Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ja nopea naimisiin meno
25.07.2011 |
Miten mulle jäi Meidän häistä fiilis, että pariskunta meni nopeasti naimisiin jotta pääsisivät sänkypuuhiin? Ensin sanoivat että tärkeintä on löytää henkinen yhteys ja oppia tuntemaan toinen ennen kuin halu valtaa, eipä sitä arkea ja toista ihan kamalasti opi puolessa vuodessa tuntemaan. Koko jakso oli kuitenkin täynnä hääyötä ja spekulointia miten se menee ja kuinka odottavat. Muutenkin esiaviollista seksiä vastustavat ei kauaa seurustele ennen vihkimistä.
Herttainen pari muuten kyllä
Kommentit (54)
Lasteni isä tuli uskoon ja jätti perheensä. Nyt on kihloissa uskovaisen naisen kanssa ja voi sitä siunausta ja jeesustelua mitä sieltä suunnalta tulee. Itse olen hyvin uskonnollisessa ympäristössä kasvanut ja olen vahvasti sitä mieltä, että ihan mihin vain hurahtaminen voi mennä överiksi. Kyllä sydän tietää, mikä on oikein, mutta jos aletaan oikein elämään nuhteessa ja synnissä ja siunaamaan kaikkea vastaantulevaa, niin se menee kyllä vähän yli. Monessa asiassa keskitie on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
että esiaviollista seksiä harrastavat ihmiset ei opettele tuntemaan toisiaan myös seksuaalisesti tai opettele tietämään mistä kumppani nauttii? Miten sinä kuvittelet heidän sekstaavan? Naivan menemään välittämättä kumppanin ajatuksista tai haluista? Anteeksi että nauran, mutta tuo nyt oli varmaan tyhmin mielipide mitä tällä palstalla ikinä olen lukenut.
Toinen mikä minulla naurattaa uskovaisissa (jotka vastustaa esiaviollista seksiä) on se että he kuvittelevat että muut nai tuolla puskissa ihan kenen tahansa vastaantulijan kanssa... No haloo. Minulla ikää 35 vuotta ja kokemusta 2 miehestä oma mieheni mukaanlukien. Että en kovin seksihurjastelijaksi itseäni väittäisi.
Ja kolmas naurun aihe. Sulla on kokemusta seksistä yhden kumppanin kanssa ja ok, sun miehes ehkä on hyvä tyyppi joka ottaa sinut huomioon. Mutta et voi totisesti väittää että kaikki uskovaiset miehet ja naiset ottaa puolisonsa halut ja toiveet seksissä huomi
Siinä vaikuttaisi olevan esimerkkiä ilmiöstä 'houkan nauru'.
Vierailija kirjoitti:
onko petting ihan ok? eikö saa laueta?
Siinä tyypillistä uskomattoman maailmallista kyselyä.
Siis ei mikään seksuaalissävytteinen lähentely ole sopivaa eikä uskon mukaista ennen avioliittoa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
meni kihloihin 2 viikon kuluttua tapaamisesta, naimisiin 2 kk kuluttua tapaamisesta. Ja jo esikoisen synnyttyä nainen valitti, kun mies ei yhtään osallistu.
No on kyllä ollut liian kiireinen aikataulu; tosin voihan se noinkin onnistua mutta kyllä siinä silloin ostetaan sikä säkissä.
Vierailija kirjoitti:
itse en haluaisi vasta hääyönä huomata, että mies on pienimunainen surkea räpeltäjä... Toisaalta kun uskovien suhde seksiin on, mitä on, eikä paremmastakaan ole tietoa, niin sama se. Ongelma on tuo "yhteisen elämän aloittelu", avioliiton alkuajat ovat monelle parasta aikaa elämässä, luulisi, että uskovilla asia ei ole ihan näin. Tottumista vaaditaan liian monessa asiassa, kulmat hiotaan pois tms. tai otetaan ero... Ja kauheat paineet vielä siihen. Nainenhan se periksi antaa tai päädytään kulissiliittoon, mikäli ongelmia on liikaa.
"vasta hääyönä.."
Ajatteletko että ihminen on puhekyvytön ennen avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joka on omasta mielestäsi kaikin puolin upea, ajattelee samalla tavalla asioista kuin sinä, miellyttää ulkonäöltä, on kohtelias yms yms mutta sitten sängyssä pelkkä räpeltäjä? Ihmisen tavat ei muutu seksissä yhtäkkiä täysin toisenlaisiksi mitä ihminen on sängyn ulkopuolella.
Olen uskovainen, ja me seurusteltiin 4v ennen naimisiin menoa. Ei seksiä. Emme olleet koskaan nähneet toisiamme alasti ennen hääyötä. Eikä mua hetkeäkään pelottanut, että emmem sopisi ollenkaan toisillemme tai että mieheni ei miellyttäisi mua sängyssä. Ja juurikin siksi, että tunsin hänet todella hyvin kaikilta muilta ominaisuuksiltaan.
joten mikä siinä on vaikea ymmärtää, että jotkut haluavat säästää itsensä hääyöhön?
Vaikea taitaa olla uskon puutteesta johtuva ymmärryksen houkkamainen vajavuus.
Vierailija kirjoitti:
Olin 19v., kun tapasin mieheni. Olin siis ihan lapsi, psykologiluennoitsija on sanonut, että aivoiltaan ihminen on aikuinen ja valmis päättämään koko elämäänsä vaikuttavasta asiasta vasta 24 ikävuoden jälkeen. Tuolloin en tiennyt tätä. Uskovat kun seurustelevat niin vakavasti ja tosissaan, vain avioliittoa ajatellen. Niin mekin. Seurustelimme 2,5 vkoa ennen kihloihin menoa... Just. Kirkko varattiin kihlauspäivänä. Seurusteltiin 9 kuukautta vielä ennen häitä. Välillä miehen käytös epäilytti, mutta koska olimme jo kihloissa, yritimme ihan kuin avioliitossa, ettei tulisi "eroa". Seurakunnan piiristä olin saanut mallin, että nuorena mennään naimisiin ekan seurustelukumppanin kanssa. Oma aviopuoliso estää seksisekoilut ja vakiinnuttaa. Olin siis vaimo 20-vuotiaana lapsena, mieheni oli 7 vuotta vanhempi (ja minua kokeneempi).
Parin vuoden päästä häistä syntyi esikoinen, esikoisen ollessa noin puoli vuotta mies halusi eron! Menimme perheneuvolaan, jo
'ihmettä odotellessa..'
Tuosta avautumisesta on kulunut melkein kolme vuotta. Liekö ihmettä tapahtunut, nimittäin sellainenkin IHME voisi tapahtua että tuo mies todella uudistuisi ja vapautuisi raskaista paheistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
harjoitella tai kokeilla (eli avoliitto), jotta "tietää" mennä oikean ihmisen kanssa naimisiin. Avioliitto on yhteen kasvamista ja yhdessä opettelemista, yhteisten tapojen luomista ja oman paikan löytämistä.
Seksi on samoin opettelua. Opitaan tuntemaan toinen ja mistä toinen tykkää, mistä itse tykkää, mistä molemmat nauttivat. Siihen menee aikaa. On todella naiivia valita kumppani seksin vuoksi. Seksi muuttuu vuosien myötä!
Me seurustelimme puoli vuotta ennen kihloihin menemistä, joka on jo lupaus avioliitosta ja vakaa aikomus mennä naimisiin - ei mikään "syvempi" seurustelusuhde. Naimisiin mentiin 2v seurustelun aloittamisen jälkeen. Kohta tulee 11v hääpäivä.
Seksi oli meille aluksi opettelua, se oli molemmille uusi asia. Tuntuu todella hyvältä, että olemme saaneet olla toistemme ensimmäiset ja opetella koko asian yhdessä ilman menneisyyden taakkoja tai toisiin ihmisiin vertailemista.
No olihan tuossa sentään kaksi vuotta ennen aviota.
Vierailija kirjoitti:
joka on omasta mielestäsi kaikin puolin upea, ajattelee samalla tavalla asioista kuin sinä, miellyttää ulkonäöltä, on kohtelias yms yms mutta sitten sängyssä pelkkä räpeltäjä? Ihmisen tavat ei muutu seksissä yhtäkkiä täysin toisenlaisiksi mitä ihminen on sängyn ulkopuolella.
Olen uskovainen, ja me seurusteltiin 4v ennen naimisiin menoa. Ei seksiä. Emme olleet koskaan nähneet toisiamme alasti ennen hääyötä. Eikä mua hetkeäkään pelottanut, että emmem sopisi ollenkaan toisillemme tai että mieheni ei miellyttäisi mua sängyssä. Ja juurikin siksi, että tunsin hänet todella hyvin kaikilta muilta ominaisuuksiltaan.
joten mikä siinä on vaikea ymmärtää, että jotkut haluavat säästää itsensä hääyöhön?
Ei se pelkkä rakkaus takaa seksuaalista vetovoimaa. Valitettavasti. Toki sellaisessakin suhteessa selviää, etenkin jos ei muusta ole tietoa. Ehkä siis onni tavallaan, ettei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskossa ja ongelma . Elikkäs tutustuin töissä tosi ihanaan tyyppiin siis itteeni vanhempaan mieheen oltiin kavereita mutta kaveruuteen tuli mukaan myös seksi se oli todella nautinnollista ja tapa jolla hän otti minut huomioon aktin jälkeen oli uskomatonta tapailtiin tiiviisti, mutta sitten tulin uskoon ja ajoin hänet pois luotani ja tapasin uskovaisen pojan. Hän on nyt vähän seurustelun jälkeen ruvennut puhumaan naimisiin menosta kesän lopulla ja siitä kuinka annan hänelle lapsien myötä todellisen autuuden, mutta en pidä tavasta jolla hän painostaa minua koska en voi mennä vielä hänen kanssaan omasta mielestäni naimisiin näin vähän tuttavuuden jälkeen hän on sanonut että hän on nähnyt näyn jonka mukaan meidän kuuluu mennä nopeasti naimisiin. Hän väittää että on säästänyt itseään oikealle epäilen kuitenkin onko asia niin,nyt olen alkanut katumaan sen vanhemman kaverin sysäämistä syrjään haluaisin hänet takaisin itselleni, mutta minun
Miten lienevät asiat kehittyneet. Mutta noin yleisesti: Uskoontulon myötä on tietenkin tuolloin asiallista lopettaa seksi. Ja esittää kumppanille kehoituksellisesti harkittavaksi usko vastaanotettavaksi. Sekä jopa keskustellen selvitellä elämänperiaatteita avioliittoakin ajatellen (jolloin vasta seksiä), onhan tuossa jo tapahtunut fyysinen toisiinsa liittyminen. Jos selkeitä varoitusmerkkejä tulee esiin, niin sitten voi suht' varmasti lähteä eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman tarinani lyhkäisesti. Olimme silloin molemmat helluntailaisia. Menin naimisiin 20-kymppisenä. Seurusteltiin se niin tyypillinen vuosi... Ja pikavauhtia naimisiin että sai muuttaa yhteen ja harrastaa seksiä. Kaikkihan sen kieltää mutta kyllä se on se yksi todella suuri tekiä miksi mennään naimisiin...sanoivat he mitä tahansa muuta! Nopeasti huomasin että meillä ei pelaa kunnolla makkarin puolella. Halumme eivät ole koskaan kohdanneet täysin. Jos nyt saisin tehdä toisin en menisi vuosiin naimisiin jos ollenkaan. Tustuisin mieheen kunnolla ennen kuin menen papin eteen. Joillakin käy säkä ja seksi(kin) toimii,mutta ei kaikilla kun menivät tietämättömänä siitä naimisiin. Siitä ei voi tietää vielä mitään jos hyväillään vaatteiden läpi aina kun nähdää. Se vaatii kunnolla tustustumista..yhdessä asumista. Se on fakta.
Tuo vaatteiden läpi hyväily on jo harha-askel. Puhumattakaan yhdessä asuminen. - Ilman noitakin voi tutustua toiseen. Esim yhdessä asiota tekemällä, ja on monia kirjoja joissa esille nostettuja asioita voi ja on syytä yhdessä pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä tuli uskoon ja jätti perheensä. Nyt on kihloissa uskovaisen naisen kanssa ja voi sitä siunausta ja jeesustelua mitä sieltä suunnalta tulee. Itse olen hyvin uskonnollisessa ympäristössä kasvanut ja olen vahvasti sitä mieltä, että ihan mihin vain hurahtaminen voi mennä överiksi. Kyllä sydän tietää, mikä on oikein, mutta jos aletaan oikein elämään nuhteessa ja synnissä ja siunaamaan kaikkea vastaantulevaa, niin se menee kyllä vähän yli. Monessa asiassa keskitie on paras.
No ei se 'keskitie' monesti välttämättä paras ole.
Mutta tuo mies näyttää, niin kuin hänen naiskumppaninsakin, joutuneen jonkinlaiseen harha'uskoon'.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1438914/ketju/uskovaiset_ja_nopea_naimi…
... harjoitella tai kokeilla (eli avoliitto), jotta "tietää" mennä oikean ihmisen kanssa naimisiin. Avioliitto on yhteen kasvamista ja yhdessä opettelemista, yhteisten tapojen luomista ja oman paikan löytämistä.
Seksi on samoin opettelua. Opitaan tuntemaan toinen ja mistä toinen tykkää, mistä itse tykkää, mistä molemmat nauttivat. Siihen menee aikaa. On todella naiivia valita kumppani seksin vuoksi. Seksi muuttuu vuosien myötä!
Tämä että yhdessä opetellaan 'oma seksi' on luultavasti tärkeää ja auttaa siihen että parista tulee tasa-arvoisia... jos toinen kokenut niin tulee ope-oppilas-suhde missä jompi kumpi alistussuhteessa... Jos nainen opettaja niin entäs jos miehestä tuleekin 'tossu' ja on siirtovaikutus parisuhteessa kaikkeen muuhunkin tekemiseen ja päätöksentekoon...
Kerron oman tarinani lyhkäisesti. Olimme silloin molemmat helluntailaisia. Menin naimisiin 20-kymppisenä. Seurusteltiin se niin tyypillinen vuosi... Ja pikavauhtia naimisiin että sai muuttaa yhteen ja harrastaa seksiä. Kaikkihan sen kieltää mutta kyllä se on se yksi todella suuri tekiä miksi mennään naimisiin...sanoivat he mitä tahansa muuta! Nopeasti huomasin että meillä ei pelaa kunnolla makkarin puolella. Halumme eivät ole koskaan kohdanneet täysin. Jos nyt saisin tehdä toisin en menisi vuosiin naimisiin jos ollenkaan. Tustuisin mieheen kunnolla ennen kuin menen papin eteen. Joillakin käy säkä ja seksi(kin) toimii,mutta ei kaikilla kun menivät tietämättömänä siitä naimisiin. Siitä ei voi tietää vielä mitään jos hyväillään vaatteiden läpi aina kun nähdää. Se vaatii kunnolla tustustumista..yhdessä asumista. Se on fakta.