taas saan hävetä surkeaa kasvomuistiani :(

tapasin viikko sitten ulkona naisen, jonka kasvoissa on jotain tuttua. en kyllä tiedä kuka hän on. olemme kai joskus nähneet? en tiedä.



nainen tuli innoissaan luokseni ja päivitteli että voi ihanaa, olet saanut kolmannen lapsen! mitä sukupuolta, oi että on nätti jne! ja puhutteli isompia lapsiani NIMELTÄ!!!! että mitäs sinä Maija, miten koulussa menee? Entä Lauri, oletko jo kerhossa?



Ja minä vaan siinä nolona vastailen ja yritän hymyillä... En edes tiedä kuka nainen on ja missä olemme aikaisemmin jutelleet tai tavanneet! :(((



Onneksi nainen ei (ehkä?) huomannut, etten muista häntä.

ihan valtavan tutulta, mulla on noita tilanteita tosi usein ja se on ihan hemmetin noloa!



ap

Aina kun joku tulee meille juttelemaan moikkaa ystävällisesti ja kun tämä ihminen on mennyt kysyy oliko kukaan joka hänen piti tuntea. =)

Minulla taas on päinvastoin. Olen asiakaspalvelu työssä ja tulee aina moikattua vaikka kaupassa asiakkaat jotka olen tyyliin kerran nähnyt.

Mies ei myöskään muista onko tutuilla lapsia ja kuinka monta. =) Jos vähänkään kauempaa tulee joku vastaan niin kuiskaan äkkiä miehelle että tuo on se ja se ja heillä kaksi lasta, vaikka 4v ja 2v. =)

en ole ainoa. Mulla on opiskelu-, työ- ja harrastuskuvioden kautta todella laaja tuttavapiiri. Ja ällistyttävän usein sattuu tuota:( Usein tulee vielä tilanne, jossa pitäisi esitellä keskustelukumppani jollekin kolmannelle. Ja minä tohelo en muista mitään..



En muista ihmisten nimiäkään jos en näe niitä kirjoitettuna. Liekö tavallista?

Jos tapaatte joskus ohimennen vaikka ystävänne naapurin, jonka kasvot siiten unohdatte, niin tuntuuko, että unohdatte tavanomaista helpommin myös koko tapaamisen? Siis että jos ystävänne vaikka puhuu naapuristaan, ette oikein muista tavanneenne häntä?



Lapsellani saattaa olla prosopagnosiaa eli kasvosokeutta ja yritän tässä seurata, mikä johtuu mistäkin...

myös multa unohtuu paitsi jos kuulen ne ja mielellään jollain persoonallisella äänellä sanottuna :D



eli kuulomuisti mulla selkeästi, se vähä mitä muistia on...



ap

jos olisit vastauksesta hoksannut kuka hän on..

tapasin viikko sitten ulkona naisen, jonka kasvoissa on jotain tuttua. en kyllä tiedä kuka hän on. olemme kai joskus nähneet? en tiedä.

nainen tuli innoissaan luokseni ja päivitteli että voi ihanaa, olet saanut kolmannen lapsen! mitä sukupuolta, oi että on nätti jne! ja puhutteli isompia lapsiani NIMELTÄ!!!! että mitäs sinä Maija, miten koulussa menee? Entä Lauri, oletko jo kerhossa?

Ja minä vaan siinä nolona vastailen ja yritän hymyillä... En edes tiedä kuka nainen on ja missä olemme aikaisemmin jutelleet tai tavanneet! :(((

Onneksi nainen ei (ehkä?) huomannut, etten muista häntä.

enkä kyllä muista ihmisten (pienten) lasten sukupuolta.



Ennä usein esim. jos jollakin tutulla on äiti kuollut, niin saatan kysyä että miten äitisi voi...

Jos tapaatte joskus ohimennen vaikka ystävänne naapurin, jonka kasvot siiten unohdatte, niin tuntuuko, että unohdatte tavanomaista helpommin myös koko tapaamisen? Siis että jos ystävänne vaikka puhuu naapuristaan, ette oikein muista tavanneenne häntä?

Lapsellani saattaa olla prosopagnosiaa eli kasvosokeutta ja yritän tässä seurata, mikä johtuu mistäkin...

mulla on yleensäkin tosi huono muisti, ja kyllä mun on vaikea yhdistää jossain tapaamani ihminen tiettyyn tapaamiseen tms...

ja esim. jos elokuvassa on joku "tuttu" näyttelijä, en millään muista missä muussa elokuvassa hän on ollut, vaikka saatan muistaa että olen jossain nähnyt, ellen sitten äänen perusteella muista

sitten taas saatan tunnistaa vahvan maskin alta tutun näyttelijän nimenomaan sen äänen perusteella

ap

enkä kyllä muista ihmisten (pienten) lasten sukupuolta.

Ennä usein esim. jos jollakin tutulla on äiti kuollut, niin saatan kysyä että miten äitisi voi...

sama mulla tääkin, ja omista sukulaisistakin täytyy oikein joskus miettiä että elääköhän se ja se vielä

joka tuli iloisesti juttelemaan ja kyseli mitä lapsille kuuluu. Minä olin naaman nähnyt jossain muttei hajuakaan kuka kainen oli. Yritin sitten esittää, ja yhtä iloisena vastasin, että Moi! Ei olla pitkkän nähty ja mitäs teille kuuluu? Ja niin edelleen. Kun oltiin "vaihdettu kuulumiset" nainen sanoi, että "me muuten tunnetaan sieltä ja sieltä, et tainnut muistaa mua."



Noloin tilanne ikinä. Ja vinkiksi muille. Kyllä ihmiset huomaa jos ette tunnista! :D Kannattaa tunnustaa samantien.

Sunkin ap kannattaa (varsinkin työelämässä) tsempata muistin kanssa.



Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa aktiivisesti mietit jonkin muistisäännön, jolla muistat minkä näköinen henkilö ko. tehtävään liittyy. Oli se sitten huvittava yksityiskohta hänen naamassaan tai joku tuttu ominaisuus. Ihan mikä vaan.



Arkielämässäkin muistisäännöistä on apua, mutta työelämässä en pärjäisi ilman. PAKKOhan sun on asiakkaat muistaa.

aina reippaasti vastaavassa tilanteessa, että anteeksi nyt mutta en millään muista sun nimeä ja missä me ollaan tavattu. Kukaan ei ole koskaan loukkaantunut asiasta. (tai ei ole ainakaan näyttänyt sitä minulle)

nimeä tai kasvoja.

Mulla syynä on se ettei kiinnosta kasvot tai nimet. Keksin itse nimet niille ihmisille, jotka on jäänyt mieleen jostain syystä.



Nimenä saattaa olla vaikka pallokorva tai jukurihiirimäkkinen tai valuvikke.



Myöhemmin yhdistän oikean nimen omaan keksimääni nimeen, jos on tarvetta opetella nimeä.



Kasvot ei jää mieleen ellei ne ole persoonalliset. Esimerkiksi kaikki blondit menee mulla yhteen kategoriaan. Yleensä blondit ja tuulipukutyypit menee myös samaan sakkiin, koska blondit pitää tuulipukuja ja työtelee tummia rattaita.



Eikä mua haittaa jos joku ei muista nimeä tai naamaa. En halua teitä elämääni :) Yleensä muistamattomuus on sitä että toista ei kiinnosta toinen. Se on arvokas juttu. Se, tarkoittaa sulle aikaa ja rakkautta sun läheisilles, kun jeppe ei ole nykimässä sun hihaas ja hyppimässä ruudulle sanoakseen moi, terve, huomenta, päivää, iltaa, hei vittupää katso mihin kuljet.



tarkoitan että kaduilla on urbaanit säännöt. Et sä voi vaatia muilta kunnioitusta, sun on hankittava respektis tekemällä jotain hohdokasta. Vaikka mun veli esimerkiksi. Se vetää moonwalkkia ja kaikki tuntee sen työpaikalla. Reväyttäkää nilkkanne. Tehkää jotain ettette olisi pelkkiä blondeja tummissa tuulipuvuissa. Ansaitse Raisautes. Ole Raisa. Avaa parvekkeen ovi ja huuda RAISAAA! RAISAAA! Rai ! Rai! Raisaaa! sAAAA

Sunkin ap kannattaa (varsinkin työelämässä) tsempata muistin kanssa.

Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa aktiivisesti mietit jonkin muistisäännön, jolla muistat minkä näköinen henkilö ko. tehtävään liittyy. Oli se sitten huvittava yksityiskohta hänen naamassaan tai joku tuttu ominaisuus. Ihan mikä vaan.

Arkielämässäkin muistisäännöistä on apua, mutta työelämässä en pärjäisi ilman. PAKKOhan sun on asiakkaat muistaa.

vaikeutena on se, että työpaikallani (sairaala, olen toimistossa) ihmisillä on kaikilla ne samat vaatteet... ei voi tehdä mistään vaatteen väristä tai korusta muistisääntöä :/

mutta täytyy yrittää kehitellä jotain, vaikka tässä ramppaa niin paljon ihmisiä että en mitenkään voi kaikille keksiä mikkihiirinimeä :D

ap

kans tätä samaa vaivaa.



Mä muistan, että joku on etäisesti tuttu, mutta aina sitten mietin että mistä hemmetistä tämän tunnen, onko "vaan" joku lähikaupan kassa vai joku sellainen, jolle pitäis moikata tuttavallisemmin tms. Tai että onko henkilö mulle vaan tuttu jostain ja hän ei taas tunne mua laisinkaan (jolloin ei viittis kauheesti moikkailla ees varmuuden vuoksi).



Mä en jotenkin muista ihmisiä, jos näen heidät eri ympyröissä kun olen tottunut näkemään.



Esimerkkinä viime viikolta: kadulla mua vastaan käveli tutunnäköinen nainen, joka katseli mua pitkään. Mä heti mietin että kuka hitto toi on, niin tutun näköinen? Moikkaanko vai enkö moikkaa, apua?



Ja sit muistin vähän ajan päästä.. se oli lapseni hoitotäti! Enkä näekään häntä kuin joka aamu päiväkodissa (ainakin vilaukselta) kun vien lapseni hoitoon ja olen jo vienyt kolmen kuukauden ajan.. argh.



Lapseni kerhotätiä en myöskään muistanut, kun näin hänet kirpparilla.



Tätä tapahtuu todella usein, ja on tosi ärsyttävää... pelkään aina että nää ihmiset pitää mua snobina tai muuten vaan typeränä, kun en "voi" esim. moikkailla.

Tätä tapahtuu todella usein, ja on tosi ärsyttävää... pelkään aina että nää ihmiset pitää mua snobina tai muuten vaan typeränä, kun en "voi" esim. moikkailla.

voihan tuntemattomalle moikata ei se aikaa vie. Saattaa hämmentää hänet kyllä pahanpäiväisesti.

Mulla on tapana moikata ja kysyä miten menee monninposket?

Viimeksi citymarketissa eräs herra tuijotti pitkään kukkakaalihyllyllä silmiin ja tuijotin takas. Tervehdin ja kysyin miten menee monninposket?

Niin hän meni vähän tolaltaan. Mutisi että ihan hyvin ja tervehti takaisin. Harvemmin monninposkia enää näkee. Joskus junassa tulee vastaan. Kaikkea kannattaa moikata ihan varmuudeksi.

Tätä tapahtuu todella usein, ja on tosi ärsyttävää... pelkään aina että nää ihmiset pitää mua snobina tai muuten vaan typeränä, kun en "voi" esim. moikkailla.

voihan tuntemattomalle moikata ei se aikaa vie. Saattaa hämmentää hänet kyllä pahanpäiväisesti.

Mulla on tapana moikata ja kysyä miten menee monninposket?

Viimeksi citymarketissa eräs herra tuijotti pitkään kukkakaalihyllyllä silmiin ja tuijotin takas. Tervehdin ja kysyin miten menee monninposket?

Niin hän meni vähän tolaltaan. Mutisi että ihan hyvin ja tervehti takaisin. Harvemmin monninposkia enää näkee. Joskus junassa tulee vastaan. Kaikkea kannattaa moikata ihan varmuudeksi.

maineen jos alan "tuntemattomia" moikkaileen varmuuden vuoksi :D (tai voihan mulla se omituisen leima jo ollakin, surkean kasvomuistini vuoksi..)

Tätä tapahtuu todella usein, ja on tosi ärsyttävää... pelkään aina että nää ihmiset pitää mua snobina tai muuten vaan typeränä, kun en "voi" esim. moikkailla.

voihan tuntemattomalle moikata ei se aikaa vie. Saattaa hämmentää hänet kyllä pahanpäiväisesti.

Mulla on tapana moikata ja kysyä miten menee monninposket?

Viimeksi citymarketissa eräs herra tuijotti pitkään kukkakaalihyllyllä silmiin ja tuijotin takas. Tervehdin ja kysyin miten menee monninposket?

Niin hän meni vähän tolaltaan. Mutisi että ihan hyvin ja tervehti takaisin. Harvemmin monninposkia enää näkee. Joskus junassa tulee vastaan. Kaikkea kannattaa moikata ihan varmuudeksi.

maineen jos alan "tuntemattomia" moikkaileen varmuuden vuoksi :D (tai voihan mulla se omituisen leima jo ollakin, surkean kasvomuistini vuoksi..)

Muuten kukaan ei äänestä sua myös vanhempainilloista tulee pitkiä ja kuumia tilaisuuksia. Onneksi alkaa hämärtää. Ei haittaa vaikka ei tunnista kasvoja "kun on niin hämärää" :)

Joukkoomme kuuluu mm. prinsessa Victoria, jolla on sentään joku kuiskaamassa ihmisten nimet.



Kuulomuisti minullakin on parempi ja muistan useammin ihmisen äänestä kuin ulkonäöstä.



Tämä on kyllä todella noloa, kun niin usein erehtyy henkilössä! Pienempi paha kuintekin moikata vierasta kuin jättää tervehtimättä tuttua. Olenkin tässä vuosien varrella kehitellyt useampia tekniikoita jonkun oudon ihmisen henkilöllisyyden selvittämiseen. Yksi parhaistani on "siitä taitaa olla aika pitkä aika kun on tavattu", paitsi tietenkin jos on aivan saman päivän aikana käynyt asiakas, työkaveri tai uusi tuttavuus.