Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku selittää mulle? Sofi Oksasen Puhdistuksesta
10.11.2011 |
Nyt Oksanen on ehdolla johonkin tosi isoon kansainväliseen palkintoon. Mä olen lukenut Puhdistuksen ja se oli todella ansiokas kirja, mutta todella vastenmielinen myös mun mielestäni. Olen paljon lukenut, mutta en osaa nähdä siinä kirjassa niitä aivan ERIKOISEN suuria ansioita, joita siinä ilmeisesti muut näkevät. Voitteko vähän valottaa?
Ja siis en todellakaan suomi Oksasta, vaan hänen kirjansa oli minusta hieno, en vaan ymmärrä, mikä siitä tekee paremman kuin monesta muusta.
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2011 klo 16:22"]
kaiken järkyttävyyden keskellä siinä on kauneutta ja mun mielestä myös optimismia, uskoa ihmisen kykyyn selvitä koettelemuksista ...
SIinä ei ollut järkyttävyyttä, vaan ällötystä ja sen keskellä ei ollut mitään kaunista, vaan sen kauniinkin alta ja sisäpuolelta raavittiin esiin joku muka todellisempi ruma. Ajatus siitä, että ihmiset selviävät koettelemuksista vain muuttumalla itse yhtä raadollisiksi raiskaajiksi kuin ne alkuperäisetkin.
Mikä minusta on vielä ihan puppuakin.
joo Aliide Truu oli kyllä kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2011 klo 16:56"]
nimeämään edes YHTÄ kirjaa, joka heidän mielestään olisi Puhdistusta ansioituneempi edes jollain tapaa.
Saati niin monella tapaa kuin Puhdistus on ansioitunut.
Olette tylsämielisiä kateellisia lorttoja, jotka ette kestä kanssasisarenne menestystä. Säälittävää.
[/quote]
Tuntematon sotilas!
[quote author="Vierailija" time="11.11.2011 klo 09:55"]
mutta silti lukee sen loppuun, kannattaa kysyä itseltään miksi sen lukee loppuun. Siinähän silloin täytyy olla jotakin, joka pitää otteessaan.
Puhuin kommentissani kirjan hetkittäisestä kauneudesta ja optimismista. Tarkoitin esim hetkeä jollon Liide näkee Hansin ensimmäistä kertaa ja rakastuu. Myös yksipuolisen, vimmaisen rakkauden kuvaus on minusta vaikutava. Optimismia on minusta siinä, miten Zara kykenee pelastautumaan ja miten Liide omasta historiastaan huolimatta auttaa hänet pakoon. Loppu, jossa Liiden avioliiton salasuudet paljastuvat, on henkeäsalpaava loppukoukku. Pidin kovasti Liiden säilöntähommista, ne toivat happea raskaisiin tapahtumiin.
Meille Neuvostoliiton ja Neuvosto-Viron tapahtumat voivat olla tuttuja, Keski-Euroopassa niitä ei niin tunneta ja siellä ne ovat lisänneet romaanin vaikuttavuutta.
Lukemistani viime vuosien kotimaisista romaaneista olen pitänyt eniten Hotakaisen Huolimattomista, jota jotkut pitävät "välityönä".
En muista numeroani.
[/quote] Hans lattialaattojen alla & itse sinne oli jo vähän liikaa.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2011 klo 16:56"]nimeämään edes YHTÄ kirjaa, joka heidän mielestään olisi Puhdistusta ansioituneempi edes jollain tapaa.
Saati niin monella tapaa kuin Puhdistus on ansioitunut.
Olette tylsämielisiä kateellisia lorttoja, jotka ette kestä kanssasisarenne menestystä. Säälittävää.
[/quote]
No ihmiskaupasta jos puhutaan, niin Lisa Marklundin Studio Sex, oli parempi, paljon.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2011 klo 19:57"]
ja kertokaahan niitä esimerkkejä siitä upeesta kielestä? Mä en löytäny ku tylsiä metaforia jne. Ja ennen kuin suomitte sivistymättömäksi kerron, että olen valmistunut yliopistosta kirjallisuustieteen maisteriksi ja tehnyt gradua vastaavan lopputyöni byronin satiirista. Osaan siis lukea :) Olen lukent myös baby janen ja se vasta turha olikin.
Sä oot varmaan vaan niin ylimaallisen fiksu ja kouluttautunut, että ihan vaan sen takia et ymmärrä tuollaista paskaa mitä rahvas jaksaa juhlia...
En minäkään kaikesta klassikoksi luokitellusta pidä, ja useampi Finlandia voittaja on jäänyt lukematta, koska ei ole miellyttänyt.
Ei mulle silti tulisi mieleenkään alkaa väittää että ne ovat paskaa, vaan kyllä mä silloin mietin kovasti miksi näin on, ja miksi teos ei puhuttele.
Vain ehta av-mamma osaa olla niin upean ylimielinen, että jos ei mamma tykkää, niin paskaa sen on oltava.
Sanoinko mä jossain kohtaa että kirja on 'paska´? Missä? Tai että vain rahvas lukee tätä kirjaa? Mä luin sen, mun mies luki sen, mun äiti luki sen. Kunhan kerroin että mulla on koulutus ja itse asiassa työhistoriakin kirjallisuuden alalta, että kyse ei ole siitä etten olisi kykenevä ymmärtämään muuta kuin Dan Brownia. Jos sinusta akateemisen koulutuksen hankkineet ihmiset on omahyväisiä, niin se on sun oma ongelmasi. **Yhä edelleen pyydän esimerkkiä siitä upeasta kielestä! Kukaan ei sellaista koskaan pysty antamaan, mutta useampi siitä jauhaa.
Ja sitte vielä sellanen fakta, että mä luen kuulkaas ihan epä-klassikkojakin, voi jestas!! Ja luen suomeksikin, jos kirja on alunperin kirjoitettu suomeksi tai jollain kielellä mitä en osaa. Sitä en ymmärrä miksi alunperin englanniksi kirjoitettu pitäis lukee käännöksenä, koska osaan englantia ihan yhtä hyvin kuin suomeakin.
No onko se Dostojevskin Idiootti sen parempi kirja sitten kuin Puhdistus? Minusta Puhdistus on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittelee kiinnostavaa aihetta, on monitahoinen, ajatuksia ja tunteita herättävä. Näin mun mielestä ainakin.
Puhdistusta oikein kannoin mukanani, että voisin lukea sitä aina kun vain oli pienikin vapaa hetki. Mielenkiintoinen aihe, jossa oli sanomaa. Inhoan höttökirjoja, joissa pyöritään oman navan ympärillä tyyliin Tiina Lymin Susi sisällä, jonka juuri luin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kaikki osuvat kohdilleen, on menestysteos valmis.
oksanen on muutenkin niin ylimielisen näköinen/oloinen että mun puolesta sais olla olematta. ärsyttää aina kun nään sen vittumaisen näkösen naaman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oksanen on muutenkin niin ylimielisen näköinen/oloinen että mun puolesta sais olla olematta. ärsyttää aina kun nään sen vittumaisen näkösen naaman
Mutta on paljon muitakin kirjoja, joissa nuo osuvat kohdalleen. Miksi juuri Puhdistus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se käsittelee lähihistoriaa uudesta näkökulmasta ja sisältää uutta tietoa, sitoo historian nykypäivään (ihmiskauppa), se on kielellisesti rikas, ihmiskuvat ovat moniulotteisia, kaiken järkyttävyyden keskellä siinä on kauneutta ja mun mielestä myös optimismia, uskoa ihmisen kykyyn selvitä koettelemuksista ...
siis kirjana, tekstiltään, rytmiltään, rakenteeltaan tai sisällöltään. Oikeastaan päivnastoin.
Mutta se oli muodikkaasta aiheesta sopivassa poliitisessa tilanteessa.
Ja lisäksi ap:n tesktissä on yksi herättävä sana. Nykyään hyvänä taiteena pidetään juuri VASTENMIELISYYDEN tunteita herättäviä teoksia, ei vain kirjallisuudessa, vaan muussakin taiteessa. Ikäänkuin vastenmielisyys olisi jotenki ntodellisempi tunne ja syvällisempi kokemus kuin miellyttävämmät heräämiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se käsittelee lähihistoriaa uudesta näkökulmasta ja sisältää uutta tietoa, sitoo historian nykypäivään (ihmiskauppa), se on kielellisesti rikas, ihmiskuvat ovat moniulotteisia, kaiken järkyttävyyden keskellä siinä on kauneutta ja mun mielestä myös optimismia, uskoa ihmisen kykyyn selvitä koettelemuksista ...
Puhdistuksen aivan kiistattomat ansiot, joita täällä on tullut hyvin monia esille.
Jos verrataan vaikka Mikko Rimmisen Nenäpäivää ja Puhdistusta, ( Molemmat Finlandia-voittajia), niin molemmilla on ansionsa, mutta kyllähän Puhdistus on valovuoden päässä edellä ansioissaan.
Mua kiinnostaisi, etkä mitä viime aikojen kirjat olisivat ap:n tai muiden mielestä yhtä ansioituneita?
kaiken järkyttävyyden keskellä siinä on kauneutta ja mun mielestä myös optimismia, uskoa ihmisen kykyyn selvitä koettelemuksista ...
SIinä ei ollut järkyttävyyttä, vaan ällötystä ja sen keskellä ei ollut mitään kaunista, vaan sen kauniinkin alta ja sisäpuolelta raavittiin esiin joku muka todellisempi ruma. Ajatus siitä, että ihmiset selviävät koettelemuksista vain muuttumalla itse yhtä raadollisiksi raiskaajiksi kuin ne alkuperäisetkin.
Mikä minusta on vielä ihan puppuakin.
Inhottava aihe ja jatkuvaa mässäilyä räällä ja ulosteella. Lopun aikaa säilötään, säilötään ja säilötään. Varmaan tärkeä ajankuva kätketystä lähihistoriasta, mutta ei se nyt sentään NOIN ihmeellinen ole.
Ehkä Sofi on sopivan näköinen nykykirjallisuuden mannekiiniksi.
siis kirjana, tekstiltään, rytmiltään, rakenteeltaan tai sisällöltään. Oikeastaan päivnastoin.
Mutta se oli muodikkaasta aiheesta sopivassa poliitisessa tilanteessa.
Ja lisäksi ap:n tesktissä on yksi herättävä sana. Nykyään hyvänä taiteena pidetään juuri VASTENMIELISYYDEN tunteita herättäviä teoksia, ei vain kirjallisuudessa, vaan muussakin taiteessa. Ikäänkuin vastenmielisyys olisi jotenki ntodellisempi tunne ja syvällisempi kokemus kuin miellyttävämmät heräämiset.
Tämä on muuten ihan totta, enpä ole tullut ajatelleeksi! Aika mielenkiintoinen havainto. Tulee mieleen jotkut Damien Hirstin raadot sun muut. Tämä selittääkin paljon, eri kirja sopii aikakauden taidekäsitykseen juuri vastenmielisyytensä ja (ylettömyyksin, mässäilyyn menevän) raadollisuutensa vuoksi. KIITOS!!!
ap
että minusta kirjassa ei ollut lainkaan kauneutta eikä toivoa, vaan rumuuden alla lisää rumuutta. Vastenmielinen kirja kokonaisuutena osissaan.
aivan helmipalsta!
ap, vieläkin tohkeissaan valaistuksesta
Erikoista, että tätä kirjallisuuskeskustelua käydään palstalla usein nimenomaan Puhdistus-aiheisissa ketjuissa. Se tuntuu olevan joku av:n mittari sille, että onko ihminen lukenut kirjallisuutta ja ymmärtääkö sitä jne. Sehän on vain yksi teos miljoonien joukossa mutta ilmeisen pidetty. Tuskin ne kaikki palkinnot on säälistäkään annettu, tai kääntäjän erinomaisuuden takia?
Kirja vaatii tietyn ajan, mielentilan ja kiinnostumisen että se herättää ajatuksia ja että sen jaksaa yleensä lukea loppuun. Kaikille ei tule sopivaa aikaa Puhdistukselle koskaan, mutta mitä sitten? Minäkin olen yrittänyt lukea monta kertaa Saatana saapuu Moskovaan mutta en koskaan pääse alkua pitemmälle.
Jollekin Danielle Steelin kirja saattaa olla ainutkertainen kokemus mikäli siinä käsitellään sellaista aihetta, joka kolahtaa. Minusta se ei ole yhtään huonompi asia kuin se, että joku fiilistelee Puhdistuksen äärellä. Jokaiselle jotakin.