Uskovaiset ja nopea naimisiin meno

että mieheni on mulle toinen seurustelukumppani. Eka suhde kesti vajaan vuoden, eikä tuntunut koyvin hyvältä kuin ihan vain alussa. Koko loppuajan yritimme löytää yhteistä säveltä ja oppia tuntemaan toisiamme paremmin ja sitä kautta ajattelemaan, että toisen kanssa voisi olla loppuelämän yhdessä... Mutta mitä enemmän toisiamme tunsimme, sitä enemmän tuntui siltä että me emme kertakaikkiaan sovi yhteen.Tuskin meidän keskinäinen seksikään silloin olisi kovinkaan tyydyttävää ollut. Onneksi ei kokeiltu.

kaikesta kiihottavasta vai oliko esileikkiä ja sillee?

synniltä ja väärältä? Miten se yksi päivä, ihmisten kanssa vietetyt häät muuttivat ajatuksen seksistä?



-uskovainen, joka ei odottanut hääyöhön

Olin 19v., kun tapasin mieheni. Olin siis ihan lapsi, psykologiluennoitsija on sanonut, että aivoiltaan ihminen on aikuinen ja valmis päättämään koko elämäänsä vaikuttavasta asiasta vasta 24 ikävuoden jälkeen. Tuolloin en tiennyt tätä. Uskovat kun seurustelevat niin vakavasti ja tosissaan, vain avioliittoa ajatellen. Niin mekin. Seurustelimme 2,5 vkoa ennen kihloihin menoa... Just. Kirkko varattiin kihlauspäivänä. Seurusteltiin 9 kuukautta vielä ennen häitä. Välillä miehen käytös epäilytti, mutta koska olimme jo kihloissa, yritimme ihan kuin avioliitossa, ettei tulisi "eroa". Seurakunnan piiristä olin saanut mallin, että nuorena mennään naimisiin ekan seurustelukumppanin kanssa. Oma aviopuoliso estää seksisekoilut ja vakiinnuttaa. Olin siis vaimo 20-vuotiaana lapsena, mieheni oli 7 vuotta vanhempi (ja minua kokeneempi).

Parin vuoden päästä häistä syntyi esikoinen, esikoisen ollessa noin puoli vuotta mies halusi eron! Menimme perheneuvolaan, jossa asia saatiin setvittyä. Toinen lapsi syntyi. Meillä oli 11 ihanaa yhteistä vuotta. Kolmas lapsi syntyi.Sitten mies sairastui peliriippuvuuteen. Ihan hullua taistelua yli 3 vuotta avioliiton pelastamiseksi. Ero oli mahdoton ajatus, mutta elämä sietämätöntä. Avioliittoleirejä, pariterapiaa, vertaistukea, psykologeja, rukousta, keskusteluja pastorin kanssa, toivomista, ihmeen odottamista, rakastamista sydän verillä, toisesta hyvän uskomista... Ja pettymyksiä, valheita, turhia lupauksia, ylitseni kävelemistä, välinpitämättömyyttä ja hylkäämistä henkisesti.

Siinä vaiheessa, kun olin tekemässä itsemurhaa, tajusin, että ero on pienempi synti. Lähdin lasten kanssa. "Kunnes kuolema erottaa" saa kylmät väreet aikaan vieläkin... En enää ikinä lupaa kenellekään tahtovani siihen asti! Ero on ollut suunnaton epäonnistuminen ja häpeä, uskovaisuuden takia voimakkaammin. Syyllissyys, ahdistus ja maineenmenetys (pinnallista, mutta ihminen olen minäkin!) ovat nujertaneet. Seurakunnalla ei ole kiviä heitelty onneksi. Mutta itse tiedän, että pieleen meni. Omat arvot ja maailmankuva ovat joutuneet uusiksi. 15 yhteisen vuoden jälkeen olenkin yksinhuoltaja.

- Olisi pitänyt seurustella pitempään ilman kihlausta

- Avioliittoon kerkee kyllä, vaikka "vasta" 24-vuotiaana

- Toinen ei välttämättä ole niin uskovainen kuin itse

- Tuntui mahdottomalta ajatukselta seurustella vuosia ilman seksiä, siksi vajaa vuosi sai riittää. Nyt pitäisi tehdä toisin, mutta en tiedä onnistuisiko. Olen jopa joutunut miettimään avoliiton paremmuutta. Mutta Jumala on tarkoittanut avioliiton meille turvaksi. Miksi pilata kaunista asiaa etukäteisavoliitolla? Pitäisi luottaa Jumalan johdatukseen. Raamatun mukaan yhdynnässä olleet ovat "yksi liha", joten jos avoliitosta ei seuraisikaan jostain syystä avioliitto, tilanne olisi avioeroon rinnastettava. Monet uskovat menevät pakosta naimisiin, kun ovat olleet yhdynnässä ja koettavat korjata lipsahduksensa.

Jumala on antanut seksin meille ihmisille iloksi, mutta Jumala on järjestyksen Jumala ja siksi seksi kuuluu vain avioliittoon.

Minulla on asiat vielä mietinnässä. Toivon, etten joudu elämään loppu ikääni yksin (olen siis nyt 35v.), mutta uudelleen avioituminen ei ole yksinkertainen asia uskovalle. Kukaan kunnon uskova mies ei minua kelpuuta enkä minä taas uskolla sitoutua muullaiseen mieheen enää, joten yksinäisyys voi olla todennäköinen juttu. Tai ihmettä odotellessa...

Jaa,kyllä mut ainakin kelpuutti uskovainen mies,vaikka oli ollut yhden illan juttujakin.Tulin vasta aikuisena näet uskoon..Olen se,joka meni naimisiin puoli vuotta seurustelun aloituksen jälkeen ja nyt naimisissa jo 7 vee:)

Mies oli komea, kohtelias, tykkäsi jutella, piti samoista asioista kuin minäkin, halusi sitoutua, mennä naimisiin ja saada lapsia. Mies vaikutti mahtavalta kunnes päästiin sänkypuuhiin. Kaiken sen charmin ja itsevarmuuden alla olikin epävarma mies, jolla oli vaikeuksia saada seisokkia pysymään muuten kuin pimeässä peiton alla ja pikku humalassa. Ei se mitään, opetellaan muita tapoja tyydyttää toisemme. Esim minä tyydytän hänet suuseksillä ja hän taas minut esim. dildolla tai sormin tai kielellä. Mies oli kyllä valmis minun tarjoamaan suuseksiin mutta ei vastapalvelukseksi tekemään mitään minun nautintoni eteen. Jatkon arvaatkin...

joka on omasta mielestäsi kaikin puolin upea, ajattelee samalla tavalla asioista kuin sinä, miellyttää ulkonäöltä, on kohtelias yms yms mutta sitten sängyssä pelkkä räpeltäjä? Ihmisen tavat ei muutu seksissä yhtäkkiä täysin toisenlaisiksi mitä ihminen on sängyn ulkopuolella.

Olen uskovainen, ja me seurusteltiin 4v ennen naimisiin menoa. Ei seksiä. Emme olleet koskaan nähneet toisiamme alasti ennen hääyötä. Eikä mua hetkeäkään pelottanut, että emmem sopisi ollenkaan toisillemme tai että mieheni ei miellyttäisi mua sängyssä. Ja juurikin siksi, että tunsin hänet todella hyvin kaikilta muilta ominaisuuksiltaan.

joten mikä siinä on vaikea ymmärtää, että jotkut haluavat säästää itsensä hääyöhön?

Minun mielestäni sinun ei kannattaisi ottaa takaisin sitä vanhaa kaveriasi. Hänhän ei siis ole uskossa? Siksi ei ottaa takaisin, koska jo Raamatussakin varoitetaan, ettei saa ruveta epäuskoisen aisapariksi! Suhde ja avioliitto ei-uskovaisen kanssa on paljon ongelmallisempaa, kun ei voi jakaa toisen kanssa sitä oman elämänsä arvokkainta asiaa, eli uskoa Jeesukseen. En toki väitä, että seurustelu ja avioliitto uskovaisen kanssa olisi ongelmatonta, mutta ainakin ne tietyt ristiriidat jää pois, kun Jeesuksesta on molemmilla yksimielisyys. :)  

Eli kyllä sun kannattaisi jatkaa nyt tämän nykyisen kanssa. Jos hän mielestäsi etenee liian nopeasti, niin sano hänelle, että sinä et ole valmis etenemään kovin nopeasti. Jos on ehkä sellainen tilanne, että joutuu valitsemaan uskovaisen tai ei-uskovaisen kumppanin, niin tottakai silloin valitsee mieluummin uskovaisen. Jo samanlaisten arvomaailmojenkin tähden. Mutta jos tämä uskovainen mieskään ei tunnu, että hän olisi se oikea, niin sitten lienee parempi olla yksin, ja odottaa, josko Jumala sitten ajallaan lähettäisi sen oikean ihmisen elämääsi...  Se on niin äärimmäisen tärkeätä, ettemme menettäisi mitään siunauksia sen tähden, että menemmekin naimisiin väärän ihmisen kanssa! Parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa. Jumalan aikataulua kannattaa aina odottaa! :)  Koska Jumala tuntee meidät läpikotaisin, Hän myös tietää, mikä on meille kaikista parhainta! Tsemppiä ja siunausta! 

Täällä yksi uskovainen, pian 40v mies. Vaimoni on ainoa seksikumppanini. Olemme olleet yhdessä 14v ja rakastan edelleen vaimoani kovasti. Suhteessamme on paljon läheisyyttä, hellyyttä ja intohimoa. Rakastelemme 3-5krt viikossa. En usko, että minulle olisi tarjolla mitään parempaa, kuin mitä minulla nyt on.

En ole ko. jaksoa nähnyt, mutta tuli vaan mieleen että eiköhän se ole se tv-sarjan tekijätiimi joka on ohjelman leikannut ja halunnut painottaa jotain tiettyä juttua, tässä tapauksessa sitä hääyön odotusta. On voitu haastatella tietyllä tapaa ja kysellä nimenomaan hääyöstä ja siihen suhtautumisesta jne. ja sitten ohjelma vaikuttaa siltä kuin itse parikaan ei mitään muuta ajattelisi.

Itse olen uskovainen myös ja uskon että seksi on tarkoitettu vain avioliittoon, lujittamaan parisuhdetta ja mahdollistamaan lapsien syntyminen. Ehkäisykieltoa ei uskossani ole vaikka lapsia kannustetaankin hankkimaan omien resurssien mukaan mahdollisimman paljon. Tänään juuri kirkossa puhuttiin opetuksessa seksistä ja pornosta ja siitä miten nuorille pitäisi opettaa seksin olevan kaunis ja hyvä asia mutta että se on tarkoitettu avioliittoon. Ja että tarpeeksi pitkän seurustelun avulla voi toisen oppia tuntemaan tarpeeksi hyvin jotta avioliitolla on parhaat mahdolliset edellytykset onnistua vaikka ei olisi sitä seksiä kokeillutkaan etukäteen.

Varmasti silti keskimääräistä nopeammin meidän uskossakin seurustelevat parit menevät naimisiin, nykyään kun tuota keskiarvoa aika paljon nostaa avoliittojen yleistyminen. Olisikin mielenkiintoista verrata uskovaisten seurusteluaikoja ja ei-uskovaisten seurusteluaikoja ennen yhteen muuttamista tai avioliittoa. Tiedän nimittäin useita ihan perustavisluterilaisia ei-uskovaisia jotka ovat muuttaneet poika- tai tyttöystävän kanssa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ei se mitenkään mielestäni eroa nopeasti naimisiinmenevistä uskovaisista, paitsi sen paperin osalta millä avioliitto virallisestaan. Omasta mielestä n. 1,5-2 vuoden seurustelu on hyvä ennen naimisiinmenoa, siinä ajassa yleensä ehtii toiseen jo tarpeeksi hyvin tutustua. Jokainen kuitenkin tyylillään ja itse tietää koska on valmis :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2011 klo 14:46"]

onko petting ihan ok? eikö saa laueta?

[/quote]

näin juuri..osa ei kyllä edes suutele toisiaan..

Miksi tuo teidän usko pyörii niin paljon genitaalitasolla? En jaksa ymmärtää. Seksiä pohditaan ja vatvotaan ihan hirveästi ja pelätään hysteerisesti, vaikka ehkäisyvälineet on keksitty.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2011 klo 21:49"]

Uskovaisilla eroprosentti ei todellakaan ole näin korkea! Eli näyttävätpä nuo pitkään harkitut ja koeajetut ei-uskovien liitot kuitenkin olevan keskimäärin alttiimpia epäonnistumaan kuin uskovaisten...

[/quote]

Lähde kiinnostaisi tietää? Avioeroa hakeneilta tuskin kysytään heidän uskostaan mitään.

mikä luokitellaan esiaviolliseksi seksiksi joka kielletään? Onko se pelkkä yhdyntä vai missä menee raja?

synniltä ja väärältä? Miten se yksi päivä, ihmisten kanssa vietetyt häät muuttivat ajatuksen seksistä?

-uskovainen, joka ei odottanut hääyöhön

Vähän niinkuin varkaus tai tavaran laillinen ostaminen. Se, että varastaminen tuntuisi väärältä, ei tarkoita, että sen saman tavaran laillinen ostaminen tuntuisi lainkaan väärältä. Se syntihän ei ole siinä tavarassa/seksissä vaan siinä väärässä tavassa saada haluamansa.

mikä luokitellaan esiaviolliseksi seksiksi joka kielletään? Onko se pelkkä yhdyntä vai missä menee raja?

Yhdyntä ja suora toisen sukupuolialueiden hyväily tms varmasti on sitä seksiä, jonka pitäisi odottaa avioliittoon. Mutta kyllähän normaalilla ihmisellä seksuaalisia tunteita herää muustakin suutelusta ja koskettelusta (ja tämä muuten on yksi 'hyvä' syy odottaa, minä väitän, että parit, jotka etenevät hyvin nopeasti yhdyntään, eivät tiedä lähellekään yhtä hyvin, miten seksuaalista muu suutelu ja halailu voi olla.)

Olen helluntailainen ja menin naimisiin yli 25-vuotiaana kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Mieheni oli minulle kolmas seurustelusuhde, tosin kaksi ensimmäistä suhdetta oli kohtuullisen lyhyitä, vähän kuin harjoittelua. Mieheni oli ensimmäinen seksikumppani ja yhdynnässä oltiin ensimmäisen kerran hääyönä.



Me sovimme seurustelun alkaessa pelisäännöistä, joiden mukaan suhteessa toimittaisiin. Tärkeimpänä kai, että vaatteita ei oteta pois. Suutelua ja hyväilyä kyllä suhteessa oli, niinkuin oli aiemmissa seurusteluissakin. Ihan hyvin pärjättiin näillä säännöillä, eikä mielestäni yhdynnän ja muun sukupuolielinten hyväilyn odottaminen ollut mitenkään kohtuutonta. Suutelemalla ja hyväilemällä jo aika hyvin oppii toisesta myös seksuaalisessa mielessä ja askel yhdyntään ei ollut mitenkään valtava harppaus. Luulen, että meillä oli ihan hyvä tuntuma siitä, mitä toinen pitää ja toki oppiminen jatkui myös avioliitossa.



Uskovaisissa piireissä tuntuu kyllä välillä olevan tätä pika-avioitumista ja sitä en itse pidä mitenkään hirveän järkevänä. Joillakin voi toki toimia, jos on tuntenut muuten pitkään, mutta yleisesti olisi kyllä järkevää tutustua rauhassa toiseen pitkällä aikavälillä. Tosin nämä rakkausasiathan harvoin ovat niitä järkijuttuja muutenkaan.

Hei. Olen uskovainen nuori mies , ja olen seurustelusuhteessa uskovaisen naisen kanssa. "Tuo väite että eikö uskovaiset seurustele kuin yhden kanssa elämänsä aikana ei pidä paikkaansa. "  Jos kumppanissa seurustelun aikana ilmenee jotain sellaista joka ei ole uskovaiselle ihmiselle sopivaa niin silloin on parempi katkaista

seurustelu alkuunsa. Etsiä toinen ihminen joka on oikealla tavalla uskovainen. Eli ei ole mitään maailmallisia tapoja. Esim sellainen käytös joka loukkaa tai tavat jotka eivät ole uskovaiselle sopivat

Ihan kiva tarina, mutta loppu vähän särähti korvaan. Miten niin "vaan ajautuivat yksiin" niinhän tekin ajauduitte, ainoa ero että tapasitte seurakunnassa ja ette ilmeisesti harrastaneet esiaviollista seksiä. Saitteko haluamanne määrän lapsia ja menikö asiat yleensäkin niin kuin olitte alussa suunnitelleet?

[quote author="Vierailija" time="25.07.2011 klo 18:39"]

toki naimisiinmenoa pohditaan tarkkaan, varsinkin kun avioeroa ei pidetä kovin helppona ratkaisuna. Ainakaan uudelleenavioituminen ei minusta olisi oikein, joten se kumppani pitää valita huolella. Tottakai seksi merkitsee, mutta myös yhdessä asuminen ja kaiken jakaminen. Yhdessä asumista ei halua odottaa vuositolkulla. Toki jotkut niinkin tekevät.

Lisäksi seurakunnissa monesti tunnetaan toisensa jo ennen seurustelun alkua, saatetaan olla hyviäkin ystäviä, ja toisen ajattelutapa on tuttu. Oman mieheni kanssa olin puhunut kaikesta mahdollisesta, jopa tulevasta haaveilemastamme lapsiluvustakin ennen seurustelumme alkua, joka kesti noin yhdeksän kuukautta. Seurustelu kun ei uskoville ole mitään tapailua, vaan seurustelukin yleensä alkaa vasta, kun toiseen on jo rakastuttu, ja ollaan melko varmoja, että tämän ihmisen kanssa halutaan olla.

Itse asiassa se on minusta paljon romanttisempaa, kuin nuo jutut, missä ihmiset vain ajautuvat yksiin.

[/quote]

harjoitella tai kokeilla (eli avoliitto), jotta "tietää" mennä oikean ihmisen kanssa naimisiin. Avioliitto on yhteen kasvamista ja yhdessä opettelemista, yhteisten tapojen luomista ja oman paikan löytämistä.

Seksi on samoin opettelua. Opitaan tuntemaan toinen ja mistä toinen tykkää, mistä itse tykkää, mistä molemmat nauttivat. Siihen menee aikaa. On todella naiivia valita kumppani seksin vuoksi. Seksi muuttuu vuosien myötä!

Me seurustelimme puoli vuotta ennen kihloihin menemistä, joka on jo lupaus avioliitosta ja vakaa aikomus mennä naimisiin - ei mikään "syvempi" seurustelusuhde. Naimisiin mentiin 2v seurustelun aloittamisen jälkeen. Kohta tulee 11v hääpäivä.

Seksi oli meille aluksi opettelua, se oli molemmille uusi asia. Tuntuu todella hyvältä, että olemme saaneet olla toistemme ensimmäiset ja opetella koko asian yhdessä ilman menneisyyden taakkoja tai toisiin ihmisiin vertailemista.

Mitä tarkoitat sillä, että kaikki on "yhdessä opettelua"? Jotenkin tuosta tekstistäsi saa sen kuvan, että on ihan saman tekevää, kenen kanssa rupeaa suhteeseen (ja menee naimisiin), kun kerran sillä seksuaalisella ja henkiselläkään yhteensopimisella ei ole niin paljon merkitystä, jos kerran "kaikki opetelellaan yhdessä ja sovitetaan yhteen".

Kukaan ei toki valitse kumppania vain seksin vuoksi, mutta kyllä minusta on naiivia tai oikeastaan typerää tehdä joku elämänkumppanin valinta tietämättä, sovitaanko oikeasti yhteen vai ei.

Uskossa ja ongelma . Elikkäs tutustuin töissä tosi ihanaan tyyppiin siis itteeni vanhempaan mieheen oltiin kavereita mutta kaveruuteen tuli mukaan myös seksi se oli todella nautinnollista ja tapa jolla hän otti minut huomioon aktin jälkeen oli uskomatonta tapailtiin tiiviisti, mutta sitten tulin uskoon ja ajoin hänet pois luotani ja tapasin uskovaisen pojan. Hän on nyt vähän seurustelun jälkeen ruvennut puhumaan naimisiin menosta kesän lopulla ja siitä kuinka annan hänelle lapsien myötä todellisen autuuden, mutta en pidä tavasta jolla hän painostaa minua koska en voi mennä vielä hänen kanssaan omasta mielestäni naimisiin näin vähän tuttavuuden jälkeen hän on sanonut että hän on nähnyt näyn jonka mukaan meidän kuuluu mennä nopeasti naimisiin. Hän väittää että on säästänyt itseään oikealle epäilen kuitenkin onko asia niin,nyt olen alkanut katumaan sen vanhemman kaverin sysäämistä syrjään haluaisin hänet takaisin itselleni, mutta minun käskettiin poistaa  Hellareiden  toimesta hänen puhelinumeronsa ja että en saa tavata häntä enää hävettää kun olen haukkunut myös häntä kokouksissa, hänen puhelin numero on salainen kun en saanut sitä numerotiedustelusta toivon joka päivä näkeväni hänet että voisin sopia asiat hänen kanssaan olen saanut kuulla että hän elää yksin antakaa neuvoja olen todella rakastunut häneen kuinka pääsen eroon Hellareista. KADUTTAA.