Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku selittää mulle? Sofi Oksasen Puhdistuksesta
10.11.2011 |
Nyt Oksanen on ehdolla johonkin tosi isoon kansainväliseen palkintoon. Mä olen lukenut Puhdistuksen ja se oli todella ansiokas kirja, mutta todella vastenmielinen myös mun mielestäni. Olen paljon lukenut, mutta en osaa nähdä siinä kirjassa niitä aivan ERIKOISEN suuria ansioita, joita siinä ilmeisesti muut näkevät. Voitteko vähän valottaa?
Ja siis en todellakaan suomi Oksasta, vaan hänen kirjansa oli minusta hieno, en vaan ymmärrä, mikä siitä tekee paremman kuin monesta muusta.
Kommentit (90)
Tietenkin aika tekee klassikon. Mutta tällä hetkellä Oksanen on Suomen koko historian kolmanneksi palkituin kirjailija. Edellä ovat vain Haavikko (deceased) ja Sillanpää (muistanette, se Nobel-heppu, deceased). Ja sitten on Oksanen. Tämä on kiistämätön ansio, oli kirjasta sitten mitä mieltä tahansa. Huomattava osa noista palkinnoista ovat ulkomaisia. Varsin suureen määrään lukijoita Oksanen siis tehoaa. Ja ette kai te oikeasti kuvittele, että Oksasen ulkonäöllä on jotain tekemistä sillä, mitä tapahtuu toisella puolella maailmaa? Siellä toisella puolella maailmaa tuskin lukijat edes tietävät miltä Oksanen näyttää. Kun on aika paljon näitä kielialueita joiden kirjoissa ei edes ole kirjailijoiden kuvia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhdistus on toki hieno kirja, mutta olen Ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että mikään teoksessa ei selitä tätä menestystä. Yhtä hyviä tai parempia kirjoja on kyllä. Oksanen on mielenkiintoinen mediapersoona, ja häntä on markkinoitu ja hän on itse markkinoinut itseään ammattitaitoisesti. Kirjailijuus on muuttunut sellaiseksi, että voi kai sanoa, että tällainen toiminbta on osa kirjailijan ammattitaitoa. Ja edellisiin vastauksiin viittaan, kun kerron, että olen jo koulutukseni perusteella lukenut kyllä todella paljon kaunokirjallisuutta. Ihan tavallisena ja myös ammattilukijana arvostan kirjallisuutta ja kirjailijoita, myös Oksasta.
Mulle jäi ko. kirja kesken noin sivun 50 paikkeille. Oikein kolkuttaa mieltä, kun sain viime jouluna lahjaksi ja lukematta jäi...
Minusta kieli on poikkeuksellisen taidokasta. Harvoin olen lukenut kieltä, jossa jokaista lausetta tekee mieli pysähtyä ihailemaan. Siis ihan for real. :)
Harvinainen elämys. Lisäksi tarinassa on dekkarimaista jännitystä ja sellaisia best seller -elementtejä, että ei ole ihme, että kirjasta pitävät sekä tavislukijat että kriitikot. Aihe joko kolahtaa tai ei, koska olen muutenkin lukenut paljon Viron historiaa, niin aihe luonnollisesti kiinnostaa. Ainahan vaikka Finlandia-ehdokkaissa on kirjoja, joita minulle ei tulisi mieleenkään lukea.
Minä en ole pitänyt kaikista ylistetyistä kirjoista. Joskus lukukokemus voi jäädä täysin latteaksi, itselleni Riikka Pulkkisen Totta oli sellainen kirja. Silti sekin oli todella taidokkaasti kirjoitettu.
Tässä on vähän sama asia kuin villapaidassa: voi arvostaa käsialaa, luovuutta, taidokkuutta tai yksityiskohtia, vaikken paidan kuosista pitäisikään. Tai sitten toisinpäin.
jos se kertoo hänen äitinsä ja isoäitinsä kokemuksista neuvostovirossa? Ei niin että ihailisin Sofia erityisesti, mutta olen koko ajan käsittänyt kirjan perustuvan tositarinoihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa se voisi vielä mennäkin, mutta ei ulkomailla. Tosiaan harvassa maassa tiedetään minkä näköinen Sofi on - saati olla siitä muutenkaan kiinnostuneita vain ulkonäköseikoista.
Ulkonäöllä varmaan Paavo Haavikko ja F. E. Sillanpääkin ovat menestyineitä xD
Tai ylipäätään esim. Nobel-kirjailijat tai muut kirjapalkinnon saajat Prix Femina étranger ja Prix Médicis!
Googlailkaapa vaikka voittajia!
Otin tähän nyt näitä palkittuja naisia, koska muuten vedotaan siihen, ettei miesten kohdalla ulkonäkö kiinnosta:
Prix Femina étranger:
http://www.la-croix.com/var/bayard/storage/images/lacroix/semaine-en-im…
http://www.cbc.ca/gfx/images/arts/photos/2006/10/31/huston-nancy-cp-199…
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/72/NDiaye01-cropp…
Prix Médicis:
http://1.bp.blogspot.com/_-05ycLiRRas/RfvLpENve7I/AAAAAAAAAhs/Sgzn540C5…
http://kaganof.com/kagablog/wp-content/uploads/2009/10/guilbert.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7b/Joan_Didion_at…
http://referentiel.nouvelobs.com/file/20050913.OBS3751.jpg
Siis TÄYTYYHÄN palkintoehdokkuuden johtua ulkonäöstä, kun av-mamma ei tajua miksi kirja muka muuten olisi niin hyvä.
Näin on näreet!!
Oikeesti...
Ei Puhdistuksesta tarvitse kaikkien tykätä eikä siinä ole mitään väärää. Makuasiahan se on.
Mutta on jo noloa ryhtyä selittämään sen menestystä jollain ulkonäköseikalla, koska ITSE ei pidä kirjaa niin hyvänä.
Mielestäni Puhdistus oli hyvin kirjoitettu, siis kiinnostavalla tavalla ja jotenkin kauniisti. Lisäksi se oli mielenkiintoisesta aiheesta.
Mutta on pakko olla silti ap:n kanssa samaa asiaa ihmettelemässä, koska minusta kirja kuitenkin oli semmoinen sensaatiohakuinen. Se oli jotenkin saippuaoopperamainen, koko ajan koukutetaan seuraavaan lukuun jättämällä kaikki aina sopivasti kesken. Siis taitolaji sekin, mutta minusta se on vähän halpa kikka.. jos ymmärrätte.
Pidin siitä, mutten pitänyt sitä valtavan ihmeellisenä. Se oli vähän niinkuin romaaniseiskaa. Tai miten sen sanoisi.
Itseasiassa tuli vähän mieleen Dan Brownin Da Vinci-koodi, siinä oli samankaltaista koukuttamista ja sekin on suuren suosion saavuttanut. Puhdistus oli silti paremmin kirjoitettu.
Oksanen muutenkin kirjoittaa mielestäni sellaisista kohuaiheista, raiskauksista ja syömishäiriöistä jne.. vähän tylsää minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kirjoittaa muka rohkeasti aiheista, jotka ovat "kipeitä". Todellisuudessa aiheet ovat jatkuvasti pinnalla ja niiden kirjoittaminen ei vaadi mielestäni erityistä rohkeutta. Tämä on vähän huono esimerkki, mutta paljon reippaampaa olisi kirjoittaa vaikka vaimoaan hakkaavasta miehestä ja hänen tuskastaan. Olla todellinen hämmästyttäjä aihevalinnalla ja rikkoa tabua ymmärtämällä hakkaajaa...
Kirjoitin aikaisemmin olevani himolukija ja totta, luen roskaa paljon. Tosin roskaa luen vain kerran ja ne on viihdyttäviä. Kuka roskan muuten luokittelee? Siinä roskan ohella olen lukenut vuosien saatossa useimmat klassikot 3-4 kertaa, luen paljon poliittista kirjallisuutta ja historiaa. Joku Paasikiven päiväkirjat oli paljon mielenkiintoisemmat kuin Puhdistus. Se oikeasti laitti ajattelemaan ja koukutti. Puhdistus ei pohjimmiltaan eroa juuri hyvästä kioskikirjallisuudesta.
Stalinin lehmiä piti lukea puoleen väliin väkisin ennen kuin se alkoi koukuttaa. Alku oli pelkkää oksentamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin puhdistus. Pitää otteessaan paremmin, kiinnostavampi, vaikka osin samoja teemoja sivuaakin. Eikä ole yhtä synkkä tai ahdistavakaan. Inhorealismi ja synkkyys on ok jossain mittakaavassa, mutta Puhdistuksessa se lyö niin yli, että siitä tulee jo itsetarkoitus.
Minusta Oksanen on älykäs nainen, joka kirjoittaa hyvin. Minusta oli ihanaa, kun hän niiasi saatuaan Finlandia-palkinnon.
ja olen siis senkin puolesta lukenut maailmankirjallisuuden klassikoita aikalailla. Tällä kokemuksella ja tiedolla voin rehellisesti sanoa, että Puhdistus on paras kirja, mitä olen lukenut! Totta kai siinä on myös vastenmielisiä kohtia, mutta tuo kaikkihan on totta edelleenkin jossain päin maailmaa. Miksei siitä vihdoin saisi jo puhua? Jos ei kestä totuutta, voi lukea sitten vaikka Harlekiini-sarjoja oikeiden kirjojen sijaan.
Ja mitä kirjan ansioihin tulee, siinä on tosiaan kaikki kohdallaan. Rakenne, liikkuminen ajasta ja paikasta toiseen, henkilöt, ja ennen kaikkea upea kieli! Mutta kirja ei ole mitään helppolukuista kevyttä hömppää, joten ei tietysti sovi kaikille.
Nenäpäivästä pidin myös todella paljon, mutta niin kuin joku jo sanoi, kirjat liikkuvat kyllä aivan eri tasolla. Puhdistus on klassikko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen siis senkin puolesta lukenut maailmankirjallisuuden klassikoita aikalailla. Tällä kokemuksella ja tiedolla voin rehellisesti sanoa, että Puhdistus on paras kirja, mitä olen lukenut! Totta kai siinä on myös vastenmielisiä kohtia, mutta tuo kaikkihan on totta edelleenkin jossain päin maailmaa. Miksei siitä vihdoin saisi jo puhua? Jos ei kestä totuutta, voi lukea sitten vaikka Harlekiini-sarjoja oikeiden kirjojen sijaan.
Ja mitä kirjan ansioihin tulee, siinä on tosiaan kaikki kohdallaan. Rakenne, liikkuminen ajasta ja paikasta toiseen, henkilöt, ja ennen kaikkea upea kieli! Mutta kirja ei ole mitään helppolukuista kevyttä hömppää, joten ei tietysti sovi kaikille.
Nenäpäivästä pidin myös todella paljon, mutta niin kuin joku jo sanoi, kirjat liikkuvat kyllä aivan eri tasolla. Puhdistus on klassikko!
joka on puettu tekotaiteelliseen "raa'an tunteen" ja "kipeiden asioiden" kaapuun. Mäkin luen paljon kirjallisuutta ja luen kaikenlaista kirjallisuutta - sekä oikeasti korkealaatuista sellaista kaikilta ajanjaksoilta, että harlekiinihömppää. Mutta tämä on oikeasti kieleltään helppoa ja rytmiltään vaan tylsää. Mitään oikeata kirjan rakennetta taas ei olekaan, joten siitä on turha puhua. Ja sisältö on tosiaan rakennettu kuin vartavasten mitattuna "herättämään" ja "järkytämään" ja "kuvaamaan vahvoja tunteita". Mut kun se on tosiaan niin laskelmoitua, ettei yhtään noista tunteista tule lukijalle oikeasti. Mua ärsytti lukiessani vaan kokoajan, kun sen laskelmoinnin näki alta.
Toikin juttu, että on muka jotain omakohtaista, ja että tässä on virolaissukuinen kirjalija, kun ei se oikeasti kuitenkaan ole itse Virossa asunut kuin pari vuotta, eikä mitään tuollaista ole tapahtunut hänelle. Olisi siis vaan lähtenyt siitä, että keksittyähän se - se on myös ihan legitiimi tapa kirjoittaa, mutta olisi rehellisempää myöntää, että näin oli.
mutta silti lukee sen loppuun, kannattaa kysyä itseltään miksi sen lukee loppuun. Siinähän silloin täytyy olla jotakin, joka pitää otteessaan.
Puhuin kommentissani kirjan hetkittäisestä kauneudesta ja optimismista. Tarkoitin esim hetkeä jollon Liide näkee Hansin ensimmäistä kertaa ja rakastuu. Myös yksipuolisen, vimmaisen rakkauden kuvaus on minusta vaikutava. Optimismia on minusta siinä, miten Zara kykenee pelastautumaan ja miten Liide omasta historiastaan huolimatta auttaa hänet pakoon. Loppu, jossa Liiden avioliiton salasuudet paljastuvat, on henkeäsalpaava loppukoukku. Pidin kovasti Liiden säilöntähommista, ne toivat happea raskaisiin tapahtumiin.
Meille Neuvostoliiton ja Neuvosto-Viron tapahtumat voivat olla tuttuja, Keski-Euroopassa niitä ei niin tunneta ja siellä ne ovat lisänneet romaanin vaikuttavuutta.
Lukemistani viime vuosien kotimaisista romaaneista olen pitänyt eniten Hotakaisen Huolimattomista, jota jotkut pitävät "välityönä".
En muista numeroani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla muitakin syitä kuin se, että siitä pitää tai se on suunnattoman ansiokas. Itselläni on oikeastaan periaate, että luen loppuun kirjan kuin kirjan, johon tartun, etten tulisi "tuominneeksi" keskeneräistä teosta.
Toinen syy loppuun lukemiselle on velvoite. Kuulun kirjallisuuspiiriin. Jokainen vuorollaan päättää luettavan kirjan ja onhan opuksen kahlattava, jos aikoo osallistua keskusteluun jatkossakin. ohis
niin sitten lukee normaalisti harlekiineja? =D ei, en lue harlekiineja :) silti en pitänyt puhdistuksesta. ja ettenkö pystynyt lukemaan kun koskettava?? paskanmarjat, vaan kun juuri ei koskettanut yhtään.
oksanen on muutenkin niin ylimielisen näköinen/oloinen että mun puolesta sais olla olematta. ärsyttää aina kun nään sen vittumaisen näkösen naaman
Haluaisin olla kovasti kiinnostunut ko ihmisen kirjoita, mutta en varmaan pysty ikinä lukemaan yhtäkään.
Jos joku ei löytänyt Puhdistuksesta mitään ja ei pitänyt kirjasta niin on heti Nico-Pettereiden mammojen mielestä roskakirjallisuuden lukija :D
Tämä se antaakin Oksasen faneista hyvän ja sivistyneen kuvan.
Itse en ole kirjaa lukenut ja ei taida edes kiinnostaa. Ei ole sen tyyppinen kirja, mitä viitsisin lukea.
Koska mä en tykännyt, koko juttu on keisari ilman vaatteita, hirvittävää paskaa jne. Miten kukaan VOI tykätä Tanssi tähtien kanssa -ohjelmasta, helteestä, teestä, vuohenjuustosta, korista ym. ym. kun MINÄ en tykkää???!!!!11
ja kertokaahan niitä esimerkkejä siitä upeesta kielestä? Mä en löytäny ku tylsiä metaforia jne. Ja ennen kuin suomitte sivistymättömäksi kerron, että olen valmistunut yliopistosta kirjallisuustieteen maisteriksi ja tehnyt gradua vastaavan lopputyöni byronin satiirista. Osaan siis lukea :) Olen lukent myös baby janen ja se vasta turha olikin.
kuin puhdistus. Pitää otteessaan paremmin, kiinnostavampi, vaikka osin samoja teemoja sivuaakin. Eikä ole yhtä synkkä tai ahdistavakaan. Inhorealismi ja synkkyys on ok jossain mittakaavassa, mutta Puhdistuksessa se lyö niin yli, että siitä tulee jo itsetarkoitus.