Gallup: kuinka moni on naimisiin mennessään

et tietenkään voi olla varma että teidän juttunne kestää. Ethän ole tuntenut miestä kuin muutaman kuukauden. Mutta ei se tarkoita, etteikö se voisi kestää.

minun piti tehdä siitä, että erotaanko helpommin, jos ei ole koskaan ollut sitä niin sanottua intohimoa.



ap

Ja korjaus heti perään, että edelleen ollaan. Onnellisesti naimisissa. Intohimoa ja palavaa rakkautta ja rakastumista edelleen omaan puolisoon.

Olemme yli nelikymppisiä ja yhdessä ollaan oltu kaikkiaan 17v.

Olen ollut ja olen edelleen täysin, totaalisen ja intohimoisen rakastunut omaan aviomieheeni. Koska tahansa menisin uudelleen naimisiin. iedän olevani poikkeuksellisen onnekas. :)

Aika näyttää kestääkö suhde.

minun piti tehdä siitä, että erotaanko helpommin, jos ei ole koskaan ollut sitä niin sanottua intohimoa.

ap

luultavasti miehellä on liiton alussa ollut sitä intohimoa, tuskin sitä kovin monella enää on jäljellä jos on vaikka 20 vuotta yhdessä. Mies nyt vaan on kyllästynyt vaimoonsa ja hullaantunut sinuun ja unohtaa että yhtä hullaantunut se oli silloin siihen vaimoonkin.

Menimme naimisiin 5 kk seurustelun jälkeen ja siitä ensi kuussa kolme vuotta -edelleen höpöinä toisiimme :)

itse nimenomaan olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tällaisen rakkauden äärellä, joka iski kuin salama taivaalta, katseemme kohtasi ja se oli siinä. Alussa jopa pelotti tunteen voimakkuus, mutta nyt olen siitä onnellinen, enkä halua päästää muunlaista ajattelua valloille. Tietenkin minua harmittaa, että hän oli varattu ja on edelleen laillisesti, mutta hän itse sanoi, että oli etsinyt minua koko elämänsä ja kun minut näki tajusi, että etsintä on päättynyt.



ap

hyvään mieheeni, enkä ole. Sen sijaan rakastan häntä syvästi muuten. En voisi kuvitella eläkepäiviäni ilman häntä. Meitä yhdistää kiinostusken kohteet, samanlaiset elämänarvot, ja ehkä tärkeimpänä huumori. En ole käynyt vieraissa 18 vuoden aikana enkä haikaillut muuta, ja tietääkseni mieskään ei ole.

molemmat keski-ikäisiä, minä vähän vanhempi ja kumpikaan meistä ei vielä tähän ikään ole kokenut mitään tällaista. Tarkoitukseni olikin kysyä, että miten yleisesti ihmiset vain ajautuvat avioliittoon ilman sen suurempia tunteita, koska haluavat perustaa perheen ja joku tyyppi, joka on ihan ok tulee elämään.



ap

kokemusta, että hullun silmittömän rakastumisen suhteet on räiskyviä ja suhteellisen lyhyitä. Sellainen järkiliitto, missä toinen kyllä miellyttää muttei hullaannuta toimii pidempään. Ei tule sitten sitä laantumisvaihettakaan niin vahvana.



En tietenkään sano etteikö toisinkin voi käydä, ja aivan varmasti joillekin käy. Minulla sekä tuttavapiirissäni kaikilla vaan käynyt näin.

vaan sellaista kaikenkattavaa hyvää oloa, että on tullut kotiin. Että on tullut matkan päähän. Toinen on mielessä joka sekunti, ei mitään pelkkää fyysistä vaan séllaista romanttista toisen jatkuvaa ajattelua ja huomioimista. Toki intohimoa myös fyysisesti, mutta se tulee vasta toisena...ventovieraat ovat kommentoineet, että taidatte olla toisillenne luodut...



ap

et sinä silti voi olla mitenkään sataprosenttisen varma ettei mies koskaan jätä sinua. Mutta ei kai se estä ryhtymästä suhteeseen?

vaan sellaista kaikenkattavaa hyvää oloa, että on tullut kotiin. Että on tullut matkan päähän. Toinen on mielessä joka sekunti, ei mitään pelkkää fyysistä vaan séllaista romanttista toisen jatkuvaa ajattelua ja huomioimista. Toki intohimoa myös fyysisesti, mutta se tulee vasta toisena...ventovieraat ovat kommentoineet, että taidatte olla toisillenne luodut...

ap

Haluat siis kuulla että ei se vaimoaan koskaan rakastanut aidosti. Mutta saattoi rakastaakin, tuskin oli pelkkä vuosien erehdys.

olla perheenrikkoja?

niin tietänet varmasti miten suhteeenne etenee...



No, niin tai näin, älä nyt sentään usko ettei mies rakastanut vaimoaan aikoinaan hullun lailla; mies ei niinvain ajaudu avioliittoon. Sitäpaitsi, jos huomasi vaimonsa olevan se ei-oikea, miksi halusi kuitenkin jatkaa noin kauan eli siihen asti kunnes löysi korvikkeen?

ole. Mieshän se on perheestään luopumassa. Ja mitä tulee paha saa palkkansa, niin siihen en usko. Ei meistä kumpikaan halua kenellekään pahaa, päinvastoin haluamme aloittaa elämän yhdessä ja lopettaa teeskennellyn elämän.

ensimmäinen.

Vielä jos pettää kanssasi niin en usko että liittonne onnistuu.

molemmat keski-ikäisiä, minä vähän vanhempi ja kumpikaan meistä ei vielä tähän ikään ole kokenut mitään tällaista. Tarkoitukseni olikin kysyä, että miten yleisesti ihmiset vain ajautuvat avioliittoon ilman sen suurempia tunteita, koska haluavat perustaa perheen ja joku tyyppi, joka on ihan ok tulee elämään.

ap

laimeaan suhteeseen. Eikö jo fyysinen kanssakäyminen edellytä intohimoa?? Oksettaisi tuollainen kaveruussuhde. Meillä alkoi intohimolla, yhdessä jo yli 20 vuotta ja ei kyllästytty toisiimme.

mutta en lähellekään yhtä intohimoisesti kuin aiemmin. Ensimmäisen vuoden ajan tuntui koko ajan että haluaisin repiä häneltä vaatteet päältä, se tunne helveni vähä vähältä.



Lopullisesti sen tappoi se, kun häiden jälkeen aloimme yrittää vauvaa, eikä ottanut tärpätäkseen. Kun tarpeeksi monta kertaa panee tilanteessa jossa ei yhtään huvita niin se on kyllä omiaan tappamaan intohimon.



Olemme edelleen naimisissa, 7 vuotta häiden jälkeen. En tunne aitoa intohimoa miestäni kohtaan, mutta seksiä nyt pystyy silti harrastamaan, sehän on aika mekaaninen funktio. Varmasti myös mieheni ajattelee jotakuta ihan toista.