, Anteeksi!)